Työn tulevaisuuden taidot: Digitalisaatio on niin ysäriä!

Työstin tavoitteita ja toimintasuunnitelmaa ensi vuodelle ja yhdeksi suureksi tavoitteeksi nousi digitalisaatio ja sen hyödyntäminen. Ajattelin, että digitalisaation keinoin tehostamme toimintaamme ja yritämme karsia kaiken manuaalisen työn, jonka koneet voivat tehdä puolestamme. Samanaikaisesti minulla oli rekrytointi käynnistymässä ja yritin kuumeisesti miettiä, millaista osaamista me oikeasti tarvitsemme tulevaisuudessa - tässä digitalisaatioyhteiskunnassa. Mitä meille jää ja mitä me tarvitsemme, jos teknologia korvaa meidät?

Kirjoittaessani työnhakuilmoitusta tunsin kirjoittavani joulupukin toivelahjalistaa, jossa hakijalta vaaditaan suurta rutiininsietokykyä (koska digitalisaatio ei ole vielä riittävän pitkällä), luovaa Pelle Peloton -ajattelua, jotta pysymme kehityksessä ja olemme jopa edelläkävijöitä, valtavaa ulospäin suuntautunutta asennetta kattamaan kaikki asiakaslupaukset, oma-aloitteisuutta ja kaikkia niitä adjektiiveja, jota mahdollisesti sanavarastoni kattaa. Inhimillisiä piirteitä kuitenkin.

Luettuani tekstini uudestaan, poistin adjektiiviviidakosta mielestäni kaiken turhan ja olin tyytyväinen lopputulokseeni.

Sain hakijoilta kysymyksiä siitä, millaista työntekijää kaipaan. Huomasin luettelevani tuon joulupukin lahjalistan uudelleen. Vedettyäni henkeä tajusin omat suureelliset vaateeni. Taisinpa jopa kommentoida eräälle hakijalle listan lueteltuani, että ilmeisesti ainoastaan monipersoonainen ihminen täyttää ihanneodotukseni.

Mitä sitten työnhakijalta oikeasti vaaditaan tässä jatkuvasti muuttuvassa työympäristössä, jota teknologia tähdittää? Millä keinon pärjää tulevaisuuden maailmassa ja mitkä ovat sellaisia ominaisuuksia, joista on myös jatkossa hyötyä? Mitä jää, jos teknologia korvaa osaamisemme?

Tarvitsemme osaamista, mutta mitä se osaaminen on, jota eivät koneet voi seuraavassa viidessä tai kymmenessä vuodessa korvata? Jos lähdemme tehokkuuden kilpajuoksuun digitalisaation, robotiikan ja tekoälyn kanssa, häviämme.

Sain kuin tilauksesta vastauksen kunta-alan rekrytointipäiviltä, jossa disruption ja ekponentiaalisten teknologioiden asiantuntija Perttu Pölönen luennoi kattavasti ja innostavasti disruptiosta – työn tulevaisuudesta ja tulevaisuuden taidoista. Opin, että disruptiolla tarkoitetaan ilmiötä, jossa esimerkiksi jokin uuteen teknologiaan perustuva innovaatio haastaa alan perinteiset toimintatavat ja korvaa kokonaan aiemmat tavat. Pölösen mukaan digitalisaatio sanana on kuitenkin niin ysäriä. Minun ensi vuoden tavoitteeni!

Meidät kaikkiko korvataan? Laitanko nyt rekrytoinnin jäihin, koska emme enää tarvitse ihmisiä? Opin, että disruptio on hyvästä, ei pahasta. Parempi on kuitenkin korvata itse itsensä – kuin tulla korvatuksi. Luovuutta tarvitaan myös jatkossa.

Pölösen mukaan tulevaisuudessa me tarvitsemme ihmisiä. Ihmisiä, joilla on ominaisuuksia, kuten uteliaisuus, rohkeus, sitoutuneisuus, luovuus, yhteisöllisyys, yhteydenpito, rauhallisuus, yhteistyö ja myötätunto. Näitä ei teknologia, tai digitalisaatio, tule korvaamaan.

Tarvitsemme tulevaisuudessa siis Pelle Pelottomia, jotka pitkäjänteisesti ja rauhallisesti jaksavat ja haluavat tehdä työtä, jotka ovat yhteisöllisiä sekä tuntevat myötätuntoa kanssaihmisiään kohtaan.

Pidän kuitenkin vielä digitalisaation tavoitteestani kiinni. Digitalisaatio on niin ysäriä – ja niin olen minäkin!

Noora Lindberg työskentelee Espoon kaupungin keskitettyjen rekrytointipalvelujen rekrytointipäällikkönä.