Timo Holmström kertoo työstään yhteiskuntaopin ja historian opettajana.

1) Taustasi: Miten päädyit alalle?

Päädyin opettajaksi sattumalta. Opiskellessani Helsingin yliopistossa historiaa kiinnostuin ensin luonnontieteistä ja toimittamisesta. Olinkin jo aloittamassa uraani tiedetoimittajana, kun eräs opiskelijatuttavani soitti minulle keväällä 2007 ja kysyi, haluaisinko sijaistaa Alppilan lukion historianopettajaa. Hetken epäröityäni vastasin kyllä, sillä olin juuri saanut viimeisteltyä pitkän jutun Tiede-lehteen ja kaipasin vaihtelua.

Vaikka ensimmäisten tuntien pitäminen jännitti kovasti, huomasin pian sopivani tehtävään ja tulevani hyvin toimeen nuorten kanssa. Itse asiassa viihdyin opettajan työssä paremmin kuin toimittajana. Näin satunnaisesta harhapolusta tuli minulle uusi ura.

Seuraavana vuonna suoritin pedagogiset opinnot kasvatustieteen laitoksella. Vuosi opetusharjoittelijana oli unohtumaton kokemus ja harjoittelijoiden kesken vallitsi lämmin yhdessä tekemisen meininki. Auskultanttiryhmämme vetäjänä oli Helsingin normaalilyseon historianopettaja Lasse Hongisto. Lasse on minulle yhä esikuva opettajasta, joka saa oppilaat aidosti viihtymään luokassa. 

Valmistuin opettajaksi kesällä 2009. Historianopettajista on työmarkkinoilla ylitarjontaa, joten työn löytäminen huolestutti. Minulla kävi kuitenkin tuuri ja ensimmäinen lähettämäni työhakemus tärppäsi. Elokuussa aloitin työt Englantilaisen koulun yhteiskuntaopin ja historian opettajana, missä tehtävässä olen nyt toiminut kaikkiaan yhdeksän vuotta.

2) Mitä työsi pitää sisällään?

Opettajan työn näkyvin osa tapahtuu luokkahuoneessa. Tämä vie työajastani noin puolet. Loput työstä koostuu tuntien valmistelusta, reflektoimisesta, kokouksista, erinäisistä virkavelvollisuuksista, tehtävien korjaamisesta ja viestinnästä.

On myös erittäin tärkeää pitää yllä ammattitaitoaan. Yhteiskuntaopin opettajana tämä tarkoittaa muun muassa ammattikirjallisuuden ja uutisten aktiivista seuraamista. Lukiessani uutisia pohdin jatkuvasti, miten materiaalia voisi hyödyntää opetuksessa.

3) Millaisia työpäiväsi ovat?

Tyypillinen työpäivä sisältää 4–6 tuntia opetusta, joiden välissä ei juurikaan ole vapaa-aikaa. Jokainen tunti pitää myös valmistella huolellisesti. Usein päivä kuluu kiirehtiessä opetustehtävästä toiseen eikä esimerkiksi ruokailuun jää kuin 20–30 minuuttia aikaa. Hektisyydessä on kuitenkin se hyvä puoli, ettei aika käy pitkäksi.

4) Mikä on parasta työssäsi?

Parasta opettajan työssä on vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa. Yksikään työpäivä ei ole samanlainen.

Opetustyylini perustuu ennen kaikkea motivaation herättämiseen. Usein tämä onnistuu etsimällä opetettavaan aiheeseen jokin mielenkiintoinen, konkreettinen ja kenties yllättävä näkökulma, joka saa opiskelijoissa aikaan oivaltamisen tunteita. Tiedän onnistuneeni, kun opiskelijat jatkavat aiheesta keskustelemista tunnin jälkeen.

Vaikka kokeiden tarkistaminen voi olla puuduttavaa, on siinäkin puolensa. Opiskelijoiden näkökulmasta kokeilla mitataan heidän suoriutumistaan, mutta yhtä lailla se on työväline opettajan oman työn arvioimiseen. Tuottaa iloa, kun huomaan opiskelijan hallitsevan kurssien sisällöt ja nähneen vaivaa niiden opiskelemiseen.

Olen onnekas, sillä nykyisessä työpaikassani minulle on tarjottu mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa myös omia kursseja. Syksyllä 2017 Englantilaisessa koulussa käynnistyi sijoittajakoulu, jossa kokoonnumme opiskelijoiden kanssa kuukausittain keskustelemaan osakesäästämisestä. Monet opiskelijat ovat avanneet omat salkut ja tehneet sijoituksia oikealla rahalla. Keväällä 2018 pidin psykologian opettajan kanssa kurssin käyttäytymistaloustieteestä, jossa taloudellista päätöksentekoa tutkittiin psykologian näkökulmasta.

5) Mikä on haasteellisinta työssäsi?

Opettamisessa haastavaa on se, että siinä ollaan niin monenlaisen oppijan kanssa yhtä aikaa tekemisissä. Pienet epäonnistumiset kuuluvatkin työn luonteeseen ja pitää hyväksyä, että kaikkia ei voi aina miellyttää.

Hyvän opettajan tunnistaa siitä, että hän pyrkii jatkuvasti kehittymään työssään. Yksi opettajan ammattitauti on leipiintyminen. Tätä vastaan kannattaa taistella vahvistamalla määrätietoisesti ammattiosaamistaan, uusimalla oppimateriaaleja ja kokeilemalla säännöllisesti tuoreita opetusmetodeja.

6) Miten vietät vapaa-aikaasi?

Kahden pienen lapsen vanhempana vapaa-aikani on kortilla. Urheilemalla kolme kertaa viikossa yritän pitää mielen virkeänä. Joka tiistainen sähly kaverijoukkueessa on ehdottomasti yksi viikon kohokohdista. Liikunnan ohella soitan kitaraa ja lueskelen tietokirjallisuutta. 

7) Miten neuvoisit alasta haaveilevaa?

Vuorovaikutustaidot ovat opettamisessa erittäin tärkeitä. Ensinnäkin opettajan kannattaa olla oma itsensä. Teeskentely näkyy herkästi läpi ja herättää vastareaktioita. Toiseksi opettajan tulee olla innostunut opettamastaan aiheesta. Motivaatiota ei voi tartuttaa toiseen, ellei sitä löydy itseltä. Kolmanneksi sanoisin, että huumorintaju ei koskaan ole pahitteeksi. Myös opettajalla on lupa hymyillä ja nauraa luokassa.