Terhi Kerttula vaihtoi taloushallinnon puhelinmyyntiin. Työ vaatii sisua, mutta sopii puheliaalle ihmiselle, joka ei pelkää eitä.

Miten päädyit taloushallinnon tehtäviin?

Valmistuin Kauppaopistosta 80-luvun lopulla. Syksyllä kävelin KOP:iin ja sanoin tarvitsevani töitä. Siihen aikaan se vielä kävi noin helposti. Pian päätin kuitenkin vaihtaa työpaikkaa paremman palkan toivossa ja päädyin hoitamaan myyntireskontraa toimipaikkaruokaloita pyörittävään yritykseen. Työsuhteeni päättyi laman alkaessa, ja palasin tutun pankin ovelle hattu kourassa. Lama-aikana oli tartuttava töihin joita oli tarjolla. Sitä rataa vietin liki 20 vuotta taloushallinnon tehtävissä eri yrityksissä.

Mikä sai sinut vaihtamaan alaa?

Olen aina tykännyt ihmisistä, joten aloin miettiä voisinko tehdä jotain muuta kun pyöritellä numeroita. Sitten näin ilmoituksen, jossa haettiin myyntihenkilöitä yritykseen, joka myy sähköisiä taloushallinnon ohjelmia yrityksille. Myyntikokemuksen puutteesta huolimatta päätin hakea tehtävää. Nyt toimin in-house -myyjänä ja kontaktoin asiakkaita puhelimitse ja sähköpostilla.

Miten puhelinmyyjänä pärjää?

On oltava moottoriturpa, joka jaksaa puhua. Ei-vastauksia ei saa jäädä murehtimaan, vaikkei koko päivänä kuulisi mitään muuta. Asiakkaan suhtautumiseen vaikuttaa tosi paljon se, millaisella hetkellä hänelle sattuu soittamaan. Puhelinmyynti ei ole helppoa, mutta aiemman työkokemukseni ansiosta osaan nähdä asian asiakkaan näkökulmasta. Kun tunnistan mitä hän tarvitsee, yhteinen sävel löytyy helpommin.

Mikä on tärkeintä mitä olet työssäsi oppinut?

Ihminen oppii uutta ja pystyy mihin vaan, kun on halua ja motivaatiota. Asiat eivät kuitenkaan tapahdu itsestään, sitä on turha jäädä odottamaan. Olen ollut onnekas siinä, että työnantajani ovat antaneet vastuuta ja oppimismahdollisuuksia, mikä on saanut oman työn tuntumaan hyödylliseltä.

Mistä haaveilet?

Jos voittaisin lotossa, lähtisin opiskelemaan radiotoimittajaksi. Harrastan moottoripyöräilyä ja olen raportoinut tien päältä Radio Novaan. Kerran olimme Virossa ja toisen kerran Rigassa matkalla Saksaan. Kerran osallistuin myös tv:n tietovisailuun, mutta menin ison kameran edessä ihan puihin. Radiossa puhuminen sen sijaan tuntui tosi kivalta ja luontevalta.