Nuoria kiinnostavat yhä enemmän kokemukset, jotka vievät heidät lähemmäs itselleen tärkeitä asioita. Siksi moni valitsisi nimekkään yrityksen sijaan työpaikan, joka auttaisi eri heitä erilaisista taidoista ja osaamisesta koostuvan uraportfolion rakentamisessa.

Parhaita ovat työpäivät, jolloin saa uppoutua täysillä itseä kiinnostavaan asiaan. Kun siitä vielä samalla oppii jotain uutta, on flow huipussaan. Sillä missä tämä tapahtuu, ei välttämättä ole niin väliä. Ja toisaalta vaihtelevat ympäristöt lisäävät asian kiinnostavuutta entisestään.

Ajatus kuvastaa nuorten osaajien ajatuksia työelämästä. Konsulttiyritys Deloitten globaalin työelämätutkimuksen mukaan nuoret kaipaavat hienolta kuulostavien positioiden sijaan kokemuksia, jotka vievät heidät kiinnostuksensa alkulähteille ja laajentavat heidän mahdollisuuksiaan työskennellä niiden parissa.

Työelämässä irtaannutaan ajasta, paikasta ja organisaatioista

Trendin tunnistaa myös Aalto-yliopiston provosti Kristiina Mäkelä, joka näkee tulevaisuuden urasuunnittelun uratikapuiden sijaan portfoliona erilaisista asioista ja osaamisesta.

– Isot muutokset tapahtuvat aina hitaasti, mutta trendi on selvästi nähtävillä. Isossa kuvassa yritysten välinen liikkuvuus on voimistunut jo viimeiset kaksi vuosikymmentä. Koska ihmiset rakentavat uraansa yhä enemmän omista lähtökohdistaan, työpaikkaa vaihdetaan aiempaa herkemmin.

Uutta kuviossa on, että liikkuminen kohdistuu myös omaan tekemiseen, eli ihminen näkee itsensä oman elämänsä yrittäjänä, jolla voi olla erilaisia ja erimuotoisia työsuhteita myös eri alojen organisaatioissa. 

Ajasta, paikasta ja työsuhteesta irtautuminen näkyy erityisesti aloilla, joilla freelancerius on jo valtavirtaa. Tässä maailmassa luoviminen edellyttää lisää taitoja: itsensä johtamista, markkinointia ja erityisesti jatkuvan epävarmuuden sietämistä.

– Elämme ajassa, jossa uraportfoliot yksilöllistyvät ja omaan portfolioon kootaan varsin yllättäviäkin aineyhdistelmiä kiinnostavien aiheiden ympäriltä. Se tuo työhön uudenlaista merkityksellisyyttä.

Mäkelä on verrannut ajatusta taiteilijoihin, joille merkityksellisyys on tekemistä ohjaava elementti. Tosin taloudellisen menestymisen taakka on harteilla usein heilläkin.

Ihanteista huolimatta suurin kipukohta nuorille on yhä edelleen siirtyminen opinnoista työelämään ja ensimmäiseen työpaikkaan. Aalto-yliopistossa työllistymistä edistetään projekteilla, joissa ratkotaan oikean maailman ongelmia yhdessä yritysten kanssa. Myös gradut, diplomityöt ja työharjoittelut tarjoavat tilaisuuksia rakentaa kontakteja mahdollisiin työpaikkoihin.

Epävarmuuden sietäminen kysyy rohkeutta

Vaikka ensimmäinen työpaikka hankitaan yleensä omaan alaan liittyvällä syväosaamisella, opintojen tavoitteena on luoda pohja elinikäiselle oppimisille ja osaamisen syventämiselle.

Mäkelä viittaa Einsteinin lauseeseen, jonka mukaan koulutus on sitä, mikä jää kun olet unohtanut kaiken oppimasi. Se tarkoittaa, että vaikka vuosien aikana päntätty nippelitieto haihtuisikin muistista, hyvä koulutus opettaa etsimään ja käyttämään tietoa erityisellä ja hyödyllisellä tavalla.

– Olisi hienoa, että yrityksillä olisi enemmän rohkeutta palkata nuoria myös heidän monipuolisuutensa ja erityisesti suuren oppimispotentiaalinsa perusteella. Hyvät työelämätaidot ja esimerkiksi koodauksen ja markkinoinnin yhdistävät kiinnostavat aineyhdistelmät voivat tarjota yrityksille paljon uutta.

Aihetta pohditaan myös Aalto Leaders Inside Podcastissa, jossa äänessä ovat Mäkelän lisäksi rehtori Ilkka Niemelä ja toimittaja Reetta Räty. He uskovat tulevaisuuden työelämän kiskovan ihmiset pois omista poteroistaan soveltamaan tietoaan ja pohtimaan uusia ratkaisuja yhdessä eri aloilla toimivien ihmisten kanssa. Tässä kuviossa yliopistojen rooli on mahdollistaa huippuosaamisen syntyminen ja sen jakaminen ihmiseltä toiselle.

Uuden oppiminen ei kuitenkaan edellytä uutta tutkintoa. Jatkuvaan oppimisen työkaluja voivat olla muun muassa projektit, moduulimaisuus ja coachaus. Tärkeintä silti on asenne: kiinnostus ja uskallus heittäytyä uuteen, vaikka lopputuloksesta ei välttämättä ole takuuta.

 

Anna Väre