Minja Penttinen kertoo työstään vaatesuunnittelijana.

1) Taustasi: Miten päädyit alalle?

Olin 12-vuotias, kun keksin jostakin, että vaatesuunnittelija on oikea ammatti. Se syrjäytti välittömästi silloisen haaveammattini eli eläinlääkärin (mistä olen iloinen, sillä eläinlääkäriksi minusta tuskin olisi ollutkaan). En muista, mistä ajatus tarkalleen sai alkunsa, mutta ajan kanssa siitä tuli osa identiteettiäni eikä minun tarvinnut miettiä, mitä muita ammattivaihtoehtoja edes olisi tarjolla. Piirsin lapsena paljon ja myöhemmin olen hämmästellyt kuinka yksityiskohtaisesti olen piirtänyt vaatteita jo silloin.

Kun lukio läheni loppuaan päätin opinto-ohjaajan kehotuksesta hakea ensin ammattikouluun opiskelemaan pukuompelijaksi. Olin peruskoulussa valinut teknisen työn, joten ompelutaitoni olivat olemattomat ja koin, että ollakseni hyvä suunnittelija minun tulisi ensin ymmärtää kuinka vaate valmistetaan. Tämä osoittatui kohdallani oikeaksi tieksi kohti unelma-ammattia. Opin paitsi ompelemaan myös kaavoittamaan ja tuntemaan erilaiset tekstiilimateriaalit.

Valmistuttuani ompelijaksi hain vihdoin sinne, minne olin halunnut alun alkaenkin; Lahden muotoiluinstituuttiin. Tiesin tason olevan korkea ja kilpailun kovaa, enkä pettymyksekseni päässyt ensiyrittämällä edes pääsykokeisiin (pääsykokeita varten tehdään ensin ennakkotehtävät, joilla valitaan osa hakijoista varsinaisiin pääsykokeisiin). Se oli alkuun kova kolaus, mutta en ollut valmis luopumaan pitkäaikaisesta unelmastani, joten päätin etten luovuta vielä. Koulun ovet aukenivat kolmannella yrityksellä. Jälkikäteen olen ajatellut, että ehkä hyvä niin, sillä tehtyäni enemmän töitä tavoitteeni eteen osaan todella arvostaa kaikkea saavuttamaani.

Opiskeluaika oli intensiivistä ja rankkaa mutta samalla ihanaa. Koulun päätyttyä tuntui kuitenkin kuin jonkinlainen kupla olisi puhjennut ja yhtäkkiä olinkin tyhjän päällä. Ensi kertaa myös kyseenalaistin sen, olinko sittenkään valinnut oikean alan ja saisinko ikinä töitä suunnittelijana. Olin valmistautunut siihen, että alalle työllistyminen on haastavaa, mutta työttömyys tuntui silti vaikealta hyväksyä. Palasin Tallinnaan, missä olin suorittanut aikaisemmin vaihto-opintoni ja pääsin työharjoitteluun Montonille, joka on yksi Viron suurimman vaatetusalan yrityksen Baltika Groupin brändeistä. Ajoitus oli täydellinen; tiimiin etsittiin uutta suunnittelijaa, hain ja sain paikan! Nyt olen työskennellyt osana naisten tiimiä kaksi vuotta. Muutin takaisin Suomeen maaliskuun alussa, mutta jatkan toistaiseksi työtäni etänä Helsingistä käsin.

2) Mitä työsi pitää sisällään?

Vastuullani ovat kaikki suunnitteluprosessin työvaiheet: inspiraatiomateriaalin kerääminen, tuotteiden luonnostelu ja kankaiden/lankojen valinta, teknisten työkuvien piirtäminen ja yksityiskohtaisten ohjeiden laatiminen valmistajaa varten. Mallikappaleiden saavuttua osallistun sovituksiin, joissa jokainen tuote käydään yksitellen läpi sovitusmallin päällä ja varmistetaan, että mitat ja yksityiskohdat ovat halutunlaiset.

3)  Millaisia työpäiväsi ovat?

Muutettuani takaisin Suomeen olen työskennellyt kotoa käsin, mikä on hyvin erilaista kuin aikasempi avokonttorissa työskentely. Valitsen itse työaikani, mutta pyrin työskentelemään toimistoaikoina, sillä vaikka teen työtäni etänä, olen edelleen osa tiimiä, ja olemme tiiviisti yhteydessä sähköpostitse kaikista mallistoon liittyvistä asioista. Toimistolla tahti on aina hektinen ja työtehtäviä tuotesuunnittelun ohella on paljon. Nykyisin minulla on enemmän aikaa keskittyä vain suunnittelutyöhön ja tuotekehittelyyn. Välillä kaipaan kuitenkin ihmisiä ympärilleni ja kiireen tuntua. Onneksi käyn Tallinnan toimistolla 2-3 kertaa kuukaudessa erilaisissa mallistoon liittyvissä tapaamisissa sekä sovituksissa.

4) Mikä on parasta työssäsi?

Luovuus ja jatkuva innostus uudesta. Ensimmäisten mallikappaleiden näkeminen tuntuu vieläkin taianomaiselta, tuote joka oli hetki sitten vain tietokoneen ruudulla, onkin yhtäkkiä edessäsi. Ilahdun myös joka kerta, kun näen suunnittelemani tuotteen jonkun päällä.

5) Mikä on haasteellisinta työssäsi?

Tiukka aikataulu ja tulevien trendien ennustaminen.

6) Miten vietät vapaa-aikaasi?

Luovan ajatustyön ja vapaa-ajan välille on vaikea vetää rajaa, sillä inspiraatio voi iskeä missä vain. Laitan ideat muistiin, mutta yritän olla tekemättä töitä työajan ulkopuolella. Vapaa-ajalla vietän paljon aikaa perheen ja läheisten kanssa, mutta nautin myös siitä, että saan olla yksin ja tehdä omia juttujani kuten urheilla, lukea ja tehdä omia projekteja.

7) Miten neuvoisit alasta haaveilevaa?

Ala vaatii paljon töitä heti alusta asti, mutta usein kova työ palkitaan. Ei kannata vertailla itseään liikaa muihin, vaan luottaa omaan tekemiseen.