Sanna Leinonen kertoo työstään korupäällikkönä omassa Elvari-yrityksessään.

1) Taustasi: Miten päädyit alalle?

Elämä johdatti minut yrittäjyyteen. Vakava sairastuminen (syöpä), pitkä sairausloma, töihin paluu ja vuorotteluvapaa tapahtuivat kaikki yhdessä hulinassa reilun vuoden sisällä. Tuolloin mietin sairastumisen takia paljon elämää ja sitä, miten elämää kannattaa käyttää; koska kaikilla meillä on vain se yksi elämä.

Sairastumisen ja paranemisen jälkeen maailma oli avoinna ja täytyy sanoa, että myös kaikki mahdollisuudet edessä. Niinpä päätin jättää kuukausipalkkaisen työni ja karata harrastukseni kanssa yrittämisen pyörteisiin. Olin tehnyt koruja polymeerimassasta reilun vuoden ja päätin kokeilla, voiko sillä elää Suomessa.

Epäilyt onnistumiseeni heijastuivat tuttavieni silmistä, mutta minä sain siitä vielä lisää intoa. Kun sain y-tunnuksen toukokuun lopussa 2011, ostin ensimmäisenä käytetyn pakettiauton. Maalasimme sen veljeni ja hänen ystävänsä kanssa vaaleanpunaiseksi ja varasin koko kesän festareita ympäri Suomea. Siitä se lähti. Ihan järjettömällä päättäväisyydellä, sitkeydellä, pitkillä päivillä, tekemisellä ja näyttämisen halulla olen edennyt tähän missä olen nyt.

2) Mitä työsi pitää sisällään?

Valmistan yrityksessäni kaikki korujen osat käsin polymeerimassasta nimeltä fimo. Firmani slogan onkin "ihan itte oon tehny kaikki". Yrittäjänä en voi alkaa luettelemaan kaikki hommia, koska internetissä ei riittäisi tila työtehtävien luettelemiseen. Työtä on kaikki, mitä yritykseen kuuluu. Välillä tuntuu, että olen myös töissä, kun käyn kaupassa, kun saatan tavata siellä yritystäni seuraavia ihmisiä. Yritykseni on profiloitunut niin vahvasti minuun itseeni, että taidan olla töissä kokoajan.

3) Millaisia työpäiväsi ovat?

Herään viimeistään klo 7. Päivät alkavat ihan ensimmäisenä kahvilla. Sen jälkeen saan vasta toisenkin silmäni auki. Koneen avaan samantien ja käyn läpi sähköpostia, Elvarin Facebookin yksityisviestit ja Instagramin. Teen laskuja, maksan laskuja, teen tarvittaessa tarviketilauksia. Saatan myös etsiä jotain uusia tarvikkeita. Päivitän yrityksen some-kanavat.

Yleensä kipitän pihan läpi puurolautanen kädessä noin klo 8.30 Elvarin Korutehtaalle. Käydään ruuvausvastaavan kanssa läpi, jos tarvitsee valmistaa jotain akuuttia, jos on puutoksia nettitilauksissa. Nämä hoidan ensin. Sen jälkeen yritän pysyä oman työpöydän äärellä, kädet massassa ja tehdä puutoslistasta korunosia suosituimmuus järjestyksessä. Puhelin soi silloin tällöin ja kiireellisiä sähköposteja singahtelee, vastaan joko siitä työpöydän ääreltä tai samalla kun syön vaikka lounasta.

Yrityksen somekanavia täytyy muistaa päivittää koko ajan. Vuoden ajasta riippuu, miten pitkiä työpäiviä tulee tehtyä. Sesonkiajat ovat meillä selkeästi kesä ja joulu. Yrityksen ensimmäisenä viitenä vuotena en oikein pitänyt vapaapäiviä. Lomat olen pitänyt aina, koska se kuuluu myös yrittäjälle.

Nyt viimeisen kahden vuoden aikana olen opetellut pitämään myös vapaapäiviä, jotta jaksaisin paremmin. Työpäivien pituudet ovat nykyään 0-15 tuntia riippuen niin ajankohdasta, kiireestä ja sesongista.

4) Mikä on parasta työssäsi?

Se on varmasti tämä oma päätösvalta, vapaus omassa yrityksessä. Muistan kun aloin yrittäjäksi, kuulin vanhoilta konkareilta, kuinka eivät ole pitäneet lomia tuhansiin vuosiin. Ikinä. Ajattelin, että opettelen heti irrottautumaan töistä ja pistän kalenteriin loman kaksi kertaa vuodessa.

Olenkin pitänyt siitä vähän liiankin hyvin kiinni, lomat ovat vain pidentyneet. Mutta kuinka paljon virtaa onkaan kun tulee lomalta! Toki päivitän lomallakin yrityksen somekanavat, teen ja maksan laskuja, mutta pääsen silti lomilla aika hyvin irti töistä ja rentoudun.

5) Mikä on haasteellisinta työssäsi?

Ajanhallinta on selkeästi haasteellisinta. Asiaa vaikeuttaa vielä se, että yrityksen toimitilat sijaitsevat 40 metrin päässä kotoa. Teen osan töistä myös kotona. Vapaa-aikaa ja työaikaa on vaikea erottaa toisistaan. Toisaalta välillä tuntuu siltä, että vaikka on kotona, on töissä.

6) Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-aikani kuluu tällä erää aika loistavasti liikkumisen parissa. Käyn salilla pari kertaa viikossa pt:n kanssa, pyöräilen ja kuntoilen. Lisäksi käyn ampumassa sisäradalla, tällä hetkellä treenailen 9 mm Glockin kanssa. Kesään kuuluu vahvasti myös mato-onginta ja onhan minulla siihen hommaan pinkki onkivapakin.

Lomat menevät matkustaessa maailmalla. Ja konsertit. Niitä rakastan. Viime vuonna näin esimerkiksi Adelen Lontoossa, Bruno Marsin Helsingissä, Tukholmassa ja Genevessä. Lauri Tähkän, Apulannan, Andrea Bocellin..... Ilman musiikkia en voisi elää. Sen takia Korutehtaalla musiikista vastaan minä. En voi tehdä töitä, jos hyvä musa ei soi.

7) Miten neuvoisit alasta haaveilevaa?

Tässä hommassa ei tule ikinä valmiiksi. Aina tulee uutta asiaa vastaan ja uusia mietittäviä juttuja. Se on toisaalta se yrittäjyyden suolakin, mistä tykkään. Vaihtelevuus, ääripäät, menestys, hyvät myynnit, ei myyntiä... kaikkea näitä ja siltä väliltä. Pää on koetuksella, mutta kyllä tämä myös antaa paljon. Vapaus on mielestäni se suurin hyvyys. Tee omannäköistä jälkeä, huolehdi omasta ja työntekijöiden jaksamisesta. Yritä nauraa joka päivä. 

 

http://www.elvari.fi/