Samuli Laurikainen kertoo työstään luomuviljelijänä.

1) Taustasi: Miten päädyit alalle?

Annoin kypsässä 7 vuoden iässä sanomalehteen haastattelun, jossa kerroin, että isona minusta tulee maanviljelijä. Kyseessä oli Säämingin maamiesseuran 100-vuotisjuhla, jonka yhteydessä minuakin oli haastateltu. Kului kuitenkin 25 vuotta, ennen kuin lupaus tuli lunastetuksi ja irtisanoin itseni teollisuuden palveluksesta. Ryhdyin käyttämään Suomen yleisintä ammattinimikettä; toimitusjohtaja.

Yliopistosta valmistumisen jälkeen olin kuusi vuotta teollisuuden palveluksessa, mutta koko tuon ajan etsin järjestelmällisesti joko yritysideaa tai ostettavaa yritystä. Sain yritysidean toimimaan excelissä ja ajattelin, että tämän pystyn toteuttamaan myös käytännössä.

2) Mitä työsi pitää sisällään?

Työ on ollut toistaiseksi, viimeiset viisi vuotta, kovin kokonaisvaltaista. Kyseessä on kasvuyritys, joten erään vähemmän tunnetun ajattelijan sanoin tavoitteena on "viivyttää konkurssia, kunnes tekee itsensä tarpeettomaksi". Alkuun yksinyrittäjänä ja nykyään useamman ihmisen esimiehenä tämä on pitänyt sisällään kaiken kuviteltavissa olevan.

Tärkeintä tuntuu toisinaan olevan tehdä mahdollisimman paljon virheitä, ja oppia näistä virheistä mahdollisimman nopeasti ja paljon. Käytännössä työtehtävät vaihtelevat hallinnollisten töiden (rahoitus, taloushallinto, työjärjestelyt…), myynnin (asiakastapaamiset, messut, neuvottelut), markkinoinnin (ideointi, mittarit, toteutus, arviointi), tuotannonkehityksen (try & error) ja juoksevien asioiden hoidon välillä. Tuntuu, että tärkeintä on löytää oikea asiasana, sillä aiheesta kuin aiheesta löytyy nykyään valtavasti tietoa ja kyseisen aiheen asiantuntijoita.

3) Millaisia työpäiväsi ovat?

Työpäivät alkavat yleensä siten, että herään ilman herätyskelloa – johonkin aivoissa pyörivään ajatukseen, joka ei sitten anna enää nukkua. Usein se saattaa olla illalla lapulle kirjoittamani ongelma, jonka aivot sitten yön aikana ovat käsitelleet ja aamulla voin virkeänä kirjoittaa ratkaisun samaiselle paperille. Terveellinen aamupala ja polkupyörällä toimistolle tai kasvihuoneelle tai sitten suoraan tapaamiseen. Päivä menee koneen ääressä, tapaamisissa ja puhelimeen puhuessa.

Jos en ole aamulla käynyt lenkillä, niin yritän kesken päivän käydä uimassa, sillä siitä saa uskomattoman määrän lisää virtaa ja samalla ideat saavat hetken hengähdystauon – ja siten ne myös järjestyvät helpommin.

Ruokailu ja samaa rumbaa, kunnes on aika lähteä hakemaan tytär päiväkodista tai jos on mahdollisuus tehdä pidempi päivä, niin sitten suoraan kotiin hieman myöhemmin. Pentti Linkolaa mukaillen, ”Jos illalla kotiin palatessa ei ole niin väsynyt, ettei horjahtele oven molempiin pieliin, ei ole antanut kaikkeaan”.

4) Mikä on parasta työssäsi?

Parasta työssäni on työn kompleksisuus, joka tarjoaa äärettömästi mielenkiintoisia haasteita. Myös sitä arvostan, että saan tavata ja tehdä työtä todella mielenkiintoisten ja asiansa osaavien ihmisten kanssa. Oman tekemisensä tuloksellisuus on helposti mitattavissa, ja se on todella innostavaa. Ja kaikkein parasta on tietenkin asiakkailta saatu suora palaute!

5) Mikä on haasteellisinta työssäsi?

Samainen työn kompleksisuus ja se, että voi lopulta itse vaikuttaa vain osaan asioista tarjoavat suurimmat haasteet. Täytyy todella miettiä mikä on asiakkaan ongelma ja kuinka itse pystyisi tarjoamaan parhaan mahdollisen ratkaisun. Samoin operatiivisen toiminnan ja strategisten tavoitteiden ristiriitaisuudet tarjoavat mielenkiintoisia ajatustehtäviä, jotka on yleensä heti ratkaistava.

6) Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-aikaa vietän kotona perheen kanssa leväten.

7) Miten neuvoisit alasta haaveilevaa?

Olen itse aina tiennyt, että minusta tulee yrittäjä (itse alalla ei ole koskaan ollut niin väliä!). Työskentely isojen yritysten palveluksessa vain vahvisti näkemystä. Yrittäjäksi kannattaa ryhtyä jo nuorena, sillä silloin jaksaa tehdä pitkää päivää, eivätkä elämän realiteetit vielä liikaa häiritse unelmiin uskomista. Samoin jos epäonnistuu, niin ehtii vielä yrittää uudestaan. On tärkeää paitsi tunnistaa omat rajansa, myös koetella niitä. On järjetöntä potentiaalin hukkaamista, jos itseään ei laita täysillä likoon ja tee sitä mitä rakastaa!

www.silmusalaatti.fi