Se täydellinen työnhakijakokemus

Paljon puhutaan (allekirjoittanut mukaan lukien) huonosta työnhakijakokemuksesta ja siitä, miten yrityksiä ei aina tunnu kiinnostavan minkälaisen kuvan ne itsestään antavat työnhakijoille hakuprosessin aikana. Käännetäänpä vaihteeksi katse siihen hyvään työnhakijakokemukseen.

Sanottakoon näin alkuun, että olen ollut työelämässä kohta 20 vuotta ja kohdalleni on osunut yksi – siis yksi – täydellinen työnhakuprosessi, enkä tässä prosessissa edes saanut avoinna ollutta työpaikkaa vaan jäin kakkoseksi. Tästä huolimatta rekrytoivan yrityksen ja heidän käyttämänsä konsulttiyrityksen kuva mielessäni säilyy varmasti työurani loppuun saakka erittäin positiivisena.

Miten tämä onnistuminen sitten minulle, työnhakijalle, näyttäytyi? Ensinnäkin rekrytoiva yritys onnistui kiinnittämään huomioni somessa, vaikka en ollut aktiivisessa työnhaussa – eli tässä kohtaa some toden totta toimi passiivisen työnhakijan tavoittamisessa. Työ oli kuvattu ilmoituksessa kiinnostavasti ja houkuttelevasti ja mukaan oli tuotu yrityksen työkulttuuria ja persoonaa, jotka tällä kertaa vetosivat ainakin minuun. Siispä eikun hakemusta kirjoittamaan.

Koko prosessin ajan tiesin tasan tarkkaan, missä mennään ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Prosessi eteni sutjakkaasti muttei kiirehtien: mukaan oli tuotu niin videohaastattelu kuin rekrytoijan esihaastattelukin sekä haastattelu, jossa pääsin tutustumaan niin mahdolliseen tulevaan esimieheen kuin lähimpiin kollegoihini. Tai oikeastaan kyse ei ollut haastatteluista, vaan keskusteluista, joissa yhdessä lähdimme selvittämään, olisimmeko toisillemme se täydellinen match. Tunsin, että osaamistani ja minua ylipäätään kunnioitettiin ja kysymyksille annettiin tarvittavaa tilaa. Ja siinä kohtaa kun prosessi lopulta osaltani päättyi siihen, ettei työpaikkaa irronnut, sain kattavat perustelut, miksi emme olleet se täydellinen match. Tämä oli se lopullinen kaneetti onnistuneeseen kokemukseen: olin samaa mieltä heidän kanssaan, mutta lähdin prosessista yhtä arvokasta kokemusta rikkaampana.

Huomasitko, lopulta kyse oli aika yksinkertaisista asioista, ei sen kummoisemmista kommervenkeistä tai kikkailuista. Kyse ei ollut viihdyttävästä rekrytointikampanjasta, vaan siihen tärkeimpään, eli työnhakijaan panostamisesta. Esimerkkitapauksessani taustatyöt oli tehty kunnolla, hakijoita kunnioitettiin ja viestintä pelasi. Eli kun perusasiat tehdään kunnolla, lopputuloksena saa nauttia onnistuneesta rekrytointiprosessista. Siinä resepti onnistuneen työnhakijakokemuksen luomiseen.

Onko sinun kohdallesi osunut hyvää – tai jopa täydellistä – työnhakukokemusta?

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina