Laura Koistinen kertoo työstään tanssitaiteilijana.

1) Taustasi: Miten päädyit alalle?

Voisin vastata, että aivan sattumalta, ja toisaalta, että haaveilin tästä ammatista aina. Luulen, että lapsesta saakka unelmoin tosiaan jonkin tämän kaltaisen työn tekemisestä, mutta en tiennyt että on olemassa sellainen ammatti kuin nykytanssija tai tanssitaiteilija.

Harrastin lapsena ja teininä urheilua, hoidin tutun tallilla hevosia, soitin pianoa, kävin partiossa... Olisin varmasti halunnut balettitunneille, mutta en uskonut voivani aloittaa noin vain, sillä luulin, että baletti aloitetaan alle kouluikäisenä eikä myöhemmin.

Kiinnostus tanssimista kohtaan kuitenkin kasvoi, televisiosta näin joskus välähdyksen siitä maailmasta ja baletit tulivat tutuiksi. Koska kirjastosta löytyi balettiin liittyviä kirjoja, lainasin kaikki mahdolliset ja olin aivan onnessani, kun osassa niistä oli kuvitettuna neuvottu miten liikkeet tuli opetella ja tehdä. Niitä sitten opettelin iltamyöhäisellä omassa huoneessani. Tällä tavalla sain tanssia!

Tuttu hevosenomistaja tokaisi kerran, että mikset ala tanssimaan, kun haaveilet siitä, ihan hyvin voisit. Vastasin, että olen liian vanha aloittamaan. Olin tuolloin 14-vuotias. Haave eli mielessä silti. Sain vihdoin ihan oikeaa kosketusta tanssiin, kun urheiluporukallemme tuli tanssitunti osaksi harjoittelua. Tuli tunne, että ymmärsin sitä maailmaa. Kun sitten lukiossa aloin tosissaan miettiä mitä hakisin opiskelemaan, kuulin nykytanssista ja Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksesta ystäväni kautta. Päätin hakea kouluun. Vaikka en päässyt sisään ensimmäisellä yrittämällä, minusta tuntui että tämä on juuri kaipaamani juttu ja tätä täytyy tehdä lisää.

Teatterikorkeakoulun ovet aukesivat myöhemmin, ja intensiivinen opiskeluaika oli erittäin hienoa oppimisen ja tekemisen täyteistä aikaa, jonka jälkeen sai tupsahtaa tanssin kentälle tositoimiin. Alunperin luulemani oman jonkin tietynlaisen tanssihistorian puute kääntyikin myöhemmin niin, että huomasin osaavani asioita ja osaavani oppia asioita. Koen omasta taustastani olevan nykyisin paljon hyötyä.

2) Mitä työsi pitää sisällään?

Toimin tällä hetkellä freelance-tanssitaiteilijana. Työskentelen erilaisissa työryhmissä, suunnittelen, ohjaan ja koreografioin omia projekteja, sekä tanssin ja esiinnyn muiden teoksissa.

Valmistumiseni jälkeen tein ensimmäiset vuodet paljon tanssijantyötä eli toimin eri koreografien teoksissa tanssijana. Meillä oli myös opiskelukavereiden kanssa muodostettu monialainen esitystaiteen ryhmä, joka toimi esitysten tekemisen lisäksi mahtavana tarkastelukenttänä sille, mitä me kukin halusimme eniten tehdä.

Muutama vuosi valmistumisen jälkeen aloin myös tehdä omia koreografioita. Nykyisin myös opetan ja ohjaan erilaisia paikallis- ja yhteisöllisiä projekteja sekä työpajoja, niin ammattilaisille kuin eri-ikäisille tanssin harrastajille, opiskelijoille tai siitä kiinnostuneille.

Parhaillaan työskentelen tanssijana Routa Companyn ensi syksynä ensi-iltaan tulevassa teoksessa "Keväin". Teen nyt kuuden päivän ajan töitä kahden muun tanssijan, ääni- ja valosuunnittelijan kanssa. Tämä lyhyt jakso ennen varsinaista pitkää harjoitusprosessia on ikään kuin tutkimus- ja maistelumatka teoksen mahdolliseen maailmaan. Esityksiin, ja siihen tilanteeseen, että kaikki on valmista ja voidaan kohdata yleisö, on vielä pitkä aika ja ajankäytöllistä stressiä ei ole. Tällaiset jaksot ovat teoksen tekomatkalla kullanarvoisia. Asiat saavat syntyä pakottamatta ja kenelläkään ei ole kiire.

