Tutkimuksen mukaan luuston ja lihasten terveys heikkenee nopeammin työkyvyttömyyseläkkeellä.

Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan tutkimuksen mukaan työkyvyttömyyseläkkeelle jääneillä naisilla on vaihdevuosien jälkeen suurempi luuston ja lihasvoiman heikkenemisen riski kuin muilla. Erityisesti hengityselin-, hermoston tai aistielinten sairauksista kärsivillä luuston ja lihaksiston terveys heikkenee nopeammin kuin muilla.

Tutkimuksessa selvitettiin työkyvyttömyyseläkkeeseen johtaneiden sairauksien yhteyttä luuntiheyteen, käden puristusvoimaan ja liikuntakykyyn vaihdevuosi-iän ohittaneilla naisilla. Tutkimus toteutettiin osana laajempaa OSTPRE-hanketta. Mittaustiedot saatiin 2227 naisesta Kuopion seudulta. Tutkimukseen osallistuneiden keskimääräinen ikä oli tutkimuksen alussa 53 vuotta, ja heitä seurattiin 15 vuoden ajan vuosina 1989–2004. Viiden vuoden välein toteutetuilla tutkimuskäynneillä mitattiin käden puristusvoima ja reisiluun kaulasta luuntiheys. Lisäksi tutkittavat antoivat tietoa elämäntavoistaan ja liikuntakyvystään vastaamalla postikyselyihin.

Osallistujista 242 oli työkyvyttömyyseläkkeellä jo tutkimuksen alkaessa ja 506 jäi työkyvyttömyyseläkkeelle seurannan ensimmäisen viiden vuoden aikana.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneillä luuntiheys aleni 15 vuoden seurannan aikana enemmän kuin niillä, joilla ei seurannan aikana ollut työkyvyttömyyteen johtavaa sairautta. Työkyvyttömyyseläkkeellä koko seurannan ajan olleilla luuntiheys aleni keskimäärin 0,44 prosenttia vuodessa, seurannan aikana työkyvyttömyyseläkkeelle jääneillä 0,39 prosenttia vuodessa ja työkykynsä säilyttäneillä 0,34 prosenttia vuodessa. Luuntiheys aleni seurannan aikana eniten hengityselinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneillä. Matalin luuntiheys seurannan alusta alkaen oli kuitenkin hermoston tai aistielinten sairauksista kärsivillä.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneillä oli myös heikompi käden puristusvoima ja liikuntakyky kuin muilla, vaikka he kertoivat harrastavansa enemmän liikuntaa kuin muut. Esimerkiksi viisivuotisseurannassa heistä 35 prosenttia kuului puristusvoimaltaan heikoimpaan ja vain 16 prosenttia voimakkaimpaan neljännekseen, ja valtaosalla heistä oli kävelyyn tai juoksuun vaikuttavia liikuntarajoitteita. Työkykynsä säilyttäneistä 20 prosenttia kuului heikoimpaan ja 29 prosenttia voimakkaimpaan neljännekseen, eikä heistä valtaosalla ollut kävelyyn tai juoksuun vaikuttavia liikuntarajoitteita.

Työkyvyttömyyttä aiheuttavien sairauksien yhteyttä luuntiheyden alenemiseen ei ole ennen tutkittu näin laajasti pitkäkestoisessa seurantatutkimuksessa. Tulosten perusteella eri sairaudet vaikuttavat eri tavoin luuntiheyteen, käden puristusvoimaan ja liikkumiseen. Luu- ja lihaskunnon heikkenemistä ehkäisevä kuntoutus voi olla tarpeen erityisesti hengityselin-, hermoston tai aistielinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneille ikääntyville naisille.

Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan OSTPRE-tutkimus on vuonna 1989 alkanut laaja väestöpohjainen seurantatutkimus, joka selvittää eri riskitekijöiden ja geneettisten tekijöiden yhteyttä luuntiheyteen, kaatumisiin, murtumiin ja luun menetyksiin yli 14 000 naisella vaihdevuosi-iästä vanhuuteen asti.

Lähde: Itä-Suomen yliopisto, kliinisen lääketieteen yksikkö, TULES-tutkimusyksikkö

Tutkimusartikkeli: Juha Suuronen, Samu Sjöblom, Risto Honkanen, Heli Koivumaa-Honkanen, Heikki Kröger, Joonas Sirola & Toni Rikkonen. The relationship of severe health disorders with bone loss, grip strength, and mobility in postmenopausal women – a 15-year follow-up study. Disability and Rehabilitation. Published online 22 Dec 2015. DOI: 10.3109/09638288.2015.1103789

 

 

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.