Stereotypia teknisestä miehistä ja hoivaavista naisista elää yhä vahvasti työelämässä. Miltä tuntuu olla työpaikan ainoa mies tai nainen ja kuinka vino sukupuolijakauma vaikuttaa työyhteisöön?

Työnteko miesvaltaisessa työyhteisössä kysyy nuorelta naiselta sisua ja kovanahkaisuutta. Vaikka hän työskentelisi yrityksen markkinointipäällikkönä, häntä pyydetään muita useammin keittämään kahvia tai lisäämään paperia kopiokoneeseen.

– Päädyin töihin veneilyalan yritykseen koska työ markkinoinnissa vaikutti kiinnostavalta ja minulla oli jonkin verran veneilykokemusta. Työ olikin monipuolista ja kiinnostavaa, mutta koin, että minun piti jatkuvasti vakuuttaa muita osaamisestani ja olin aina altavastaajan asemassa. Pahinta oli, että jotkut yhteistyökumppanimme soittelivat ohitseni toimarille, ”koska näitä asioita ei ollut ennenkään naisten kanssa hoidettu”, helsinkiläinen Sari (nimi muutettu) kertoo.

Uskottavuutta olkatoppauksilla

15 miehen kanssa työskennellessään Sari pyrki lisäämään uskottavuuttaan bleisereillä, farkuilla ja jakkupuvuilla. Kaikkea tyttömäistä ja naiseuttaan korostavaa hän vältti viimeiseen saakka.

– Sukupuolen lisäksi ongelmani oli ikä. Menin yritykseen 24-vuotiaana ja 26-vuotiaana vastasin sen markkinoinnista. Nyt varmasti puuttuisin kokemaani vähättelyyn ihan eri tavalla, mutta tuolloin aloin ajatella, että tytöttely nyt vaan kuuluu asiaan koska olin nuori nainen. Kahvia en kuitenkaan suostunut käskystä keittämään, kun en sitä itse juonut.

Sarin mukaan asenteet liittyvät ensisijaisti miehisenä pidettyyn toimialaan, eivät markkinoinnin tekemiseen. Muilla aloilla hänen kokemuksena ovat olleet erilaisia. Sari työskenteli yrityksessä reilut kymmenen vuotta ja ajan myötä myös luottamus kollegoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa vahvistui.

– On miesten kanssa työskentelyssä paljon hyviäkin puolia. Hyvää on, että asiat puhuttiin aina suoraan eikä selän takana ja yhdessä käytiin katsomassa lätkää ja ajamassa kartingia. Yleisesti työssä oli peruskiva fiilis ja me-henki.

”Miehen tekemistä arvostetaan enemmän”

Yli 20 vuotta perushoitajana pääkaupunkiseudulla työskennellyt Mauri (nimi muutettu) on tottunut edustamaan työssään miesten vähemmistöä. Hoitoalan töihin hän päätyi jo nuorena siviilipalveluksen kautta ja on uransa aikana ehtinyt työskennellä lukuisissa eri yksiköissä. Vaikka hän on tullut hyvin toimeen työkavereidensa kanssa, on hän tietoisesti pysytellyt erossa työpaikan kuppikunnista, joihin häntä on yritelty houkutella etenkin silloin, kun välit ryhmien välillä ovat kärjistyneet.

– Miehenä naisvaltaisella alalla työskentely on välillä saatananmoista saippuaoopperaa.

Koen kuitenkin, että ihmisiä enemmän ristiriidat johtuvat huonosta johtamisesta ja siitä, ettei töitä jaeta tasapuolisesti eikä ihmisiä kohdella samanarvoisina. Monet esimiehet tuntuvat kaveeraavan tiettyjen työntekijöiden kanssa ja suosivan heitä.

Miehenä Mauri kokee itsekin saaneensa erikoiskohtelua eli ”pallilisää” pyytämättä.

– Kun aloitin työurani 80-luvulla, hoitoalalla oli todella vähän miehiä ja minun oletettiin aina työskentelevän mielenterveyspuolella. Huomasin jo opiskeluaikana, että tekemiseni nähtiin jotenkin parempana, vaikka tein asiat aivan samoin kuin naiskolleganikin. Myös tekemiini virheisiin suhtauduttiin naisten virheitä kevyemmin. On vaikea sanoa, oliko tämä tietoista tai ei, mutta niin ei tietenkään pitäisi olla. Olen törmännyt mieshoitajiin, jotka käyttävät tilannetta hyväkseen ja lusmuilevat, koska se on heille mahdollista.

Työyhteisöön tarvitaan erityyppisiä ihmisiä

Nykyään Mauri työskentelee yksilössä, jossa 20 työntekijän joukossa on neljä miestä. Se tasapainottaa yhteisöä ja myös naiset ovat kokeneet miesten lisääntymisen positiivisena. Jos tilanne esimerkiksi kiireen ja hoitajapulan takia eskaloituu paniikiksi, voi miesten tarjoama rauhallisempi tulokulma auttaa.

– Jokainen ihminen on yksilönsä, ja siten uskon että sukupuolijakaumaa tärkeämpää toimivaan työyhteisöön on saada eri tyyppisiä ihmisiä. Hyvässä työyhteisössä tulee olla niitä, jotka tekevät, niitä jotka kritisoivat ja valittavat sekä niitä, jotka vievät asioita eteenpäin. Ihmisten arvomaailma, elämänhistoria ja kokemukset vaikuttavat huomattavasti sukupuolta enemmän.

 

Anna Väre