Kuulun niihin ihmisiin, joille pienilläkin nyansseilla on merkitystä silloin kun kommunikoidaan toisten kanssa.

Saatan jäädä märehtimään toisten sanomisia ja viattomilta kuulostavia heittoja ja jälkikäteen arpomaan, ymmärsiköhän vastaanottaja viestini oikein vai ei ja tulinko ylipätään ymmärretyksi kuten tarkoitin. Tämä aiheuttaa ajoittain haastaviakin tilanteita etenkin työympäristössä, jossa viestitään useiden erilaisten persoonien kanssa ja jossa viestintätyylit saattavat kolahdella toisiaan vasten kipakastikin. Toisaalta osaan myös arvostaa varsin pieniäkin eleitä ja sanoja eikä kaikkea tarvitse vääntää rautalangasta. 

Olen kirjoittanut tähän blogiin useaan otteeseen rekrytointiviestinnän merkityksestä ja siitä, miten se vaikuttaa työnantajan maineeseen – hyvässä ja huonossa. Se, miten työnantaja kommunikoi työnhakijoiden kanssa rekrytoinnin eri vaiheissa vaikuttaa vahvasti työnhakijoiden kokemukseen koko yrityksestä. Joskus negatiiviseen kokemukseen tarvitaan vain yksi lähettämätön viesti tai kiireessä soitettu puhelu, jonka sisällölle soittaja ei ole kiireessään muistanut uhrata riittävästi aikaa. 

Mutta sitten on myös niitä positiivisia pieniä murusia, jotka saavat hakijan tuntemaan itsensä merkitykselliseksi ja arvostetuksi, vaikka paikkaa saati kutsua haastatteluun ei irtoaisikaan. Tällaiselle viestien nyansseja arvostavalle tarinat työnantajan osoittamista pienistäkin positiivisista eleistä ja viesteistä työnhakijaa kohtaan rekrytointiprosessin aikana ovat hunajaa korville.

Tässä eräs suorastaan ihastuttava esimerkki. Ystäväni kertoi saaneensa erään rekrytointiprosessin - joka ei tällä kertaa päättynyt työsuhteen solmimiseen - päätteeksi työnantajalta postitse lahjakortin iTunesiin ja viestin ”Olit yksi parhaista”. Yksinkertaista, mutta ah niin toimivaa. Aivan sama lunastaako hakija lahjakorttia vai ei, sillä ele on jo itsessään erilainen ja saa vastaanottajan tuntemaan työnhakuun käyttämänsä ajan olleen sen arvoista, vaikka paikkaa ei irronnutkaan.

Aina ei siis tarvitse miettiä ”liian isosti”, vaan joskus pienikin nyanssi voi ratkaista pelin työnantajan eduksi – muista siis, että kohtaat aina ihmisen rekrytointiprosessissa, et paperia tai CV:tä.

Paula Narkiniemi
Vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina

Kommentit

26

Runner

Erinomainen näkökulma palautteen merkityksestä. Olen nyt kolmisen kuukautta etsinyt raivoisasti uutta työtä, vuosien tauon jälkeen. En lakkaa ihmettelemästä rekrytointiprosessien kulkua. Oli sitten valtion/kunnan, pk-sektorin tai suuryrityksen hausta kysymys, niin heterogeenisyys alkaa välittömästi kun rekrytointisivut täytetty ja automaattinen vastaus meiliin saapunut. Valtiolla ja kunnilla (etenkin kaupungeilla) on selkeästi panostettu mielikuviin työpaikkahaun mielekkyydestä. Ikävä vain, että kun hakuaika on päättynyt, kuluu n. kuukausi ja saan meilin missä kerrotaan kuka paikan saanut (myös hakijoiden määrä) - millä perustein, ei aavistustakaan. Yrityspuolella viestintä eroaa siinä, että automaattiviestin jälkeen - erittäin usein - ei sitten olekaan minkäänlaista kontaktointia. Pienemmissä yrityksissä ymmärrän tämän, koska HR-osasto on epäilemättä usein yhden ihmisen oto-toimintaa. Suurten yritysten (työllistäjien) kohdalla "pätkii'' pahasti. En esim. voi ymmärtää miksi nimetään yhteyshenkilö numeroineen, mutta koskaan ei ole aikomustakaan vastata soittoon. Jotain positiivistakin todettava - toki yleistystä ei saa tehdä - epäsuorissa hauissa meillä on monta ammattimaista konsulttiyritystä. Näissä hakija nähdään ihmisenä, joka panos-tuotos -ajattelun mukaisesti ansaitsee myös viestinnällisen huomion.
32

taitolaji

Rekrytointi on taitolaji, jota moni HR ammattilainen ei edes osaa. Itse kun vielä palkkasin väkeä niin pistin hyville hakijoille heti henkilökohtaisen viestin (firman puolesta varmaan meni joku automaattinen kyllä). Ja sitten kun hakuaika päättyi niin pistin kaikille viesti ja kiitin mielenkiinnosta. Ja jos oli oikein hyvä hakija niin kuitsuin heti juttelemaan vaikka hakuaika saattoi ola kesken. Ei pidä antaa hyvien hakijoiden odottaa kuukautta. Ja jos missään vaiheessa ei tule mitään viestiä niin ko firmaan harvoin tulee haettua uudestaan.
25

