Uupumus ja masennus eivät välttämättä näy ulospäin. Tämän vuoksi tila voidaan kyseenalaistaa. Uupunut ja masentunut on kuitenkin oman tilanteensa paras asiantuntija. Siksi häntä pitäisi kuunnella herkällä korvalla.

Hiljattain seurasin sosiaalisessa mediassa keskustelua, jossa yksi henkilö ilmoitti olevansa todennäköisesti masentunut. Hän kuvaili joitakin tyypillisiä oireita, kuten tunnetta siitä, että mikään ei tuntunut miltään. Samalla tuli ilmi, että henkilö kykenee edelleen pyörittämään perheensä arkea. Kirjoittajan kertomaa masennusta alettiin epäillä. Voiko ihminen, joka toimii näin ”normaalisti” muka olla masentunut? Vastaus on helppo: Kyllä voi.

Masennuksesta ja uupumuksesta vallitsee liian usein mielikuva täysin rauniona olevasta ihmisestä, joka ei pääse sängystä ylös. Näin ei yleensä ole. Masennus tai uupumus ei ole jatkuvasti vallitseva olotila. Esimerkiksi työuupumuksessa oireet liittyvät työhön. Työn ulkopuolinen tekeminen saattaa sujua hyvin. Työssäkin voi olla sellaisia asioita, jotka sujuvat uupuneelta hyvin. Jos tätä ei ymmärretä työpaikalla, uupuneen kertomaa ahdinkoa ei välttämättä oteta todesta.

Toisaalta työuupumus voi ensin näkyä muussa elämässä, vaikka tilanne on työperäinen. Moni meistä haluaa sinnitellä työssään liian pitkään. Sitten vapaa-ajalla ei enää riitäkään voimavaroja hyvää oloa tuoviin asioihin, jotka auttaisivat myös palautumisessa. Yöunet alkavat häiriintyä, mikä tietysti vaikuttaa jaksamiseen. Sosiaalinen elämä kaventuu, kun työ on vienyt liikaa voimavaroja. Ihmissuhteetkin voivat kriisiytyä tämän vuoksi. Ei ihme, että masennuskin vaanii ovella. Jos työuupumus näkyy enemmän työn ulkopuolisessa elämässä, uupuneen kertomaa työperäistä kuormitusta voidaan vähätellä.

Koska uupumus ja masennus eivät näy kaikille, osa saattaa epäillä masennuksen, uupumuksen todenperäisyyttä. Jos esimerkiksi masennuksesta sairauslomalla oleva istuu hyväntuulisen näköisenä kahvilassa ystävänsä kanssa, hänen sairausloman tarvetta voidaan epäillä. Suorastaan synti voi olla se, että tämä masentunut vieläpä nauraa jollekin hyvälle vitsille.

Uupumuksesta, masennuksesta kärsivälle on tärkeää suunnata ajatusta ja tekemistä niihin asioihin, jotka tuovat hyvää oloa. Tämä tukee toipumista. Muiden ihmisten kyseenalaistava suhtautuminen ei kuitenkaan tee tästä aina helppoa. Ihminen voi silloin alkaa kyselemään mielessään: ”Onko minulla lupa olla iloinen? Saanko nauraa? Voinko näyttää huumoriani ulospäin?”

Miten selvittää uupumuksen tai masennuksen aiheuttaneet asiat? Tärkeää on kuunnella uupunutta ilman kertomuksen vähättelyä. Uupunut, masentunut tietää itse parhaiten, mikä huonontaa oloa ja mikä antaa voimia ja tuo hyvää oloa. Uupunut ja masentunut on oman tilanteensa asiantuntija. Hän tietää myös parhaimmat ratkaisut tilanteeseensa. Hänen viestejään on siksi syytä kuunnella herkällä korvalla. Esimerkiksi uupuneen esiintuoma työpaikan tilanne voi vaatia muidenkin työntekijöiden osalta korjauksia, jotta uusia uupumustapauksia ei tulisi.

Uupuneen ja masentuneen kanssa voidaan pohtia yhdessä, mitkä asiat auttavat selviytymään, minkälainen tekeminen tuntuu mielekkäältä ja mitkä asiat sujuvat paremmin. Tärkeää on kannustaa menemään hyvää oloa tuovia asioita kohti ja rohkaista sellaiseen toimintaan, joka vie kohti parempaa tulevaisuutta.

