Pitkän elämäntyön rekrytointialalla tehneen Arja Kuntsi-Sinkkosen mukaan hyvän työntekijän tärkein ominaisuus on kiinnostus ihmisiä ja maailmaa kohtaan. ”Vakavan urasuunnittelun ohessa kannattaa suhtautua avoimesti myös yllättäviin mahdollisuuksiin.”

Viime viikolla eläkkeelle siirtynyt Arja Kuntsi-Sinkkonen ehti 45-vuotisen uransa aikana nähdä rekrytointialan nousun, kehityksen, pari lamaa ja niiden seuraukset. Muuttuvaan alaan hän ei ole missään vaiheessa kyllästynyt.

– HR-ala on ollut mahtava näköalapaikka suomalaiseen yritysmaailmaan ja koko yhteiskuntaan. Asiakkaisiini ovat kuuluneet isot, pienet ja keskisuuret yritykset kaikilla toimialoilla. Ja missä muualla voisin kohdata niin eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä opiskelijoista kokeneisiin ammattilaisiin? Monista heistä tuli myöhemmin asiakkaitani, kun he hakivat työvoimaa kauttamme, viimeiset reilut 17 vuotta Poolian Key Account Managerina työskennellyt Kuntsi-Sinkkonen sanoo.

”Työn tekoa on arvostettu aina”

Kun yo-merkonomiksi valmistunut Kuntsi-Sinkkonen haki Eilakaislalle vuonna 1972, yritys oli yksi rekrytointialan ensimmäisiä toimistoja. Monista alan maine oli vähintään epäilyttävä.

– 1970-luvulla Hesarissa puhuttiin reppufirmoista. Nimi tuli siitä, että rekrytointiyrityksen perustaminen ei vaatinut suuria investointeja - toimiston ja puhelimet.

Markkinarako oli kuitenkin olemassa. Toimistotyö oli pääosin käsityötä ja tarve kasvoi. 1980-luvulla kilpailu koveni ja ihmiset jonottivat haastatteluihin toimistojen auloissa. Vuosikymmenen loppupuolella Kuntsi-Sinkkonen perusti yhtiökumppaninsa kanssa oman henkilöstöpalvelualan yrityksensä Option, jonka tavoitteena oli kehittää ja parantaa alan käytäntöjä. Listalle kuuluivat muun muassa asianmukaiset työsopimukset ja ajanvaraaminen työhaastatteluille.

Yritys oli kaatua 90-luvun alkuvuosien lamaan. Aika oli hurjaa, sillä joka vuosi työntekijät vähenivät yrityksissä puolella. Uuteen nousuun päästiin vuosikymmenen vasta puolessa välissä, jolloin IT-vallankumous teki tuloaan vieden sihteerit pikkupomoilta ja tuoden taloushallintoon monenlaisia järjestelmiä. Toimistotyöt muuttivat muotoaan ja ennakoivat IT-osaajien tarvetta.

Vaikka ajat ovat vaihdelleet, Kuntsi-Sinkkosen mukaan Suomi on aina ollut tekijämaa, jossa työntekoa on arvostettu ja arvostetaan edelleen.

– Harva oikeasti haluaa jäädä sohvalle makaamaan, vaikka toki heitäkin löytyy. Yhteiskunnan tukiverkostot ovat nykyään niin hyvät ettei kenenkään ole aivan pakko tehdä töitä. Ennen oli toisin, kun esimerkiksi liittojen korvaukset olivat todella minimaalisia.

Myyminen vaikeaa suomalaisille

Toisaalta rekrytoijana Kuntsi-Sinkkonen on myös nähnyt, kuinka monen nuoren on vaikea saada jalkansa oven väliin. Hän kannustaa nuoria ottamaan vastaan lyhyenkin määräaikaisen työn, sillä sen myötä ovet voivat avautua. Hän muistelee nuorta naista, joka aivan joulun alla otti kenellekään kelpaamattoman pätkätyön puhelinapulaisena ja yleni myöhemmin yrityksen viestintäpäälliköksi.