Lisäksi ohjaan kerran viikossa eläkeläisten tanssityöpajaa Kajaanissa sekä suunnittelen ensi syksynä alkavia kainuulaisille kahdeksasluokkalaisille tarkoitettuja työpajoja. Tämän lisäksi työskentelen kauempana tulevaisuudessa siintävien projektien parissa, suunnittelen, haen apurahoja, olen yhteydessä yhteistyötahoihin ja mahdollisiin esityspaikkoihin. Esityksiä, keikkoja ja ideoita saattaa tulla kohdalle spontaanistikin. Ja lisäksi yritän tietysti ylläpitää ja kehittää ammattitaitoani. Ja tietenkin levätä.

3) Millaisia työpäiväsi ovat?

Yksi projekti on aina yhdenlainen ja seuraava onkin taas rutiineiltaan heti erilainen. Joskus työpäivät rakentuvat yhden projektin ympärille, joskus ne ovat sirpaleisempia usean jutun äärellä toimimista, ja joskus työtila vaihtuu useammankin kerran saman päivän aikana.

Suurimmaksi osaksi nautin työpäivien erilaisuudesta ja toisaalta siitä, että aina yhden projektin sisällä saa muodostaa tietyt aikataulut ja rutiinit ja elää hetken aikaa niiden kanssa. Joskus kun on juuri saanut arjen hauskasti rullaamaan, onkin jo vaihtaminen seuraaviin tuuliin ja aina irtipäästäminen ei ole helppoa.

Pääosin asiat ovat menneet kohti sitä, että jos juuri opintojen jälkeisenä aikana työajat olivat päivisin tai iltaisin - tai sekä että, ja ehkä vielä viikonloppuisin, niin nyt perheellisenä työt tulee aloitettua aamulla mahdollisimman aikaisin ja lopetettua niin että ehtii hyvin päiväkodille. On myös päiviä, jolloin työt seuraavat vieressä koko päivän ja tulevat kotiin asumaan, ja päiviä, kun voi laittaa ne joksikin aikaa sivuun.

Tanssijantyöt alkavat lämmittelemällä, virittämällä keho ja mieli tekeillä olevan työn äärelle. Sen jälkeen tehdään töitä eli tanssitaan, valmistetaan sisältöä ja liikemateriaalia esimerkiksi erilaisten tehtävien avulla teoksen tematiikan sisällä, ollaan ohjattavana, toistetaan koreografiaa, ajatellaan koreografiaa...

Harjoituksissa myös puhutaan, ehkä kirjoitetaan, luetaan... Tarkastellaan työryhmän kanssa aihepiiriä ja tehdään sitä tanssiksi. Harjoitusprosessin loppua kohden alkaa tulla usein yhä enemmän toistoa ja teoksen maailma syvenee.

Tanssijan työpäivät ovat usein hikisiä sekä liikkumisen ja ajattelun kannalta intensiivisiä. Työkaverit tulevat tutuiksi. Harjoitusten pituus vaihtelee ja riippuu monesta tekijästä: työpaikka, tilankäyttömahdollisuudet, teoksen rahoitus, onko muita töitä menossa yhtä aikaa... Yleensä kuitenkin vaihdellen muutamasta tunnista seitsemään tuntiin.

Juuri tällä hetkellä työpäivät alkavat reilun tunnin pituisella joogaharjoituksella ja jatkuvat noin neljän ja puolen tunnin teosharjoituksilla työryhmän kanssa. Illalla, kun talo hiljenee, teen kotona suunnittelu- ja kirjoitustöitä. Työpäivät voivat tosiaan olla hyvin  erilaisia riippuen meneillään olevista töistä ja niiden sisällöstä.

Vuosi sitten työpäiväni entisellä kotipaikkakunnallani Lohjan maaseudulla oli seuraavanlainen: olin aamulla pitämässä työpajaa ala- ja yläasteella Nummella, iltapäivällä pidin tanssityöpajan paikallisille ystävän maalaistalon pihassa Leppäkorvessa, ja illalla opetin tanssia ensin taaperoille ja sitten isommille alle kouluikäisille lapsille, joiden kanssa esiinnyimme samana iltana Pusulan vanhainkodissa.

Joskus työpäivä koostuu esityksestä ja siihen valmistautumisesta. Seitsemän vuoden takaa muistuu mieleen yksi keväinen työviikonloppu. Lauantai-iltana oli esitys työryhmän kanssa Stoassa Helsingissä, yöllä pakkasin matkalaukun ja sunnuntaiaamuyönä lensin Itävaltaan mukaan Helsinki Dance Companyn Keski-Euroopan kiertueelle. En ollut ehtinyt katsella säätiedotuksia ja taisin lompsia perillä 30 asteen helteessä vuorellisissa kumisaappaissa.