Nina Nores-Syvänen

Sosionomi YAMK, NLP Practitioner, terapeutti

Kirjoittaja työskentelee terapeuttina SelkäCenterillä ja opiskelee ratkaisukeskeiseksi psykoterapeutiksi.

www.noreni.net

 

Kommentit

28

Mitä Minä Sanoin

Masennus voi olla kova ja alunperin täysin työ- tai työttömyysperäinen, mutta sitä pahentavat yhteisön ja yhteiskunnan asenteet. Pahempi vielä jos etenkin työttömän kohdalla oma puolisokin menee siihen mukaan: "Eihän työttömällä mitään sanottavaat ole. Ei sitä kannata kuunnella." Jos kukaan muukaan ei puhu asioista, tilanne voi pahentua salakavalasti. Pahempi vielä jos alkaa itse tulkitsemaan ilmeitä, eleitä, katseita ja niitä sanomattomia asioita. Työssä käyvän suojana on vielä työyhteisö.
24

Kerran olin työtön vuoden

Valitettavan usein TE-toimistossa törmäsin uskomattoman negatiiviseen asenteeseen työtöntä kohtaan. Se jos mikä vei tehokkaasti kaikki raskaassa tilanteessa painivan viimeiset positiiviset energiat. Jos siellä keskityttäis aktiivisesti ratkaisemaan työttömyys näiltä uupumuksilta vältyttäisiin tehokkaammiin. Nyt tilanne on valitettavan usein päinvastainen.
4

Te-toimisto

Johtusko siitä, että siellä tiskin toisella puolella on uupunut ylikuormitettu ihminen.
93

Uupunut

Valitettavasti ainut "hoito" on vaihtaa työpaikkaa. Ei ole mikään pieni prosessi alkaa työoloja muuttamaan, varsinkin, jos esimies on se, joka mahdollistaa uupumuksen.
44

Sairausloman toka päivä

Valitettavasti työntekijä on se, joka saa diagnoosin, vaikka sen pitäisi olla SAIRAS TYÖYHTEISÖ- valheita levittelevä esimies. Tilanne on työntekijälle usein mahdoton ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää töistä pois jääminen. Työterveydellä pitäisi olla enemmän aseita näihon tilanteisiin.
28

Heleena

Täysin samaa mieltä. Koettu on. Ja vähättelijät on uuvuttavia
24

"Kiusattu"

Näin on myös, jos esimies itse ei mahdollista tasapuolista työtehtävien jakoa ja jopa mitätöi yksittäisten työntekijöiden ammattitaitoa ja osaamista. Toisaalta myöskään jos esimies ei seiso tehtävänsä takana, vaan menee työyhteisön jäsenten yksittäistä henkilöä mitätöivien kommenttien mukaan.
5

Toinen uupunut

Tämä niin totta ikäväkyllä😢
37

Anonyymi

Uupumusta voi toki aiheuttaa muukin henkinen kuormitus kuin työ, esim.lapsen tai muun läheisen sairaus ja avuntarve.
14

Sairauslomalainen

Kyllä, mutta silloinkin se työ on se "ylimääräinen palikka" jonka voi heivata jotta voimat riittää sen arjen pyörityksen. Uupumus syntyy myös siitä, kun ei jää omaa tilaa ja työ pitää yhteiskunnassamme tehokkaasti huolta siitä, ettei ihmisillä sitä omaa tilaa ole.
44

Nipa

Uupunut yh, yrittäjä. Kaikki näyttää ulospäin hyvältä, sisällä ei mitään tunnetta, ei rakkautta, ei iloa, ei surua, ei intoa... Perus asiat hoituu konemaisesti ilman mitään tunnetta! Tiedän itse, miten tästä toivun ja olen ruvennut tekemään myös asialle jotain, eli, vielä toivoa on, kun on itse tajunnut tilanteen ja vielä jaksaa riuhtoa itseä kohti parempaa. Tsemppiä kaikille! Vähättelijät eivät ansaitse olla lähelläsi! Iloa ja rakkautta!!
32

Tuttu tunne!

Voin niin yhtyä sanoihin. Ei mitään tunnetta missään. Viime talvi meni nukkuessa ja paniikkioireita hillitessä väkisin, kunnes sain lääkkeet. Sitä ihmettä odottamaan jään että pärjään ilman. On koti, mies ja lapset. Koko setti. Vain minä Puutun
18

Ansu

Älä käytä energiaasi pohdintaan,että pärjäätkö joskus ilman lääkkeitäsi!Mitä sitten,vaikka et pärjäisikään,kunhan saat sen verran energiaa niiden avulla että jaksat alkaa käsittelemään,miksi olet hukannut itsesi❤.Löydät kyllä vastaukset vielä!
3

Paniikkinappi

Mulla paniikki hallinnassa. Escitalopramia kiitän, vaikka vihasinkin lääkettä. Propral tarvittaessa käytössä tänäpäivänä. Mua auttaa kun kerron avoimesti ihmisille et mul on paniikkihäiriö. Ja mitä niiden toivon tekevän jos mul tulee kohtaus. Pahin on jos kanssaihmiset alkaa tuijottaa :D
42