Työ on taitolaji Lievästi kehityusvammainen työ-elämässä

Itsellä lievä kehitysvamma sekä lievä ADHD olen Tuetussa työssä päiväkodissa Turussa minua kohdellaan ihan asiallisesti ja olen saanut ottaa myös vastuuta lapsista ja olen auttanut tiskissä imuroinut ja pessyt lattioita, sekä pessyt WC:n keittänyt kavia muuten pidän työ kavereista ja työ on todella ihanaa ja se kun näkee missä asioissa lapset kehittyy ja heidän kanssaan olen tullut myös toimeen sekä minulla on aivan ihanat työkaverit ja he eivät todellakaan syrji minua sen takia että minulla on lievä kehitysvamma vain pallkka on suoraan sanottuna paska 10.€ per päivä kyllä tuosta pitäisi saada kunnon palkkaa kun teen lähes samoja töitä kuin niin sanotut Norm. ihmiset, (Eli ei diagnosisoitu kehitysvammaa) ja sitä paitsi tuon on kehitysvammaisen ihmisen hyväksi käyttöä työ elämässä ihmisiähän mekin olemme vaikka onkin syntynyt erilaisena kuin Norm. ihmiset ja kunnia maininta niille ihmisille jotka eivät syrji meitä kehitysvammaisia ajattele jos omalla lapsella tai lähi-sukulaisella tai lähi ystävällä yhtäkkiä todetaankin kehitysvamma jos joku ei tiedä tänä päivänä mikä on kehitysvamma tuosta saa tietoa: http://www.kvtl.fi/fi/ammattisivut/ Tässä tälläinen PDF-versiona: http://www.kvtl.fi/media/Julkaisut/Oppaat/Tukiliiton_julkaisusarja_2012_alkaen/KVTL_Minun_elamani_iso_verkko.pdf mutta voi myös tilata kehitysvammaistentukiliitosta http://www.ts.fi/ts+tanaan/667647/Turussa+kehitysvammaisen+tyontekijan+saa+ilmaiseksi ja kehitysvammaisillekin voitaisiin maksaa myös kunnon palkkaa ja heitä voisi myös palkata työ-elämään pois toimintakeskuksista he pärjäävät yhtä hyvin kuin normi ihmiset kun heitä neuvotaan ja opastetaan työpaikalla työ tehtäviin. http://www.kvtl.fi/fi/tyoelama/tyoelama/ Itsellä on sopimus 18.6-2015 asti olen maaliskuussa ollut vuoden Tuetussa työssä ja pärjännyt hyvin olisi vaan kiva jos työn antaja työllistäisi kesäkuun jälkeen vakituiseksi ja maksaisi kunnon palkkaa TÄSSÄ TEILLE HAASTETTA VUODEKSI 2015 http://www.kvtl.fi/fi/ajankohtaista/lisaa-ajankohtaisia/?nid=1223 Olen tälläisessä päiväkodissa töissä: http://naperonummi.fi/ Äitien oma perustama päiväkoti: http://www.y-lehti.fi/arkisto/artikkeli/573/%C3%84itien+oma+p%C3%A4iv%C3%A4koti
12

Kaisla

Erittäin hyvä kirjoitus! Olen tässä muutaman vuoden aikana hakenut millon minkäkinlaista kesätyöpaikkaa ja muitakin työpaikkoja. Harmikseni olen huomannut, että kymmenistä ja jopa sadoista hakemuksista huolimatta on yhden käden sormilla laskettavissa ne hakuprosessit, joista on jäänyt itselleni positiivinen kuva. Ja joukossa on myös prosesseja, jotka ovat päättyneet osaltani työpaikan saamiseen. Koska kesätyöpaikoille on usein valtavasti ottajia, eivät työnantajat ilmeisesti viitsi panostaa rekrytointiprosessiin enempää kuin on aivan pakko. Heiltä taitaa unohtua se, että ne samaiset nuoret voivat muutaman vuoden päästä olla aivan erilaisessa asemassa joko etsimässä työpaikkaa tai työntekijänä asiakasyrityksessä ja silloin sillä on merkitystä, millainen kuva heille on yrityksestä jäänyt. Pienenä yksityiskohtana vielä kerrottakoon, että kertaakaan (ei siis todellakaan yhtä ainutta kertaa), kun rekrytoija on ilmoittanut ajankohdan, mihin mennessä viestii prosessin etenemisestä, ei ole viesti tullut ajoissa. Ja myös tämä sisältää ne kerrat, kun olen työpaikan lopulta saanut. Mutta ehkä vielä jonakin päivänä, kun olen vihdoin riittävän tärkeä hakija, sellainenkin ihme tapahtuu. Sitä odotellessa.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.