Maahanmuuttajat ovat Suomessa kirjava joukko. Siihen kuuluu pakolaisia, opiskelijoita ja rakkauden perässä tulleita. Joukosta kaksi viidestä on korkeakoulutettuja, kuten suomalaisistakin, mutta heidän työllistymisensä on huomattavasti vaikeampaa. Tässä maahanmuuttajien kokemuksia työnhausta.

Näennäisesti helpoin tapa työllistyä ulkomaalaiselle on ryhtyä yrittäjäksi tai kouluttautua esimerkiksi hoito-alalle, jossa on jatkuva pula työvoimasta. Esimerkiksi asiantuntijatehtäviin sen sijaan ulkomaalaisia palkataan suhteessa huomattavasti vähemmän.

– Korkeasti koulutettujen ulkomaalaisten työnhakijoiden asema on Suomessa heikosti koulutettuja huonompi, koska Suomi haluaa työntekijöitä ensisijaisesti suorittavaan työhön, turkkilainen IT-asiantuntija Efe Egilmez lataa.

Vaimonsa kanssa Suomeen vuonna 2011 muuttanut Egilmez opetteli suomen kielen perusteet seitsemässä kuukaudessa ja on sen jälkeen työskennellyt tietohallintopäällikkönä ja IT-päällikkönä. Kun viimeisin työ loppui, hänet ohjattiin työllistämiskurssille hiomaan kielitaitoaan. Siellä Egilmez ihmetteli, kuinka samaan ryhmään laitettiin suoraan sota-alueilta tulleet pakolaiset sekä ammattilaiset, jotka olisivat olleet valmiita töihin, jos työskentely olisi onnistunut englanniksi.

– Kurssilla opeteltiin kieltä, jolla pärjäisimme bussikuskina tai pizzanpaistajana. Stereotypiat ohjaavat ajattelua vahvasti; turkkilaisena minun ajatellaan tähtäävän kebab-yrittäjäksi, vaikka minulla on IT-alan tutkinto ja 20 vuoden kokemus järjestelmähallinnosta. Koen, että kansainvälisessä työelämässä ansaittujen näyttöjen sijaan Suomessa arvostetaan ensisijaisesti Suomessa hankittua todistusta ja mahdollisimman suomalaista olemusta.

Samalla kun ulkomaalaisia koulutetaan ymmärtämään suomalaista työelämää, tulisi suomalaisia Egilmezin mukaan opettaa ymmärtämään kansainvälistä työkulttuuria ja siihen liittyvää monimuotoisuutta.

– Työnantajat uskottelevat asiakkaille ja sijoittajille arvostavansa monikulttuurillisuutta, vaikka oikeasti he haluavat savustaa ulkomaalaiset Suomesta.

Ulkomaalaisilta puuttuvat suosittelijat

– Kokemukseni on samanlainen kuin monilla muilla ulkomaalaisilla, joiden kanssa olen puhunut. Työllistyminen Suomessa on lähes mahdotonta, ellet puhu sujuvasti suomea, sinulla ei ole suomalaista opiskelutodistusta tai suomenkielistä sukunimeä, brasilialainen äänisuunnittelija kertoo.

Elokuva- ja musiikkialalla hankitusta laajasta työkokemuksestaan huolimatta hän ei ole 2,5 vuoden aikana saanut koskaan vastausta edes hakemuksiinsa, vaan tehnyt käännöstöitä freelancerina.

Yksi merkittävä syy työllistymisen vaikeuteen on varmasti se, että työt täytetään yhä useammin suositusten perusteella. Ulkomaalaisilta kuitenkin puutuvat lapsuuden tutut, opiskelijakaverit ja vanhat kollegat, jotka voisivat suositella heitä rekrytoijille.

– Olen tyrmistynyt sitä, kuinka Suomen hallitus sanoo tarvitsevansa ulkomaalaisia työntekijöitä, mutta todellisuudessa he haluavat ainoastaan ihmisiä, jotka ovat valmiita työskentelemään erilaisilla matalapalkka-aloilla, kuten jossain hampurilaisravintolassa, Aalto-yliopistosta rakennusinsinööriksi valmistunut pakistanilainen Lawangeen Bacha sanoo.

Hänen mukaansa suomen kielen oppiminen kahdessa vuodessa maisterin tutkinnon suorittamisen ohessa on ulkomaalaisille mahdoton tavoite.

Bacha kertoo työskennelleensä opettajansa assistenttina ja hakeneensa samalla 50 kesätyöpaikkaa, joihin osa hänen oppilaistaan työllistyivät, mutta joista hän itse ei saanut edes vastausta.

Työllistyminen vaatii yritystä

Vaikka monet kokemuksista ovat negatiivisia, monet ulkomaaliset vakuuttavat, että työllistyminen on mahdollista, jos on valmis tekemään paljon jalkatyötä ja alkuun alentamaan vaatimuksia.

Suomeen 2009 tullut englantilainen Michael Suhonen (os. Beresford) aloitti työnhakunsa kesäisessä Helsingissä kulkemalla kartan kanssa ympäri kaupunkia ja kysymällä töitä jokaisesta vastaantulevasta paikasta. Ensimmäinen työpaikka löytyi kuukauden päästä luontaistuotekaupan hyllyttäjänä ja sen jälkeen hän plokkasi ravintoloissa, kunnes alkoi saada töitä myös tiskin takaa.

Valmistuttuaan Haaga-Helian ravintolalinjalta hän perusti oman yrityksensä, Suomen ensimmäisen pirtelöravintolan, Kitty’s Milkshake Barin opiskelijakaverinsa kanssa. 

Myös opettajana työskentelevä amerikkalainen Sophie (nimi muutettu) kertoo monien ystäviensä menestyneen yrittäjänä. Hän itse aloitti työnhakunsa ottamalla vastaan kaikki mahdolliset keikat lasten kotihoidosta, koiran ulkoiluttamiseen ja erilaisiin sijaisuuksiin. Hän kiersi hoitokotien ovilla CV kädessään ja kävi yliopistossa täydentämässä opintojaan suomen vaatimuksiin sopivaksi.

– Yritin olla todella positiivinen, ystävällinen, mukautuva ja koulutuksestani huolimatta vakuuttelin itselleni, ettei mikään työ ole liian vähäpätöinen. Töitä saadessani seurasin tarkasti muiden käyttäytymistä ja opettelin, miten suomalaisessa työympäristössä kannattaa käyttäytyä ja miten ei.

Työn ulkopuolella Helsinkiin suomalaisen poikaystävänsä kanssa tullut Sophie opetteli kieltä ja pyrki tutustumaan suomalaisiin luodakseen kontakteja myös työelämään. Kun pari erosi, hän päätti silti jäädä Suomeen.

– Näin paljon vaivaa oppiakseni kieltä, käyttääkseni sitä julkisesti ja tutustuakseni ihmisiin. Sitä oli varmasti hyötyä, sillä vähitellen aloin saada parempia työpaikkoja. Olen tyytyväinen nykyiseen työni, mutta olen tehnyt paljon työtä päästäkseni tähän positioon. Siten suhtaudun erittäin ristiriitaisesti esimerkiksi siihen, että säästösyistä on palkattu ulkomaalaisia miehiä opettamaan englantia ilman minkäänlaista pätevyyttä.

 

 

Anna Väre