Särkynyt

On todella vaikeaa, kun ympärilläni kommentoidaan, että mieti nyt eihän sinulla mitään hätää ole, kun kukaan ei ole kuollut, ei ole avioeroa, et ole sairas jne. Vaikka mieleni on sirpaleina ja tunnen kuinka olen elävältä haudattu. Olen jo lapsena jäänyt orvoksi ja on pitänyt pärjätä, joten muut kuin hoitooni osallistuvat eivät tiedä kuinka huonossa kunnossa olen. Nämä artikkelit ovat erinomaisia, jos ne herättävät ihmisiä havaitsemaan ettei kannattaisi epäillä, tuomita ja varsinkaan levittää toisesta ihmisestä omaa tulkintaa, jos ei kuitenkaan tiedä miten hän todella voi.
7

Helpottunut

Itsekin olen miettinyt ihan samaa, jopa olen itselleni yrittäny uskotella etten voi olla väsynyt kaikkeen koska kaikki elämässäni hyvin....mutta kun mieli väsyy niin väsyy vaikka ulkoisesti näytät hyvinvoivalta. Itse onneksi havahduin ennenkuin väsynyt mieli näkyy ulospäin.
32

Uupunut ja rikki.

Kun masennus ja uupumus ja sairaudet veivät minut pois työ elämästä jäivät myös kaikki ystävät. Kaikki kävivät kerran ihmettelemässä mikä on kun en enää laita heidän hiuksiaan . Eipä ole sen jälkeen näkynyt heitä. Ei oteta enää mitään yhteyttä. Tajuan kyllä etteivät he olleet kunnon ystäviä mutta kaipaan kyllä heitä. Ajattelen vaan yksin mielessäni että kyllä elämä heillekin vielä näyttää mutta minä en ole heitä auttamassa.
15

Ymmärtäjä

Ajattelen, että "ystäväsi" eivät ole olleet oikeita Ystäviä. On ollut itsellekin joka tapauksessa vapauttavaa päästää henkisesti irti henkilöistä, jotka ovat vain omista jutuistaan kiinnostuneita, ja esim. Eivät koskaan kysy, miten Sinä voit.Voit jopa ikävöidä heitä, mutta kannattaa muistaa, että olet itse ollut antava osapuoli yst.suhteessa ja Oikea ystävyys kantaa vaikeatkin ajat.Kun luotat itseesi ja Tulevaisuuteen, voit tietoisestikin yrittää saada uusia ystävyyssuhteita. Elämä on täynnä erilaisia ihmiskohtaloita ja yst.suhteita.Niitä saat varmasti. Unohda itsesääli ja porskuta elämässä eteenpäin. Masennus hellittää aikanaan. Elämä kantaa.
24

Osittain uupunut selviytyjä..koska pakko..

Ei ainakaan suomalaisessa yhteiskunnassa voi tunnustaa uupumusta, tai ilmoittaa heikkouksista. Työpaikka menee, kateelliset ja sairaat henkilöt ratsastavat huonommuudellasi..(..onko heilläkään sitten hyvä olo?) T. Kokemusta on...
18

xxxx

Täysin totta tuo kirjoitus.. Se vain että mistä saa apua..jää kaikki itselle ratkaistavaksi.työterveyshuoltokaan ei osaa auttaa..pillereitä vain tuputetaan.ne eivät ratkaise ongelmaa..psykologit yms..Vain puhuvat mukavia palkkansa eteen eikä siitäkään ole apua..
15

Heleena

Tuota ihmettelen että miksi koulutettu mielenterveyden henkilökunta luulee että pillereillä paranee traumat? Ei saa psykoterapiaa jostain syystä vaikka se syvälle kehoon koteloitunut. Aiemmin pääsisin takaisin työelämään jos se mahdollistettaisiin.
12

Nina Nores-Syvänen

Lääkitys ei ole ehtona Kelan kuntoutuspsykoterapialle. Valitettavasti osa lääkäreistä väittää näin, ilmeisesti väärinkäsitystä.
13

Sairaslomalainen

Psykoterapiaa kela myöntää vasta kun on kulkenut tietyn ajan ja siihen tarvitaan psykiatrin lausunto... masentuneen pitää olla tarpeeksi hyvässä kunnossa ja lääkitykset kohallaan,koska voi myös pahentaa sairauden kulkua... Voin sanoa ettei psykoterapia oo helppoo, vielä enempi käy tunne myllerrystä... tunteita pitää osata tulkita, että voi parhaiten auttaa itseään...
15

