Työelämän muutos sadassa vuodessa

Työelämä on muuttunut sadassa vuodessa huimasti. Mutta miten se muuttuu seuraavan sadan vuoden aikana? Demos Helsingin valtiotieteilijä, tulevaisuuden tutkija Johannes Anttila vastasi kysymyksiimme.

Miten työelämä on muuttunut sadassa vuodessa (1917–2017)?

Puhe työn murroksesta täyttää tällä hetkellä median ja monet konferenssisalit ympäri maailman. Murros tuntuu uudelta ja suurelta – ja onhan se. Usein ei kuitenkaan malteta katsoa myös hetkeä taaksepäin ja ymmärtää, että esimerkiksi viimeiseen sataan vuoteen Suomen itsenäisyyttä mahtuu yhtä mullistava työn murros.

Jos palaa itsenäisyyden alkutaipaleelle ja ihan 1950-luvulle asti, Suomi oli pienyrittäjyyden varaan rakentuva maatalousyhteiskunta. Työaika oli outo käsite, sillä työtä tehtiin silloin kuin sitä oli. Työ ja perhe pelasivat yhteen ja varsinaisten työsuhteiden määrä oli alhainen. Valtasuhteita näistä pienistä työyhteisöistä toki löytyi, mutta verrattuna tulevaan 50 vuoteen niitä voisi ehkä luonnehtia hyvinkin matalien hierarkioiden organisaatioksi.

Tultaessa 1980-luvulle kontrasti tähän menneeseen aikaan oli valtava. Työn rytmiä valtaosassa maata määräsi kuukausipalkka, suuremmat työyhteisöt ja selkeä erottelu työnantajiin ja työntekijöihin.

Kun nyt puhumme työn murroksesta, viittaamme usein tähän tilaan, joka on valinnut Suomessa ainakin 1980-luvulta saakka. Tämän hetken keskustelussa työhön liittyvät normit, käsitteet ja ajattelumallit pohjautuvat usein tuohon aikaan, vaikka tämä “normaali” on kuitenkin ollut vain viipyvä hetki pitkässä ajan juoksussa.

Nyt, aivan kuten ennenkin, uusi työ vaatii uusia käsitteitä ja malleja. Ammattikuvien kadotessa ja vaihtuessa, työn jakamisen, työajan, työpaikan, toimeentulon ja osaamisvaatimusten muuttuessa meidän täytyy pohtia miten muutamme teollisuuden ajalta peräisin olevia instituutioita siten, että ne palvelevat mahdollisimman hyvin jälkiteollista aikaamme.

Entä miten työelämä tulee muuttumaan seuraavassa sadassa vuodessa?

Edes tulevaisuuden tutkija ei voi katsoa kristallipalloon ja päätellä mitä työlle tapahtuu seuraavan sadan vuoden aikana. Parhaita arvauksia kehityskuluista ja mahdollisista tulevaisuuksista saa kuitenkin tarkastelemalla meneillään olevia muutoksia, joita tällä hetkellä ajavat eteenpäin muun muassa vauhdilla kehittyvä teknologia, edelleen eteenpäin porskuttava globalisaatio sekä länsimaissa tapahtuva väestön ikääntyminen.

Teknologian saralla muun muassa Big datasta, sensoreista, tekoälystä, koneoppimisesta ja asioiden internetistä on puhuttu jo tovi, mutta muutos on vasta aluillaan. Maailmasta on tulossa hyperkytkeytynyt ja älyllä kyllästetty. Muutos tulee vaikuttamaan lähes jokaiseen työtehtävään. Toisin kuin aiempina teknologisten murrosten aikakausina, nyt muutos mullistaa täysin myös osan korkeamman osaamisen tehtävistä. Jo nyt tekoäly voi auttaa lääkäriä tekemään syöpädiagnooseja, säästäen ihmisen aikaa muihin työtehtäviin. Osa onkin puhunut tekoälyn sijaan tukiälystä – teknologiasta, joka auttaa työtä suorittavaa ihmistä keskittymään niihin tehtäviin, joita ihmisen on järkeä tehdä. Näin uuden teknologian kautta tärkeiksi työelämätaidoiksi saattaa hyvinkin nousta laskennallisten ja kognitiivisten taitojen sijaan sosiaaliset taidot, empatia sekä kontekstisidonnainen tieto, joka on ainakin aluksi koneille hidasta oppia.

Teknologisten murrosten ohella globalisaation vaikutukset työn tulevaisuuteen tulevat jatkumaan todennäköisesti myös tulevaisuudessa. Digitalisoituva työ tarkoittaa entistä enemmän mahdollisuuksia tehdä töitä ajasta ja paikasta riippumatta. Suomalaiselle ammattilaiselle tämä voi tarkoittaa sitä, että hän kilpailee samasta konsultaatiokeikasta belgialaisen, intialaisen ja meksikolaisen huippuekspertin kanssa.

Kolmanneksi muutoksen ajuriksi voisi myös nostaa ikääntyvän väestön länsimaissa. Toisaalta tämä tarkoittaa tarvetta yhä laajemmalle joukolle hoivatyön ammattilaisia, joista on osittain jo nyt pulaa. Samaan aikaan ikääntyvä väestö pakottaa meitä tarkastelemaan työelämän kulmakiviämme sukupolvinäkökulmasta. Eliniän kasvu on positiivinen asia, mutta samalla nostaa esiin esimerkiksi eläkeiän ja sen ympärillä käytävän keskustelun.

Näihin kaikkiin muutoksiin liittyy toivoa ja mahdollisuuksia loistavaan seuraavaan sataan vuoteen Suomessa. Muutos parempaan ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys – moni keskeinen kysymys vaatii yhä vastauksen. Miten järjestämme koulutuksen siten, että kaikilla on mahdollisuus päivittää osaamistaan nopeasti muuttuvassa työelämässä? Kuinka sosiaaliturvamme vastaa muuttuvaan työelämään? Mikä on tulevaisuudessa tuottavuuden kasvun ja palkkojen suhde toisiinsa?

Näihin kysymyksiin ei ehkä olekaan yksiselitteisen helppoja vastauksia. Samaan aikaan ne ja niistä käytävä poliittinen keskustelu kuitenkin määrittelevät meidän yhteistä tulevaisuuttamme. Kyse ei ole vain työstä, vaan siitä, mikä on meidän visiomme hyvinvoivasta ja reilusta jälkiteollisesta yhteiskunnasta.

Lue lisää:

Skenaarioita työn tulevaisuudesta

Pilkkooko alustatalous sinunkin työsi

Lessons form history for the future of work

Asiantuntijana: Johannes Anttila, Demos Helsinki

Kuka Johannes Anttila?

Johannes on poikkitieteellisyydestä puhtia saava valtiotieteilijä, jonka mielestä maailman suurten ongelmien ratkaiseminen vaatii yhteistä tekemistä ja katsetta huomiseen. Hän on osa Demokratia ja kyvykkyydet -tiimiä, jossa hän tekee töitä kestävän hyvinvoinnin vision ja tulevaisuuden työn parissa.

Johanneksen ydinosaamista ovat:
– demokratian ja osallisuuden uudet muodot
– skenaariomenetelmät
– strateginen viestintä ja vuorovaikutus

“Elämme monella tapaa suuressa historiallisessa käännekohdassa. Osallisuus ja vankka katse tulevaisuudessa ovat vahvoja työkaluja, joiden avulla voimme varmistaa, että huominen olisi parempi.”