HR-ammattilaisen näkökulmasta Kuntsi-Sinkkonen listaa suurimmiksi haasteiksi sopivien tekijöiden löytämisen ja työvoiman kohtaamattomuuden. Kun osaajia ei löydy, vika voi myös olla yrityksessä itsessään, jolloin se ei houkuttele osaajia tai pysty pitämään heitä. Tällöin ongelma liittyy vain harvoin palkkakysymyksiin vaan kyse on esimerkiksi johtamisesta tai yrityksen imagosta.

Varsinaisesta työvoimapulasta kärsitään etenkin IT-alalla ja taloushallinnossa, jonka tehtävät vaativat juuri nyt muuntautumiskykyä. Myös myyntialalle on vaikea löytää päteviä tekijöitä.

– Myyminen on suomalaiselle luonteelle hankalaa. Suomalaiset osaavat myydä, jos asiakas on halukas ostamaan, mutta ostohalun herättäminen on huomattavasti vaikeampaa. Voi toki olla, että nykynuoret suhtautuvat alaan rohkeammin ja muutos on jo tapahtumassa.

Työelämän murrosta Kuntsi-Sinkkonen pitää hyvänä asian. Järjestelmien hoitaessa rutiinit työtehtävät monipuolistuvat ja ihmisillä on mahdollisuus keskittyä eri osaamisalueisiin ja siten kehittyä työssään laaja-alaisemmin. Uuden opettelemista ei kukaan voi välttää ja siitä tulee olla siitä aidosti kiinnostunut.

– Uteliaisuus on hyväksi. On tärkeää olla kiinnostunut ihmisistä sekä maailman tilasta ja menosta. Pärjäävä ihminen tutkii ja miettii asioita sen sijaan, että painaisi eteenpäin laput silmillä.

Mieli auki kohti tulevaa

Vuosien varrella Kuntsi-Sinkkonen kertoo ammentaneensa paljon tapaamiensa ihmisten elämäntarinoista. Samalla hän on kehittynyt ihmistuntijana ja keittiöpsykologina niin, että hänen mutu-tuntemuksensa työnhakijoista osuu yleensä oikeaan.

– Luotan vahvasti ensivaikutelmaan. Jos tunteeni sanoo, että jonkun kohdalla kaikki ei ole kunnossa, olen yleensä oikeassa. Uskon, että rehellisyys palkitaan puolin ja toisin. Haastattelussa ei tule lörpötellä liikaa, mutta kysymyksiin kannattaa vastata rehellisesti.

Kuntsi-Sinkkosen mukaan ensivaikutelma syntyy ihmisen olemuksesta, asenteesta sekä tavasta puhua ja kertoa itsestään. Haastattelijana hän ei pidä määrämuotoisista kysymyspatteristoista – niitäkin on kokeiltu – vaan luottaa vapaamuotoiseen keskusteluun. Sen avulla hän saa parhaan käsityksen siitä mihin haastateltava sopii, ja mikä sopii haastateltavalle itselleen.

Eläkkeelle jäätyään koko elämänsä PK-seudulla elänyt Kuntsi-Sinkkonen on siirtymässä, Somerolle, jossa perheellä on ollut mökki jo 40 vuotta. Sydäntalven varalle haaveissa siintävät Korfu tai ”jokin ihana paikka Italiassa.”

– Ensimmäisenä haluan nauttia kesäisestä luonnosta, lukea ja vain olla. Katsotaan sitten sienestyskauden päätyttyä, mikä minusta tulee isona.

Ajatus naurattaa nuorta eläkeläistä.

– En ole koskaan varsinaisesti suunnitellut uraani tai sitä, mitä teen viiden vuoden kuluttua. Uskon, että tärkeämpää on pitää mieli avoinna ja tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin – myös niihin, jotka eivät kuulu suunnitelmiin.

 

Anna Väre