Irmeli Repo kertoo työstään matkanjohtajana kaukomailla.

1) Taustasi: Miten päädyit alalle?

Aineyhdistelmäni yliopistossa ja ensimmäiset kymmenen vuotta työelämässä eivät antaneet pienintäkään vihiä siitä, että valtaosa työelämästäni kuluisi matkailun parissa. Olin opiskellut humanistisia ja hallintotieteitä; niinpä johdonmukaisesti hakeuduin kuntien ja järjestöjen kulttuuritoimiin töihin. Yhdessä tällaisessa järjestössä työtoverini oli Olympia Kaukomatkatoimiston nuoreen omistajapolveen kuuluva henkilö, ja hän houkutteli minut ensin parille, kolmelle keikalle matkanjohtajaksi.

Ensimmäinen matkani oli Kiinaan asiansa hyvin osaavan vanhemman matkanjohtajan kanssa ja homma näytti niin hankalalta kaikkine lento- ja hotellijärjestelyineen, puhumattakaan matkustajien kanssa toimeen tulemisesta, että ajattelin ilman muuta, että ”tämä oli tässä”.

Hakeuduinkin vielä yhteen uuteen järjestöön, mutta sitten 90-luvun lama iski ja palkkaa höylättiin, mutta työtaakka tuntui entiseltä. Samaan aikaan maalla asuvat vanhempani alkoivat kaivata vähän enemmän kesäapua, ja niinpä päätin hypätä kaukomatkojen freelancerin kelkkaan.

Samalla sain mahdollisuuden aloittaa himoitsemani uudet opinnot Helsingin yliopistossa. Tällä kertaa opintojen aihepiirit sivusivat asioita, joista olin oppinut työssäni matkustajille kertomaan eli vieraat kulttuurit, historia ja uskonnot.

Kolmikanta – syksyt, talvet ja keväät kaukaisissa maissa, kesät Järvi-Suomessa risusavotassa ja siinä sivussa hitaasti mutta onneksi varmasti etenevät maisteriopinnot Helsingissä – pelasi hyvin. Niin hyvin, että viime syksynä tuli 26 vuotta täyteen Olympia Kaukomatkoilla.

2) Mitä työsi pitää sisällään?

Kaukomatkojen matkanjohtajan työ on työtä vuorotta eli kun lähdet Helsinki-Vantaalta ryhmän mukaan olet koko ajan töissä. Siihen kuuluvat kaikki matkan aikana tapahtuvat asiat matkustamisen tekniikasta opastamiseen tai tulkkaukseen ja joskus hankalien/ikävienkin sattumusten hoitaminen.

Olympia edellyttää matkanjohtajiltaan tiedon kasaamista ja omaksumista ja sellaiseen muotoon pureksimista, että se antaa kohteista analyyttisen ja tasapuolisen kuvan kaikille matkustajille. Wikipedia ja Google eivät todellakaan riitä.

Matka päättyy aina myös Helsinki-Vantaalle, sillä matkustamme aina ryhmän mukana. Sitten seuraa asianmukainen raportointi ja tilitysrumba. Minä olen ollut sikäli onnekkaassa asemassa, että firma on luottanut myös kirjoittajakykyihini: olen kirjoittanut neljä Olympian maailma-opaskirjaa, pitänyt blogia heidän piikkiinsä ja rustannut tekstejä esitteeseen ja nettiin.

Kymmenen vuoden ajan olen kouluttanut uusia matkanjohtajia taloon ja silloin tällöin on tarvittu myös matkasaarnaajaa tilaisuuksiin levittämään kaukomatkailun ilosanomaa. Joskus on eteen tullut uusien matkakohteiden katsastamistakin – olenkin saanut Uuno Turhapuron lailla toimia, en patjojen vaan kaukomatkojen koemakaajana, mikäli vertaus sallitaan.

3) Millaisia työpäiväsi ovat?

Silloin kun ollaan kentällä, ei työpäivien pituuksia juurikaan laskeskella. Työpäivä on oikeastaan se pariviikkoinen tai 10 päivää, jonka matka kestää, joskus yli kolmekin viikkoa. Kaikki matkaan liittyvä ja matkalla tarvittava tehdään. Lepohetket olen oppinut vuosien mittaan ottamaan sopivissa saumoissa. Kyllä sekin onnistuu.

4) Mikä on parasta työssäsi?

Kun suhtautuu intohimoisesti maailman kokemiseen ja näkemiseen, ei pysty kuvittelemaan parempaa työtä kuin mitä tämä on ollut. Mielessäni ajattelen maapallon suureksi palapeliksi: juuri kun saat yhden palan paikalleen, alat miettiä sitä vieressä olevaa tyhjää kohtaa, joka tuntuisi vaativan täyttämistään.

Silti en ole maabongari enkä suoraan sanottuna tiedä, monessako maassa olen ollut, saati opastanut. Määrä ei ole kiinnostavaa, mutta sisällöt ovat! On mukavaa kertoa kulttuureista, tavoista, uskonnoista jne. matkustajille. Karjalaisten kauppamiesten jälkeläinen on tässä työssä ihan oikeassa elementissä. Ihmisvihaaja ei tässä ammatissa menesty, stressinsietokykyä tarvitaan eikä ihan hienohipiäinenkään sovi olla. Ja aina on joku joka ihan varmasti tietää enemmän kuin sinä!

5) Mikä on haasteellisinta työssäsi?

Toki ihmisissä on omat haasteensa. Kun matkaryhmän jäsenillä ei ole – ainakaan ensi alkuun – muuta yhteistä kuin että he haluavat tiettyyn paikkaan tiettynä ajankohtana, voi ryhmädynamiikan rakenteleminen olla joskus hakusessa.

Ystävällisyydellä ja lempeähköllä huumorilla siitä on useimmiten selvitty. Nykymaailman teknistyminen sekä helpottaa että turhauttaa: jos suurilla lentokentillä jotkut järjestelyt pettävät, ei enää löydykään sitä lentoyhtiön tuttua edustajaa, jonka kanssa asiaa hoidetaan, vaan pahimmassa tapauksessa keskustelet koneen kanssa.

6) Miten vietät vapaa-aikaasi?

Lukeminen, lukeminen ja lukeminen. Ja yllättävää kyllä, myös matkustaminen – omine aikoineni tai ystävien kanssa. Laatuaika ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Kesäiset risusavotat, riippumatto ja rantasaunan löylyt. Tällä hetkellä myös vanhojen vanhempien kanssa oleilu. Ja vain hiljaisuus tai korkeintaan Ylen Ykkönen radiosta.

7) Miten neuvoisit alasta haaveilevaa?

Sekaan vaan! Tämä on todella antoisa ammatti, jota kaikki eivät edes miellä oikeaksi ammatiksi. Hyvä pohjakoulutus, halu oppia jatkuvasti uutta, valmius ottaa vastaan palautetta, kyky nauraa ainakin itselleen ja intohimoinen olet maailmaa näkemään. Eiköhän näillä pärjää rohkea ja asiastaan innostunut ihminen.