Työkyöpeli

Työnantajan markkinat ja sen harmillinen paradoksi

28.9.2020 klo 14:31

Vielä viime vuodenvaihteessa monella asiantuntija-alalla kärsittiin osaajapulasta ja puhuttiin työnhakijan markkinoista: kysyntä huippuasiantuntijoista ei vastannut tarjontaa. Korona käänsi asetelman monella alalla päälaelleen ja yhtäkkiä puhutaankin työnantajan markkinoista, kun vähennyksiä ja lomautuksia on jouduttu tekemään rankallakin kädellä. Tilanne on kuitenkin jopa surullisen paradoksaali.

Rekrytoinnissa ja työelämässä kysynnän siirtyessä työnhakijapuolelle näinkin voimakkaasti kuin koronan aikana on tapahtunut, työnantajapuoli hihkuisi tavallisesti ilosta: viimeinkin olisi mahdollisuus rekrytoida niitäkin huippuosaajia, joista aiemmin on vain haaveiltu. Surullisen tilanteesta tekee kuitenkin se, että harvassa ovat tässä kohtaa yritykset, joille lisärekrytointi on mahdollista juuri nyt. 

Niin lähellä, mutta niin kaukana

Työmarkkinatilanne ikään kuin antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Nyt jos koskaan niilläkin yrityksillä, jotka eivät loista siellä himoituimpien työnantajien kärjessä olisi mahdollisuus tarttua huippuasiantuntijoihin, mutta taloudellinen epävarmuus pakottaa himmaamaan. Vaikka tiedossa olisi, että tiettyjä asiantuntijoita tarvittaisiin riveihin jo eilen, ei rekrytointeja tehdä epävarmasta tilanteesta johtuen. Mahdollisuus napata huiput lipsuu käsistä.

Työnhakijoille tilanne taas on toinen: kiinnostavia avoimia pestejä ei satele ja niihin jotka ovat avoinna on myös tunkua. Yhtäkkiä massasta pitäisi erottua niidenkin, joille vielä vuosi sitten headhunterit soittelivat viikottain. Mikä avuksi? 

Molempien osapuolten kohdalle toivoisin malttia ja optimismia. Jos toimiala ja yritys alkaa jo elpyä koronan ensimmäisestä hyökyaallosta, olisiko mahdollista ottaa riski ja palkata niitä huippuasiantuntijoita riveihin ja uskoa, että heidänkin voimalla kriisistä selvitään? Mikä rekrytoinnin positiivinen vaikutus voisi parhaimmillaan olla? Uutta pestiä etsivien taas kannattaa suunnata katseet laajemmalle kuin yleensä: siellä, missä rekrytoidaan lienee optimismia ja tulevaisuuden näkymät valoisammat, vaikka työnantaja ei olisi se kaikkein seksikkäin – joten ehkä myös mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä ovat hyvät?

Miten sinun kohdallasi on käynyt: katseletko kaiholla käden ulottuvissa olevia himoittuja työntekijöitä vai oletko jäänyt nuolemaan näppejäsi työnhaussa?