Anna hälytyskellojen soida
Joskus unelmaduunilta aluksi vaikuttanut työ paljastuu päinvastaiseksi. Työnhaussa kannattaa kuunnella myös vaistojaan. Milloin työstä kieltäytyminen on ihan hyvä idea?
Oletko joskus hakenut innosta puhkuen työpaikkaa, joka on vaikuttanut ilmoituksen perusteella täydeltä kympiltä ja juuri sellaiselta paikalta, jonka ehdottomasti haluat? Ja todennut – ehkäpä työhaastattelussa – että jokin tässä nyt ei tunnukaan enää niin hyvältä, suorastaan haiskahtaa? Jatkoitko prosessin loppuun ja kenties aloititkin työssä, edelleen uskoen, että vaistosi olisivat väärässä ja kyseessä olisi edelleenkin se unelmien työ?
Tarinoihin epäonnisista rekrytoinneista törmää aika ajoin etenkin somessa ja onpa noita osunut sekä omalle että tuttujenkin kohdalle. Muutama seikka näitä on monesti yhdistänyt, joten kerronkin nyt, mihin asioihin kiinnittäisin itse jatkossa erityistä huomiota, jos rekrytointiprosessin aikana homma alkaisi edes hitusen arveluttamaan. Nämä ovat siis asioita, joiden taustat ja syyt selvittäisin jatkossa tarkemmin ennen sopimuspaperin allekirjoittamista.
Kovat on puheet ainakin
Jos työpaikkailmoitus on vaikuttanut suorastaan täydelliseltä, mutta itse haastattelutilanteessa haastattelija tuntuu suorastaan liioittelevan tarjotun työn mahdollisuuksia – liikaa ylistyssanoja, yltiöoptimismia, itsekritiikin puutetta – alkavat hälytyskellot soida. Liekö sitten suomalaista pessimismiä ajatella, ettei mikään ole täydellistä, mutta valitettavasti harvoin näin on. Toki työpaikkailmoituksen tarkoitus on osaltaan nimenomaan houkutella hakijoita ja niissä harvoin avoimesti kerrotaan työn ei-niin-täydellisistä puolista, mutta nämä pääasiassa ladataan tiskiin viimeistään haastattelutilanteessa. Jos mitään tämänsuuntaista ei tapahdu, kaivelisin asiaa hiukan syvemmältä ja selvittäisin, voivatko asiat todella olla näin hyvin.
Resurssien (yllättävä) puuttuminen
Usein jo työpaikkailmoitus paljastaa, että nyt haetaan kaiken hoitavaa ja kaikesta vastuussa olevaa työjuhtaa, jos lista vastuualueista kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin, joissa haettavana pitäisi yhden henkilön sijaan olla kokonainen tiimi. Mutta toisinaan ilmoituksessa saatetaan antaa ymmärtää, että nämä asiat ovat vastuullasi ja käytössäsi on se tiimi. Joka sitten myöhemmin paljastuu olemattomaksi, kuten budjettisi ostaa apua ulkopuoleltakin. Se, että työnantajat usein syyllistyvät ns. täydellisen tyypin ominaisuuksien luettelemiseen ilmoituksissaan, ja ovat tosiasiassa valmiita joustamaan listaamistaan kriteereistä, ei aina pidäkään paikkaansa, vaan haussa tosiasiassa onkin useamman henkilön duunit hoitava ihmetyyppi. Tässä kohtaa jos missä kannattaa vakavasti harkita jalkojen alle ottamista, tai ainakin miettiä mihin kaikkeen on valmis lupautumaan.
Vastuuta vailla valtaa vaikuttaa
Oikeastaan tämä on jatkoa edelliseen. Tarjolla oleva työ saattaa olla vaativa ja tarjota suurenkin vastuun tekijälleen mutta niin, että käytössä on myös tarvittavat resurssit. Kuulostaa hyvältä siis, eikö? Paitsi, jos niskaasi ollaan kaatamassa merkittävä määrä vastuuta vailla valtaa vaikuttaa asioihin. Kenties organisaatioon kaivataan merkittävää muutosta, mutta tiedossa on jo etukäteen, ettei esimerkiksi johto oikeasti ole valmis muuttamaan mitään. Huomaat olevasi tilanteessa, jossa sinua mitataan työstä, jossa et alunperinkään edes voi onnistua. Tämä onkin jo vaikeampi piirre tunnistaa rekrytointivaiheessa, etenkään jos yksikään haastattelijoista ei ole työsi kannalta päättävässä asemassa yrityksessä. Pitäisi päästä pureutumaan organisaation kulttuuriin syvemmin ja selvittää, minkälainen asenneilmapiiri työpaikalla vallitsee – ja tätä voi aina kysyä.
Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina