On 60 prosentin todennäköisyys, että sinä(kin) olet passiivinen työnhakija (lähde: The Adler Group & LinkedIn) eli pohdit työpaikan vaihtamisen mahdollisuutta ilman sen suurempaa työnhakuun panostamista tai olet avoin eteen osuville kiinnostaville työtarjouksille, vaikka nykypestikin on ihan jees.

Ehkä selailet silloin tällöin erilaisia työpaikkasivustoja, sinulla saattaa jopa olla työpaikkavahti tai seuraat kiinnostavia paikkoja sosiaalisessa mediassa. Kuka nyt hyvän tilaisuuden haluaisi sivuuttaa ehdoin tahdoin, jos sellainen kohdalle osuu?

Passiivinen työnhaku itsessään on kuitenkin varsinainen paradoksi – kaikki sitä tekevät, mutta kukaan ei puhu siitä. Se on oikeastaan tabu. Niin kuin työnhaku monesti, harva siitä erikseen kailottaa turuilla ja toreilla, että täällä ollaan nyt sitten vailla työtä – sehän voisi vaikuttaa epätoivoiselta ja sitähän emme toki halua. Työttömänä sentään itse tilanne paljastaa jo sen verran, ettei uusien tehtävien hakeminen ole niin salamyhkäistä, töitä ollaan hakemassa tositarkoituksella ja piste.

Passiivisen työnhaun kohdalla liikutaan jotenkin eri tunnelmissa: omaan työhön voidaan olla hyvinkin tyytyväisiä, mutta samalla vilkuillaan muualle, jos ruoho vaikka olisikin vehreämpää aidan toisella puolella. Tästä kuikuilusta kuitenkin visusti vaietaan, sillä a) nykyinen työnantaja ei tietenkään saa tietää asiasta, jottei synny väärinkäsityksiä työntekijän motivaatiosta ja b) julkisen epäonnistumisen pelko kalvaa mieltä - jos kukaan ei kiinnostukaan tosissaan ja nykyinen työnantaja antaa monoa. Kuulostaa epäilyttävästi hiljalleen haalenevalta parisuhteelta, eikö? Harva myöntää pettävänsä puolisoaan, mutta samalla niin sanotut pettäjäsivustot kuhisevat väkeä, ihan koto-Suomessakin. Jostain tämäkin väki siis tulee.

Mietipä vaikka kollegoitasi, kuinka moni avoimesti kertoo olevansa työnhaussa? Parhaimmillaan jatkuvasti ja ehkä jopa työsuhteen ensiaskelilta saakka. Kahvipöydissä ehkä tilitetään ikävästä pomosta tai tylsistä tehtävistä, mutta etenkin näin taloudellisesti epävarmoina aikoina työpaikanvaihdossuunnitelmista vaietaan. Ettei vaan jäisi tyhjän päälle vahingossa.

Blogin alussa esittämäni passiivisten työnhakijoiden osuus työssään tyytyväisistä työntekijöistä ei kuitenkaan ole mikään salaisuus saati työnantajilta pimitetty tiedonmurunen. Kyllä itseään kunnioittava työnantaja tiedostaa sen mahdollisuuden, että ”ne hyvät tyypit” saattavat livetä kilpailijalle tai jonnekin aivan muualle, vaikka kehityskeskusteluissa oltaisiinkin näennäisen tyytyväisiä työhön. Kukaan kun ei ole ajatustenlukija, ja sellaiset puutteet työolosuhteissa, jotka työntekijä kokee merkittäviksi oman tyytyväisyytensä kannalta, eivät ehkä edes ole työnantajan tiedossa. Eivätkä ehkä koskaan tule olemaankaan.

Mutta pieni jännityshän on aina hyväksi – pitää kaikki osapuolet varpaillaan ja muistuttaa toisen arvostamisen tärkeydestä. Myös työelämässä.

Paula Narkiniemi

Tuottaja, Oikotie Työpaikat

Twitter: @PoolaKristiina