Kutsumustyö tarkoittaa mitä tahansa työtä, jossa työn tekeminen on sen ensisijainen motivaatio. Se tarkoittaa siis työtä, jota tekisi mielellään ilman palkkaakin – mutta jolla pystyy myös elättämään itsensä.

Usein ajatellaan, että kutsumustyö koskee erikoisia ammattialoja, kuten papin, palomiehen tai vaikkapa muusikon uraa. Tosiasiassa kutsumustyötä löytyy kaikilta mahdollisilta ammattialoilta, esimerkiksi siivoojista tai sähkömiehistä. Myös mainituilta erikoisaloilta löytyy paljon tekijöitä, jotka ovat päätyneet työhönsä esimerkiksi rahan tai maineen takia.

– Kutsumustyö on työtä, jossa intohimo tekemistä kohtaan kohtaa maailman tarpeet. Kutsumustyössä tekeminen tuntuu siis mielekkäältä ja tuottaa riittävästi lisäarvoa muille toimiakseen myös elannon lähteenä, aiheesta Upeaa työtä -nimisen kirjan kirjoittanut Lauri Järvilehto sanoo.

Mutta miten tietää tekevänsä kutsumustyötä?

Steve Jobs sanoi kerran kysyvänsä itseltään joka aamu, haluaako hän tehdä ne asiat, jotka aikoo alkavan päivän aikana tehdä. Jos vastaus oli riittävän usein “ei”, hän tiesi, että jotain pitää muuttaa.

– Hyvä elämä ei löydy prinsessahäistä, megaonnistumisista tai perjantaipullosta, vaan tavallisesta arjesta: maanantai-iltapäivästä kello 13.30. Jos arjen tohinassa on olo, että tekeminen tuntuu mielekkäältä ja järkevältä, on todennäköistä, että kyseessä on kutsumustyö, Järvilehto sanoo.

Kutsumus ei siis tarkoita sitä, että taivaat aukeavat ja halleluja-kuoro ilmoittaa pyhän tehtäväsi. Se tarkoittaa sitä, että työ ei ole välttämätön paha, jota täytyy raataa asuntolainan maksamiseksi, vaan palkitseva osa kokonaisvaltaista elämänkokemusta.

Vaiva palkitaan

Kutsumustyön löytäminen voi vaatia vaivaa, mutta kannattaa. Kutsumustyön voi löytää kokeilemalla ja hakeutumalla mielekkäiden tehtävien pariin.

– Ihmisen ei pitäisi tehdä mitään, mitä hän ei oikeasti halua tehdä. Paitsi jos hän ei vielä halua tehdä mitään erityistä, silloin pitäisi tehdä kaikkea. Kukaan ei tiedä kutsumustaan kokeilematta ensin kaikenlaista. Siksi kokeilut – harjoittelupaikat, sivuaineet, harrastukset – mahdollistavat elämänkokemuksen kartoitusta ja oman kutsumuksen löytämistä, Järvilehto kannustaa.

Kun kiinnostavia tekemisen muotoja on alkanut löytyä, on tärkeää miettiä, miten saa omista mielenkiinnon kohteista käsin tuotettua aitoa lisäarvoa muille.

– Kutsumustyö ei siis ole koskaan yksityisasia tyyliin “find your passion”, vaan siihen liittyvät aina muut ihmiset. Pelkkä sokea lisäarvon tuottaminen (esimerkiksi liiallisen altruistinen toisten mielihalujen palveleminen) polttaa ihmisen loppuun. Liiallinen omaan intohimoon kietoutuminen ja oman navan tuijottelu taas erottaa ihmisen yhteisöstään: Niin kuin Frank Martela on sanonut, ihminen ei ole yksilö – ihminen on suhdelo, Lauri Järvilehto muistuttaa.

Kutsumuskartta auttaa työnhakijaa

Kutsumuskartta voi auttaa työnhakijaa pääsemään omien kiinnostuksen kohteiden äärelle. Se on harjoite, jonka avulla on helppo tarkastella kutsumuksen kahta päätekijää: omaa intohimoa ja maailman tarpeita.

– On tärkeää ymmärtää, että intohimo ei tarkoita tässä punaposkista innota puhkumista vaan ennemminkin syvää läsnäolon ja mielekkyyden kokemista, Järvilehto vinkkaa.

