Poikkeusaika sai lomautetun miettimään uraansa uusiksi ja auttoi yrittäjän näkemään vahvuutensa. ”Täältä noustaan kuin fenix-lintu tuhkasta”, tuore ravintola-alan yrittäjä Tony Klärck sanoo.

Kun koronauutiset maaliskuun lopulla iskivät ravintola-alalle, Tuula kollegoineen lomautettiin toistaiseksi. Ilmoituksen jälkeen Tuula päätti etsiä töitä kaupan alalta, mutta huomasi pian, ettei juuri mitään ei ollut tarjolla.

– Kukaan samassa tilanteessa oleva tuttuni ei ole löytänyt töitä kuin Wolt-kuskina.

Pian lomauttamisen jälkeen Tuula sairastui koronaan, mikä sulki hänet kotiin puoleksitoista kuukaudeksi.

– Lämpöni sahasi edes takaisin, mikä oli rankkaa elimistölle ja lihassäryt olivat kamalia, enkä esimerkiksi voinut pitää silmiä auki. Sairaus rasitti myös keuhkoja ja hengästyn edelleen tosi helposti.

Toivuttuaan Tuula alkoi tylsistyä kotikaranteenissaan, ja päätyi selailemaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ilmaista koulutustarjontaa verkossa.

– Lähdin tutustumaan ohjelmointiin ajan kuluksi, mutta huomasin pian sen olevan supermielenkiintoista. Kun yhtäkkiä myös tajusin ymmärtäväni asiasta jotakin, innostuin niin, että opiskelin Java-kielen perusteet itsekseni. Seuraavaksi aion tutustua 3D-suunnitteluun.

Koska ravintola-ala oli alkanut tuntua 15 työvuoden jälkeen läpikolutulta, oli Tuula jo pidempään kypsytellyt ajatusta opiskelemaan lähtemistä. Siinä mielessä innostus ohjelmoinnista osui hyvään saumaan.

– On tietenkin ollut stressaavaa, kun ei yhtään tiedä, milloin työt taas alkavat, mutta toisaalta koen itseni etuoikeutetuksi, koska olen voinut käyttää tämän ajan uuden löytämiseen. Nyt

mulla on vajaa vuosi aikaa miettiä, mutta uskon, että haen opiskelemaan ensi vuonna.

”Jos rahaa ei tule mistään, on vain keksittävä jotain”

Vuosia ravintola-alalla työskennellyt Tony Klärck oli juuri ehtinyt heittäytyä yrittäjäksi, kun korona sulki joulukuussa Helsingin keskustaan avatun Rivø-coctailbaarin alkumetreillä. Kuin kirsikkana myrkkydrinkissä palveluita ostanut ravintoloitsija jätti laskunsa maksamatta.

Hetken pettymys ja suuttumus tuntuivat ylipääsemättömiltä eikä apua tuskaiseen tilanteeseen herunut niin kelalta kuin pankiltakaan.

– Tappelin Kelan kanssa pitkään ilman mitään tulosta. Huomasimme myös, että ilman näkyvää liikevaihtoa aloittelevien yrittäjien on mahdoton saada lainaa, vaikka idea olisikin hyvä. Hetken tuntui, että nyt ollaan todella tyhjän päällä, mutta koska rahaa ei tullut mistään ja avovaimokin lomautettiin, oli vaan pakko keksiä jotain. Onni oli, että meitä on tässä kolme kundia ja olimme kaikki samaa mieltä siitä, ettemme voi vaan jäädä puskaan makaamaan, baarikonsepteihin ja drinkki-cateringiin erikoistuneeseen Atmø Helsinki -kollektiiviin kuuluva Klärck kertoo.

Ensiavuksi keksittiin Ely-keskuksen korona-avustuksella ostettu Øboi-ravintolapyörä, jolla yrittäjät kauppasivat Chapter-ravintolan kanssa kehitettyjä leipiä ja muita ravintolatuotteita torimyyntihengessä pitkin kaupunkia.

– Koemme, että tämän kokoisessa kaupungissa on arvokkaampaa tehdä yhteisyötä kuin kilpailla muita vastaan, ja niin haluamme tehdä jatkossakin. Mitään palkkaa pyörällä saaduista tuotoista emme pystyneet maksamaan, mutta sillä katettiin pakollisia kuluja, työnantajamaksuja ja vakuutuksia. Samaan aikaan mietimme pää kuumana uusia ideoita ja kesäkuussa avasimmekin jo uuden pop up -ravintola Rødin Annankadulle.

Vaikka kevät on ollut hermoja ja taloutta koitteleva, näkee Klärck siinä myös jotain positiivista. Yrityksen alkutaipaleelle sijoittuneen kriisin myötä hän ja hänen yhtiökumppaninsa Nouk Vály ja Tuomo Itäsalo ovat löytäneet toisistaan uusia puolia ja -vahvuuksia.

– Nyt tiedämme, että olemme toimiva tiimi ja osaamme yhdessä luotsia vaikka millaisissa tilanteissa.

*Kuvassa ravintola-alan yrittäjät Tony Klärck (vas.) ja Nouk Vály

*Tuulan nimi muutettu

Raideri