Maria Ekman-Kolari kertoo työstään taideasiantuntijana ja konsulttina.

1) Taustasi: Miten päädyit alalle?

Olen aina rakastanut eläimiä ja eläinlääkäri oli lapsuuteni unelma-ammatti. Olin työharjoittelussa eläinlääkäriasemalla ja itkin joka päivä, kun eläimiä jouduttiin lopettamaan – eli siitä ei tullut minulle ammattia.

Seuraava unelmani oli diplomaattinen ura. Minusta löytyy sen verran maailmanparantajaa, että Euroopan Unioniin liittyvät kansainväliset tehtävät kiinnostivat. Niinpä päädyin valtiotieteelliseen opiskelemaan. Olin ylioppilaskunnan aktiivi ja pääsihteerikin monta vuotta. Tuolta ajalta mukaani on jäänyt lukuisia ystäviä ja verkostojen rakennus alkoi jo varhain. Kandidaatiksi pääsin vuonna 1992, mutta lipsahdin jo ennen sitä, vuonna 1988 huutokauppamaailmaan.

Huutokauppakamarilla työskentelevä ystäväni joutui sairauslomalle murtuneen kätensä takia ja tuurasin häntä kuusi viikkoa opintojeni ohessa. Ala imaisi minut mukaansa, olenhan aina pitänyt kauniista esineistä ja ollut kiinnostunut historiasta, ihmisistä ja tarinoista.

Sitten olin vajaan vuoden Lontoossa oman alani harjoittelussa ja mietin samalla mikä minusta tulisi isona. Kaipasin huutokauppatyötä ja Lontoosta palattuani minut palkattiin Huutokauppakamarille. Olin muutaman vuoden sairauden takia poissa työkuvioista. Suoritin vuonna 2012 lopulta maisterintutkinnon. Opiskelu aikuisena oli todella antoisaa ja se vei hyvin ajatukset pois sairaudesta. Kun tervehdyin, vuonna 2013 irtisanouduin työstä, jota olin tehnyt 20 vuotta ja mietin jälleen mitä tekisin työkseni. Päätin, että haluan taas uutta. Työskentelin vielä pari vuotta toisessa huutokauppakamarissa ja perustin vuonna 2016 oman yrityksen.

2) Mitä työsi pitää sisällään?

Yrittäjänä teen kaikkea: olen yhtä aikaa johtaja ja siivooja. Olen työskennellyt 30 vuotta vastuullisena asiantuntijana, intendenttinä ja meklarina tunnetuissa suomalaisissa huutokauppakamareissa, muun muassa Hörhammerilla, Bukowskilla ja Hagelstamilla. Näistä kokemuksista ja kontakteista on hyvä ammentaa myös yrittäjyyteen.

Teen arviointeja asiakkaiden perunkirjoituksia, vakuutuksia ja esineiden myyntiä varten. Tuotteet ovat usein taidetta ja uniikkeja. Tehtävänäni on pohtia miten esineelle saadaan paras mahdollinen hinta. Joskus esineitä lähetetään esimerkiksi Pariisiin myytäväksi, jolloin hinta on moninkertainen. Ostaja voi siis olla mistä päin maailmaa tahansa.

Työtehtäviini on aina kuulunut lisäksi paljon tutkimus- ja kirjoitustyötä kuten alan artikkelien, historiikkien ja sukukronikoiden kirjoittamista sekä mediaesiintymisiä, luentoja ja koulutustapahtumia. Tällä hetkellä olen mukana muun muassa Galerie Donnerin Santeri Salokiven taidenäyttelyssä, joka on avoinna 3.6.2018 asti.

3) Millaisia työpäiväsi ovat?

Työpäiväni ovat hyvin vaihtelevia. Välillä päivät ovat pitkiä, toisinaan lyhyempiä. Päiväni alkaa joka aamu koiran ulkoilutuksella. Joka aamu mietin, löytyyköhän tänään jotakin, mikä saisi sydämen tykyttämään.

Aina en tiedä miten töihin kannattaisi pukeutua, sillä arviokäyntien lisäksi työhöni kuuluu myös tavaroiden kantamista – eli saatan olla kantamassa työhaalarit päällä asiakkaan kaappia, kun saan kutsun arviointikäynnille.

4) Mikä on parasta työssäsi?

Parasta työssäni ovat ihmiset ja perheet joilla on tarina sekä hienot esineet jotka jatkavat näiden ihmisten tarinaa. Nautin, kun onnistun auttamaan ihmisiä heidän uniikkien esineidensä myymisessä. Flow tulee siis esineistä ja ihmisistä!

5) Mikä on haasteellisinta työssäsi?

Aika on tässä (-kin) työssä se suurin haaste. Miten vuorokauteen saisi lisää tunteja? Arviokäynnit vievät aikaa ja on tärkeää keskustella asiakkaan kanssa kiireettömästi. Omista perintökalleuksista luopuminen voi olla vaikeaa ja tilanteeseen liittyy paljon muistoja ja tunteita.

Lisäksi tässä työssä pitää ehtiä lukea ja oppia uutta kokoajan. Markkinoiden ja hintatason seuraaminen vievät niin ikään oman aikansa. Silti en vaihtaisi yhtään päivää pois. Yrittäjyys ja tämä ala ovat juuri sitä mitä haluan tehdä.

6) Miten vietät vapaa-aikaasi?

Vapaa-ajalla juoksen lihapullat ja nakit taskussa agilitykentällä koiramme kanssa. Zorro on minulle todella rakas ja muistuttaa joka aamu siitä, että on kiva herätä uuteen päivään.

Mieheni ja minun yhteinen harrastuksemme on puutarhanhoito. On todella rentouttavaa, kun saa kädet multaan.

7) Miten neuvoisit alasta haaveilevaa?

Tässä työssä on paljon asioita joita ei voi lukea kirjoista. Hakeudu sellaiseen paikkaan ja seuraan, jossa on mahdollisuus päästä käsiksi taiteeseen ja erilaisiin esineisiin. Esimerkiksi Huutokauppakamari on hyvä harjoittelu/työpaikka. Lue paljon, opiskele mahdollisuuksien mukaan taidehistoriaa ja historiaa. Olen huomannut, että myös politiikan tunteminen auttaa!

Tärkeintä kuitenkin on, että kosketat ja näet esineitä, vain siten saat tuntumaa ja opit arvioimaan. Hyvät mentorit ovat todella arvokas apu. Verkostoilla on suuri merkitys – ja on hyvä muistaa, että apua saa aina, kun sitä on valmis myös itse antamaan.

Televisiosta kannattaa katsoa epookkisarjoja, kuten Poirotia. Työ vaatii jatkuvaa opiskelua ja oma-aloitteisuutta. On pitkä prosessi, että tulee hyväksi konsultiksi ja arvioijaksi taidealalle, mutta oma innostus vie eteenpäin.  


 

Kuva: Suvi Mikkanen