Näin teet kutsumuskartan:

1. Mieti, mitkä asiat ovat mielestäsi tekemisen arvoisia vain tekemisen itsensä takia. Esimerkiksi lukeminen, keskusteleminen, pyörällä ajaminen, tenniksen pelaaminen, matkustaminen tai vaikkapa taulukkolaskenta.
2. Kirjoita sitten allekkain paperille kaikki sellaiset tekemisen muodot, joista pidät tekemisen itsensä takia.
3. Pisteytä seuraavaksi toimet asteikolla 1–3. 3 tarkoittaa sitä, että elämässäsi on jo tätä tohinaa niin paljon kuin haluat, 2 sitä että tekisit kyseistä asiaa mieluusti enemmänkin ja 1 ettet saa tehdä haluamaasi asiaa juuri lainkaan. Muista listata niin työtehtävät kuin harrastuksetkin.
4. Mieti lopuksi miten voisit yhdistellä eri toimia muodostaaksesi niistä ammatin, jossa teet hyvää ja tuotat lisäarvoa muille.

Muista, että kutsumus ei ole koskaan ammattititteli vaan toiminnan muoto. Siksi kutsumusten kirjo voi joskus olla yllättäväkin. Lukemisesta ja esiintymisestä nauttiva voisi hakeutua opettajaksi tai myyntiedustajaksi. Salilla viihtyvästä voisi puolestaan tulla intoa puhkuva muuttomies tai varaston trukkikuski jne.

5. Mieti vielä, millaista elämäsi olisi, jos kutsumuskarttasi jokainen kohta saisi arvosanakseen 3, että saisit tehdä kaikkia niitä aktiviteetteja, jotka ovat mielestäsi mielekkäitä juuri niin paljon kuin haluat. Tällaista on kutsumustyö.

Sitten työnhakuun

Kun olet selvittänyt, millä aloilla voisit kutsumustasi toteuttaa, on aika käydä työnhakuun. Tässä kannattaa olla oma-aloitteinen, sillä yhä suurempi osa työpaikoista täytetään julkisen haun ulkopuolella. Selvitä siis, mitkä työnantajat voisivat tarjota kutsumustasi tukevaa työtä.

– Muista, että ihminen ei tarvitse tutkintoaan vastaavaa työtä – vaan intohimoaan vastaavaa. Ota rohkeasti yhteyttä paikkakuntasi työnantajiin ja pyydä mahdollisuutta tulla keskustelemaan ammattialasta. Älä pyydä työhaastatteluaudienssia, vaan etsi aidosti sinua kiinnostavia työnantajia, joista otat selvää. Näin luot laajaa verkostoa, josta työpaikkakin ennen pitkää löytyy. Muista, että työnhaku ei ole helppoa, vaan siihen kuluu aikaa ja vaivaa. Työttömänä työnhakuun kannattaakin suhtautua ns. päivätyönä, Järvilehto sanoo.

Entä jos kutsumustyötä ei yrityksistä huolimatta löydy?

Lauri Järvilehdon mukaan jokaisella on kutsumustyö – sen takaa jo matemaattinen välttämättömyys kiinnostuksen kohteiden ja mahdollisten työpaikkojen välillä.

– Jos kutsumuskartalla on kymmenen kohtaa, jo niiden avulla on mahdollista löytää intohimon kohteita ja ammatteja. Siinä mielessä jokainen ei löydä kutsumustyötään, että ainakin vielä yhteiskuntamme on järjestetty niin, että kutsumustyön löytäminen vaatii aika paljon oma-aloitteisuutta ja itseohjautuvuutta. Se tupsahtaa harvalle valmiina syliin, ja usein kutsumustyön löytäminen vaatiikin laajaa itsetutkiskelua sekä aktiivisuutta työnhaussa.

Järvilehto toivookin, että voisimme rakentaa Suomea sellaiseen suuntaan, jossa koulutusaloilla olisi mahdollista tehdä yhä ketterämpiä kokeiluja, jolloin työpaikan vaihtaminen olisi helpompaa ja jossa työmarkkinat toimisivat huomattavasti dynaamisemmin. Tulevaisuudenhaaveissa siintää siis Suomi, jossa yhteiskuntarakenteet ohjaavat automaattisesti ihmisiä kutsumustyöhönsä.

– Jos kutsumuskartta pullottaa innostavia aktiviteetteja, mutta työpaikkaa ei meinaa löytyä, kannattaa miettiä, voisiko omaa kutsumusta toteuttaa yrittäjänä. Tällöin olennaista on miettiä, miten omista intohimon kohteista saa luotua tuotteen tai palvelun, jolla voi tuottaa toisille lisäarvoa. Oli kyse sitten palkkatyöstä tai yrittäjyydestä, kutsumustyössä on aina kyse sellaisesta tekemisestä, jossa arjen palkitseva toiminta synnyttää maailmaan hyvää niin, että toiset katsovat sen palkan tai palkkion maksamisen arvoiseksi. Myös yrittäjän kutsumustyö löytyy sieltä, missä intohimo kohtaa maailman tarpeet.

Asiantuntijana: Lauri Järvilehto, CEO, Lightneer Inc, www.lightneer.com
@laurijarvilehto

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.