Jos taas toimin ohjaajana tai opettajana, toimin eri roolista käsin, ja toisistaan hyvin erilaisissa työryhmissä. Seuraava oma projektini on yhteisöllisen näyttämöteos, jota tehdään sekä Lohjalla että Kajaanissa. Siinä on ammattilaisten lisäksi paikallisia mukana, ikähaarukaltaan 4-80 -vuotta.

4) Mikä on parasta työssäsi?

Monipuolisuus, jatkuva muutoksessa olemisen, oppimisen ja luovuuden kanavoimisen mahdollisuus, vapauden tunne ja se, että saa kohdata niin monia ja monenlaisia ihmeellisiä ihmisiä ja tilanteita työn kautta. Uskon nykytanssitaiteen voimaannuttavaan ja herättelevään voimaan, ja siihen että sen avulla voi rajata maailmaan asioita, joiden ympärillä ja ympärille tarvitaan ajattelua tai uutta näkökulmaa.

Tuntuu tärkeältä tehdä sitä mihin voi uskoa. On hienoa tehdä monia erilaisia yhteistöitä ja työskennellä erilaisten työryhmien sekä projektien parissa. Työryhmistä ja projekteista joutuu toisaalta aina myös luopumaan. Ne jäävät elämään siinä ajassa ja hetkessä, jossa ne tapahtuvat.

Ensi vuoden alusta aloitan vakituisena tanssijana Routa Companyssa. Tässä on uutta ja innostavaa itselleni mm. se, että työporukka pysyy pitkälti samana, vaikka työprojektit vaihtuvat.

5) Mikä on haasteellisinta työssäsi?

Työssäni on eri aikoina erilaiset haasteet. Juuri tällä hetkellä haasteellisinta on sovittaa pikkulapsiperheen arki ja kahden tanssitaiteilijavanhemman työ yhteen. Tämä on sellainen sekametelisoppa, jonka sisällä tosin oppii luovimaan ja nauttimaankin sekä sietämään haastavimmat vaiheet.

Kaikkein kimuranteinkaan aikataulusekamelska ei yleensä kestä kovin pitkään. Lasten myötä helposti tietynlainen seikkailumieli vähenee, tai se rajautuu. Suunnittelemisen mahdollisuuden uupumisen aikana siihen sopeutuminen on toisinaan haasteellista. Toisaalta sopeutuminen voi joskus avata uusia mahdollisuuksia ja voi löytää itsensä sekä perheensä positiivisesta tilanteesta tai paikasta, jossa ei muuten olisi.

Freelancerina työskennellessä mahdollistavana ja eteenpäin vievänä voimana työssä on paljon vapautta, jonka kääntöpuolena on tosin epävarmuus. Välillä töitä on ollut ihan liikaa ja välillä saattaa tulla aikoja, että tekee muutaman kuukauden tai viikon mittaista työtä ilman tietoa seuraavasta. Toisaalta aina on jotakin jostain tullut vähintään näköpiiriin, vaikka siihen saakka odottelu ja ideoiminen vailla määränpäätä on saattanut tuntua turhauttavalta. Ja aina on työsumastakin selvinnyt.

6) Miten vietät vapaa-aikaasi?

Muutimme noin puoli vuotta sitten Lohjan maaseudulta Kajaaniin taiteen tekemisen perässä. Minulla ja puolisollani on 4- ja 3-vuotiaat lapset sekä 10,5 kuukauden ikäinen vauva. Puolisoni on ollut muuttomme jälkeen töissä pitkiä päiviä tai kellon ympäri, ja ensimmäiset seitsemän kuukautta uudessa kotikaupungissa olen ollut pääosin lasten kanssa kotona, mutta tehnyt välillä myös lyhyitä jaksoja töitä – ja usein joku lapsista mukana.

Vapaa-aika kuluu siis joutuisasti tai oikeammin sanottuna minulla ei ole erikseen vapaa-aikaa - on vain elämisen aikaa. Kesällä olen perheen kanssa paljon ulkona, metsässä ja kasvimaalla. Kasvatan lasten lisäksi ruokaa, mikä onkin minun eräänlainen kesätyöni! Edelliseen kotiin kuului myös viisi kanaa, mutta ne odottavat vielä muuttoaan Kajaaniin. Jos mahdollista, joskus karkaan lenkille metsään tai nukun aamulla pitkään.

7) Miten neuvoisit alasta haaveilevaa?

Alalle on varmasti yhtä monta reittiä kuin on tekijääkin eli ei kannata vähätellä omaa taustaansa tai lähtökohtiaan. Jos uskoo alan omakseen, niin kannustan rohkeasti kokeilemaan omia siipiään!