Vietämme työpaikalla puolet valveillaoloajastamme - yleensä enemmän kuin oman perheen saati ystävien kanssa - joten ei ihme, että työpaikoilla muodostuu merkittäviäkin ystävyyssuhteita.

Työpaikalla muodostuvat ystävyyssuhteet ovat merkittäviä monesta syystä, mutta yksi erityisen tärkeä tekijä on tuki, jota työkavereilta parhaimmillaan saa. Haastavat hetket on helpompi kestää kun lähellä on joku, joka ymmärtää tilanteen ilman pitkiä taustoituksia ja osaa auttaa ja kuunnella. Ja päinvastoin, yhdessä saavutettuja onnistumisia on mahtavaa juhlistaa niiden kanssa, jotka ovat olleet mahdollistamassa onnistumisen.  Aina puoliso tai ystävät eivät vaan pysty myötäelämään työelämän tilanteita, vaikka haluaisivatkin – eikä heidän toisaalta tarvitsekaan. 

Vaikka oma työhistoriani on ajoittain saattanut näyttäytyä ulkopuolisen silmiin repaleisena ja poukkoilevana, on jokaisesta työpaikastani tarttunut kokemusten lisäksi mukaan myös ystävä tai useampikin. Vaikka näiden ystävien kanssa onkin aikanaan käyty läpi silloisen työpaikan ilot ja murheet, yhdistää tätä ystäväjoukkoa se, ettei vanhoista yhteisistä ”työajoista” enää nykyään juuri koskaan puhuta - tilalle on tullut muuta, muu elämä. Ja tämä jos mikä on mahtavaa.

Työelämässä tapahtuvat kohtaamiset ihmisten kanssa ovat siitä kiinnostavia, että ne tuovat yhteen hyvinkin eri elämäntilanteissa olevia ja eri taustaisia ihmisiä. On suuri rikkaus saada elämäänsä ihmisiä omien, ajoittain suppeidenkin piirien ulkopuolelta. Näkökulma asioihin ja elämään muuttuu, kun sitä jakaa erilaisten ihmisten kanssa. 

Milloin sinä kerroit viimeksi työkavereillesi, että he ovat tärkeitä ja että arvostat heitä? Jospa tänään ottaisit ja kehuisit sitä aina tukena olevaa työkaveria - ja toistaisit saman vielä huomennakin, ja sen jälkeen? En vielä toistaiseksi ole kuullut ihmisestä, joka ei ilahtuisi kauniista sanoista, vaikka ne toistettaisiin säännöllisesti, joten mitä jos kauniiden ajatusten sijaan sanoisit ne ääneen?

 

Paula Narkiniemi

Vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina