Työtuomioistuimen ratkaisussa TT:2015–44 oli kysymys siitä, oliko työnantajalla velvollisuus tarjota lisätunteja palveluksessaan oleville osa-aikatyöntekijöille ennen uusien työntekijöiden palkkaamista.

Tapauksessa työnantaja oli palkannut myymäläänsä neljä uutta työntekijää. Työnantajan osa-aikaiset työntekijät katsoivat, että työnantajan olisi tullut tarjota heille lisätunteja ennen uusien osa-aikaisten työntekijöiden palkkaamista. Työnantaja puolestaan katsoi, että sillä oli ollut oikeus palkata lisää työntekijöitä riittävän henkilöstömäärän saavuttamiseksi.

Lähtökohtana osa-aikatyöntekijän oikeus lisätunteihin

Jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työsopimuslain mukaan työnantajalla on velvollisuus tarjota näitä lisätunteja osa-aikatyöntekijöilleen ennen uusien työntekijöiden palkkaamista.

Vaikka osa-aikatyöntekijän oikeus lisätunteihin on lain lähtökohta, oikeus ei ole ehdoton. Työnantajan liikkeenjohdolliset perusteet voivat syrjäyttää osa-aikatyöntekijän oikeuden tarjolla oleviin lisätunteihin.

Lisätunteja ei pääsääntöisesti tarvitse tarjota palveluksessa oleville osa-aikatyöntekijöille, jos työtä ei voida esimerkiksi aukioloaikojen ja asiakasvirtojen sijoittumiseen liittyvien syiden vuoksi tarjota muina aikoina kuin silloin, kun lisätunteihin soveliaat ja halukkaat osa-aikatyöntekijät ovat jo muutoinkin töissä. Tällöinkin lisätuntien tarjoamisvelvollisuus voi väistyä vain siinä tapauksessa, jos työtä ei ole mahdollista järjestää toisin käyttämällä apuna työvuorosuunnittelua tai muita työaikajärjestelyitä.

Liikkeenjohdolliset perusteet voivat syrjäyttää oikeuden lisätunteihin

Tapauksessa oli riidatonta, että työnantajan osa-aikatyöntekijät olisivat olleet sekä soveltuvia että halukkaita ottamaan vastaan lisätunteja. Kolmen uuden työntekijän palkkaamisen yhteydessä lisätunteja ei tarjottu ollenkaan palveluksessa jo oleville työntekijöille. Yhden uuden työntekijän palkkaamisen yhteydessä lisätunteja tarjottiin yhteensä 12 tuntia, jotka jaettiin kahden työntekijän kesken.

Keskeinen kiista koski sitä, oliko työnantajalla perustellut liikkeenjohdolliset tarpeet palkata uusia työntekijöitä lisätuntien tarjoamisen sijaan.

Työnantajan mukaan uusien osa-aikatyöntekijöiden palkkaaminen oli ollut perusteltua, koska asiakaskäynnit keskittyivät tietyille viikonpäiville. Toisaalta tapauksessa ilmeni, että työnantajan palveluksessa olleet osa-aikatyöntekijät olisivat voineet tehdä noin puolet uusille työntekijöille annetuista tunneista.

Työnantaja vetosi myös siihen, että henkilöstömäärän tuli olla riittävä lakisääteisen myynninvalvontavelvoitteen täyttämiseksi. Työnantajan arvion mukaan uusien työntekijöiden palkkaaminen pienemmillä tuntimäärillä olisi heikentänyt työntekijöiden sitouttamista yhtiöön.

Työnantajalla on velvollisuus hyödyntää työaikajärjestelyjä

Työtuomioistuin katsoi, ettei tapauksessa esitetty näyttö osoittanut riittäviä liikkeenjohdollisia perusteita ohittaa kokonaan osa-aikatyöntekijöiden oikeutta lisätunteihin. Asiakasvirtojen vaihtuvuus ja työvoiman tarpeen päällekkäisyys sinänsä oikeuttivat uusien työntekijöiden palkkaamisen. Tästä huolimatta työnantajan olisi tullut tarjota osa-aikatyöntekijöilleen enemmän lisätunteja kuin mitä nyt oli tarjottu. Lisätuntien tarjoaminen olisi tullut mahdollistaa käyttämällä hyväksi erilaisia työaikajärjestelyjä. Työnantajan katsottiin rikkoneen lisätyön tarjoamisvelvollisuutensa.

Tapaus osoittaa, että osa-aikatyöntekijän oikeus lisätunteihin on pääsääntö, jonka syrjäyttäminen edellyttää todellisia liikkeenjohdollisia intressejä ja sitä, ettei työtä ole mahdollista sijoitella toisin käyttämällä apuna työaikajärjestelyjä.

Lisätuntien tarjoamisvelvollisuus ei edellytä, että työntekijä olisi etukäteen ilmoittanut työnantajalle halukkuudestaan lisätunteihin. Lisätyötä on tarjottava kaikille sellaisille osa-aikatyöntekijöille, jotka ovat sopivia tarjolla olevaan työhön. On myös hyvä huomata, että osa-aikatyöntekijöillä on etusija lisätyöhön ennen työsopimuslain mukaisen takaisinottovelvollisuuden piirissä olevia entisiä työntekijöitä.