HS:n kolumnisti Taina Haahti kirjoitti jokin aika sitten työstressistä ja kertoi erään työpsykologin valistaneen häntä stressin todellisista syntyperistä. Stressin "ajatellaan syntyvän kiireestä ja työn määrästä, vaikka kaikkein stressavinta on epävarmuus" psykologi totesi.

Jäin pohtimaan asiaa, enkä voinut olla vetämättä seuraavaa johtopäätöstä: mitä jos työntekijä kokeekin epävarmuutta siitä, ehtiikö hän tehdä kaikkia hänelle uskottuja tehtäviä – mikä siihen sitten avuksi?
 
Joku varmaan toteaa tähän, että itsestään varma työntekijä saa kyllä hommat kuin hommat hoidettua ajallaan, joten syypää ei voi olla muu kuin epävarmuus. Itse uskon, että voi. Vaikka kuinka olisi töiden tasalla ja osaaminen huipussaan, ei kukaan meistä ole yli-ihminen, jolle voi surutta kaataa mahdottomatkin määrät töitä hoidettavaksi. Eihän? Jossain kohtaa itsevarmaakin työntekijää alkaa väistämättä ahdistaa kun valmista ei tule, vaikka miten pusertaisi.
 
Seuraava kysymykseni kuuluukin sitten näin: jos itsevarma työntekijä jyräytyy ylitsepääsemättömän työmäärän alle, ketä on luvallista syyttä stressinaiheuttajaksi? Työntekijää, joka ei ajoissa osannut kertoa haasteistaan ja pyytää apua vai työnantajaa, joka ei huomannut haasteita ja tarjonnut apua?
 
Vastaus on varmasti aina tapauskohtainen ja aina monisyinen. Kiintoisaa työstressistä ilmiönä ylipäätään tekee mielestäni juurikin se, miten eri tavalla siihen suhtaudutaan ja miten stressinaiheuttajia työpaikoilla pyritään purkamaan ja estämään. Jos edes pyritään.
 
Näinä taloudellisestikin haastavina aikoina tuntuu, että eteenpäin pusketaan vaikka väkisin ja aivan äärirajoilla – niin työntekijät kuin yrityksetkin, mikä luonnollisesti heijastuu toinen toiseen. Hellittää ei uskalla, ettei putoa kyydistä tai tule korvatuksi.
 
Lue HS:n kolumni tästä: http://www.hs.fi/ura/a1424427813694

Paula Narkiniemi
Vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina   

Kommentit

13

Työmäärällä jyrätty

Yhdyn kirjoittajan mielipiteeseen. Stressi syntyy myös jatkuvasta kiireestä, työmääristä. Minä yli 50-vuotias ensi kerran elämässäni tässä työpaikassa koen epävarmuutta ja kärsin työn laadun heikkenemisestä. Tehokkuus vain ratkaisee. Työpaikallamme missio visio ja arvot eivät koske työntekijöitä. On kuulemma vain pakko tehdä vaikka teen jo 12 tuntia työpäivänä. Iso pomo motivoi meitä sanomalla, että hän saa potkut jos ette tee. Häh, teki mieli sanoa että mitä se minua liikuttaa jos sinä et edes meistä välitä. Kun esitin ylituntilistani vapaiksi, esimieheni ei uskonut. Joudun ottamaan kovat aseet eli todisteet. Olin toimittanut kuukausittain listat eikä häntä silloin ollut kiinnostanut hyvinvointini vaikka tein 15 tuntia päivässä useita viikkoja säännöllisesti. On kauheaa olla väliesimies ja nähdä ylimmän johdon osaamattomuus ja haluttomuus. Toimihenkilöitä ja asiantuntijoita yritetään pakottaa mahdottomuuksiin. Minun pitää kuulemma valvoa ja vahtia! Työhyvinvointi on ylemmälle johdolle sanahelinää ja menetettyä rahaa ( työtervetspalveluisra pitää maksaa liikaa). Olen vienyt asioita ylemmille mutta ei apua. Minulle aiheutetaan ennenaikainen terveyden menetys jos tämä jatkuu vielä 3. vuotta.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.