Montako vaatetta tai tavaraa ihminen tarvitsee ympärilleen ollakseen onnellinen? Tutkija Elina Koivisto ryhtyi vuoden ostolakkoon nollatakseen suhdettaan kuluttamiseen. Kokeilu antoi monta hyödyllistä oivallusta.

Idea tutkija Elina Koiviston ostolakkoon lähti oivalluksesta: on täysin hullua, että meillä on kodit täynnä tavaraa, joka ei tuota iloa. Japanilaisen ammattijärjestäjä Marie Kondon mukaan kodista tulisi karsia kaikki ylimääräinen, mikä raivaa tilaa myös mielenrauhalle. Tätä varten kehitellyn KonMari -metodin esittelevä kirja on käännetty nyt jo 40 kielelle, ja viime vuosina ajattelun suosio tuntuu vain kasvaneen. Usein tavaraa kertyy kotiin ja erityisesti kaappeihin huomaamattomasti ellei asuinpaikkaa vaihda tiuhaan tahtiin. Koivisto alkoi miettiä asiaa asuessaan entisessä asunnossaan, josta iso osa hänen omaisuudestaan oli säilötty vintille ja kellariin.  

– Tavarani mahtuivat sinne ihan hyvin, mutta mietin, mitä tapahtuisi kun muuttaisin. Halusin, että olisin vapaampi materiasta eikä sen paljous hallitsisi elämääni, Koivisto kertoo.

Karsiminen on elämänhallintaa

Oikeastaan Koivisto, joka tutkii kuluttamisen trendejä Aalto-yliopistossa, oli jo pitkään miettinyt olevansa itse toivoton kuluttaja, joka välillä päätyy shoppailemaan hyvinkin huolettomasti.

Vuoden 2014 alussa, osaltaan samaan aikaan ilmestyneen Petri Luukkaisen Tavarataivas-dokumentin innoittamana, Koivisto haastoi itsensä vuoden ostolakkoon ja alkoi kirjoittaa Tavara päivässä -blogia. Siinä hän luopui päivittäin yhdestä tavarastaan pohtien suhdettaan siihen ja kuluttamiseen yleensä. Koska kulutusyhteiskunnassa omilla valinnoilla voi vaikuttaa kuten kasvissyönnilläkin, Koivisto ajatteli, että ehkä blogi saisi muitakin miettimään ostotottumuksiaan.

Kavereille lahjoittamisen lisäksi hän myi vaatteitaan ja tavaroitaan kirpputoreilla ja netissä sekä vei niitä kierrätykseen. Nyt monet kierrätyspisteet alkavat jo ratkeilla liitoksistaan. Parissa vuodessa karsimisinto on tarttunut ihmisiin niin, että ilmiöstä voi jo puhua uutena proteiinirahkana. Esimerkiksi Helsingin Kallion Facebook-kierrätysryhmään kuuluu jo liki 30 000 jäsentä, mikä kaupunginosan asukasmäärään verrattuna on runsaasti.

Ilmiönä karsimisbuumin voi helposti rinnastaa hyvinvointi- ja kuntoiluprojekteihin, joiden tavoitteena on puhdistua, eheytyä ja hakea keveämpää olemusta.

– Tavaroiden karsiminen voi olla elämänhallintaa siinä missä fanaattinen urheilu tai laihduttaminenkin. Kun elämä tuntuu sekavalta, tuo siivoaminen siihen järjestystä. Pohjimmiltaan tämä tarkoittaa myös, että kuluttamisesta on kadonnut merkitys, emmekä osaa enää arvostaa sitä, mitä meillä on, koska haalimme jatkuvasti uutta.

Kierrätys voi myös ruokkia ostovimmaa

Viehätys uutuuteen liittyy paljolti siihen, että shoppailua käytetään sekä tunteiden tasaajana että huvituksena. Usein muoti- ja sisustuslehdistä bongattuja juttuja tulee ostettua enemmän ihanneminälle kuin todelliselle itselle ja siksi ne tuntuvat aina jotenkin vierailta.

– Kuluttaminen määrittelee meitä ihmisinä todella vahvasti. Etenkin nuoret ihailevat muotibloggareita, joiden päivitykset perustuvat asukuviin ja jatkuvaan uuden hankkimiseen. Vaikka kierrätyskulttuurista on tullut vahvasti valtavirtaa, saattaa se pahimmillaan jopa kiihdyttää kuluttamista. Moni ajattelee, että on hyvä teko saada tavarat kiertoon, ja silloin tilalle voi hyvällä omallatunnolla ostaa uusia.

Usein kuluttamiseen liittyy myös sosiaalista painetta olla ja toimia kuten muut. Jos ostamisesta joutuu karsimaan siksi, ettei oikeasti ole varaa, voi se eristää ihmisiä sosiaalisista kohtaamisista.

Ostohimo menee ohitse

Ostolakossaan Koivisto pidättäytyi hankkimasta vaatteita, kenkiä, tai mitään minkä hän katsoi kestokulutushyödykkeeksi. Poikkeuksen sääntöön tekivät lenkkarit, jotka intohimoiselle juoksijalle ovat enemmänkin välttämättömyys.

Houkutuksia syntyi erityisesti Lontoon matkalla, mutta pysyessään kovana Koivisto huomasi, ettei ostamatta jättäminen itse asiassa tuntunutkaan vaikealta.

– Kuluttaminen on tosi läsnä kaikkialla, mikä synnyttää jatkuvasti uusia haluja ja tarpeita. Ne kuitenkin menevät nopeasti ohi, ellei niihin tartu, vaan antaa niiden lipua ohitse. Huomasin myös, etten jäänytkään kaipaamaan asioita, joista luovuin vaikka ensin luulin että niin kävisi.

Toinen oivallus oli, että kun luopuu kaupoissa kiertämisestä ja uusien hankintojen miettimisestä, jää hurjasti aikaa ja ajatusenergiaa muihin asioihin. Ostamisen vähentäminen on myös erinomainen ekoteko ympäristölle, joka kärsii jatkuvan kulutuksen kasvusta.

Vähemmälläkin pärjää

Vaikka moni saa tyydytystä tavaroiden vähentämisestä, Koivisto ei tuomitsisi niitä, jotka yhä kuluttavat.

– Kuudennen Porschen ostaminen ei välttämättä tuo tyydytystä, mutta on eri asia haaveilla ensimmäisestä, jos ei ole koskaan päässyt kokemaan sillä ajoa. Esimerkiksi Kiinassa ihmisillä on vihdoin rahaa ostaa asioita ja jos heille menisi kertomaan meidän karsimisajattelustamme, he pitäisivät sitä täysin hurahtaneena.

Halutessaan yllättävän vähällä silti pärjää. Viimeisen puolen vuoden aikana Koivisto on matkustanut paljon väitöskirjaa tehdessään. Matkalaukkuun hän pakkaa kotoa joka kerta miltei samat asiat.

– Ostolakko-kokeiluni jälkeen en todennut haluavani lopettaa kuluttamista kokonaan, mutta nyt tiedän, mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä ja mistä voin huoletta luopua. Suurimpia elämyksiä minulle tuovat matkailu, harrastukset sekä taide, josta saan kotonani valtavasti iloa.


Anna Väre