Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisussa S 15/286 oli kysymys siitä, oliko työntekopaikan vaihtaminen sellainen työsuhteen ehdon muutos, jota työnantaja ei voinut tehdä yksipuolisesti ilman irtisanomisperustetta ja irtisanomisaikaa noudattaen.

Tapauksessa oli kyse kahdesta työntekijästä, jotka olivat olleet työnantajayhtiön palveluksessa 11 ja 14 vuotta. He olivat koko työsuhteidensa ajan työskennelleet työnantajan tietyllä paikkakunnalla sijaitsevassa toimipisteessä. Työsopimuksissa ei ollut sovittu mitään työntekopaikasta.

Työnantaja siirsi toimintansa toiselle paikkakunnalle, joka sijaitsi asfalttitietä pitkin 83 kilometrin ja sora-päällysteistä tietä pitkin 56 kilometrin päässä vanhasta toimipisteestä. Työnantaja ilmoitti työntekopaikan muuttumisesta työpaikan ilmoitustaululla julkaistulla tiedotteella. Kaksi työntekijää kieltäytyi työskentelystä uudella paikkakunnalla vedoten liian pitkäksi muodostuvaan työmatkaan. Kieltäytymisen johdosta työnantaja purki heidän työsopimukset luvattoman poissaolon takia.

Keskeinen kiistanalainen kysymys koski sitä, oliko työnantajalla oikeus yksipuolisesti määrätä uudesta työntekopaikasta vai olisiko työnantajan tullut noudattaa irtisanomismenettelyä työntekopaikan muuttamiseksi. Jälkimmäisessä tapauksessa muutos työntekopaikkaan olisi astunut voimaan vasta työntekijöiden työsuhteisiin soveltuvien irtisanomisaikojen kuluttua eikä työnantajalla olisi ollut oikeutta purkaa työsopimuksia päättymään välittömästi.

Hovioikeus katsoi, ettei työnantajalla ollut oikeutta muuttaa työntekopaikkaa yksipuolisesti ilman irtisanomismenettelyä.

Ratkaisu perustui pääasiassa siihen, ettei työsopimuksissa ollut sovittu mitään työntekopaikasta ja siihen, että työsopimusten solmimisaikana ja työsuhteiden voimassaoloaikana työnantajalla oli kuitenkin tosiasiassa ollut vain yksi toimipiste yhdellä paikkakunnalla. Kun vielä otettiin huomioon työsuhteiden pitkät kestot, hovioikeus katsoi, että alkuperäinen työntekopaikkakunta oli vakiintunut työntekijöiden työsuhteiden ehdoksi. Muutto toiselle paikkakunnalle merkitsi olennaista muutosta työntekopaikkaan työmatkan huomattavan pidentymisen vuoksi. Työsuhteen olennaisen ehdon muuttaminen edellyttää irtisanomisperusteeseen vetoamista irtisanomisaikaa noudattaen. Hovioikeus velvoitti yhtiön maksamaan työntekijöille heidän irtisanomisajan palkkansa. Ratkaisu on lainvoimainen.

Tapaus osoittaa, että työnantaja voi muuttaa työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavaa ehtoa yksipuolisella päätöksellään vain, jos sillä on olemassa työsopimuslain mukainen irtisanomisperuste. Se, onko työnteko-paikan vaihtamisessa kyse työsuhteen olennaisen ehdon muuttamisesta, pitää arvioida tapauskohtaisesti. Keskeisiä seikkoja ovat muun muassa se, kuinka merkittävästi työmatka pitenee ja mitä työsopimuksessa on sovittu työntekopaikasta. Jos tietystä työntekopaikasta on sovittu nimenomaisesti, sen yksipuolinen muuttaminen toiseksi edellyttää irtisanomisperustetta, vaikka työmatkan pituus säilyisi samana tai jopa lyhenisi.

Yhtiön toiminnan siirtäminen toiselle paikkakunnalle voi muodostaa irtisanomisperusteen, mutta tällöin muutos työntekopaikassa astuu voimaan vasta soveltuvan irtisanomisajan kuluttua. Jos yhtiö työllistää säännöllisesti vähintään 20 työntekijää, on hyvä muistaa, että irtisanomisperusteinen työsuhteen ehdon muuttaminen edellyttää ensin yhteistoimintaneuvottelujen käymistä. 

 


Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.