Nina Nores-Syvänen

Tässäkin riippuu masentuneesta. Osalle pelkkä psykoterapia on paras ratkaisu. Pääasia on, ettei kaavamaisesti vain seurattaisi Käypää hoitoa, vaan kohdattaisiin jokainen yksilönä. Se, mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Lyhyempi psykoterapia pitäisi myös mahdollistaa yhteiskunnan maksamana, ja sitä pitäisi saada helpommin. Nythän on pääsääntöisesti vain tarjolla kuntoutuspsykoterapiaa, joka vaatii sen 3kk hoitosuhteen ym. jotta sitä voi hakea. Psykoterapian on todettu tehoavan hyvin masennukseen. Tästä huolimatta moni masentunut työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt ei ole saanut psykoterapiaa.
9

Kuntoutuja

Tuo Kelan kuntoutuspsykoterapian saamisen edellyttämä 3 kk: n hoitosuhde voi olla esim. TTH:n psykologin vast.ottokäyntejä. Kannattaa kysellä. Lääkehoito ei aina ole paras ja kaikille toimivin ratkaisu.
6

Anonyymi

Itseltäni evättiin psykoterapia vuosia sitten vaikka kaikki vaatimukset Kelalta olisivat täyttyneet. Siihen rumpaan en ole jaksanut uudestaan hakea. Tuntui pahalta että,lääkäri näkemättä minua pystyi sen evätä. Nyt vaikea masennus,ahdistuneisuus häiriö sekä, paniikkikohtauksia 😢
10

Yhteisöllinen vainoaminen

On myös ihmisiä, jotka ovat addiktoituneet lietsomaan vihaa ja värväämään ja manipuloimaan hovia tekemään haittaa porukassa.esim 10 vuotta kestänyt melukampanja, ym työpaikkakiusaamisen elkeet, mutta tarkoitus on tuhota kohteelta kaikki elinympäristöt. Lopettaa eloämä. Myös kohteen alaikäisiltä, lähtötilanteessa alle kouluikäisiltä.
13

Amuletti

Kuulostaa narsistilta sellainen kiusaaja. Lueppa miten narsisti toimii. Tarvitsee 'hovin' ympärilleen, jotta voi mustamaalata ja eristää uhrinsa muista. Kokemusta on.
23

Minä en ole minä

Monen koulun ja monen ylennyksen ja muutoksen jälkee tuli uupumus eräänä perjantaina klo 11. Pohdimme yleisesti, että jokaisen täytyy työskennellä välillä omalla epämukavuusalueella, Minä jäin miettimään, milloin olen viimeksi työskennellyt mukavuusalueella. Itse en silti suostunut myöntämään tilannetta vaan tein työt väkisin vielä 3 kk, ennen kuin luovutin ja sain 12 pv saikun. Jostain syystä en saanut jatkoa ja kun itsellä ei ollut tahtoa myöntää, niin palasin töihin. Minun täytyy, minä kyllä pärjään. Olin todella ääniherkkä, muiden puhe ahdisti, muisti ei toiminut, kun keskustelin ja menin toiseenhuoneeseen, niin en osannut sanoa edes aihetta mistä oli ollut puhe. Joten hoidin työni muistilappuja kanssa. Siitä, että muut ei huomaa, tuli tavoite. Montakertaa päivässä meni ovi kiinni ja käperryin parkumaan, kokouksissa en aina voinut juoda kahvia, koska kädet tärisi niin paljon, ettei mukin kantaminen ollut mahdollista, välillä oli vaikea hengittää, päänahka reagoi ja hiukset tuntui nousevan pystyyn :) naama puutui, kädet puutui ja motoriikka katosi, nappien kiinnisaanti ja muut pienet asiat muuttui mahdottomaksi. jalat puutui ja jopa kaaduin muutaman kerran tasaisella asfaltilla. Saikkua en lisää hakenut, työnantaja maksoi työnohjauksen, jossa ei koskaan päästy ohjaukseen vaan oltiin terapia tasolla. Siellä moukaroitiin työorientoitunutta mieltä, minä en ole ihan kaikesta vastuussa, työkavereillekin jää jotain. Pidin kaikki lomat, ylityöt ja palkattomat. Vapaa ajalla nyhjötin sohvalla ja annoin ensimmäisen myönnytyksen itselleni, että minun ei tarvitse harrastaa liikuntaa. On ihan ok ja vain olla. Reilut 8 kk myöhemmin yhtenä hetkenä huomasin että minusta tuntuu taas minulle. Koin, että koko tuon ajan kaikki minulle ominaiset aistit ja toimintamallit olivat kiinni ja käytin aisteja, joita en yleensä käytä. Lopullinen toipuminen vaati monta vuotta ja tehtävien vaihdon. Vieläkin sisäiset kokoukset saa ahdistumaan, mutta enää en koe olevani koko maailmasta vastuussa.
8

IkuisestiUupunut

Hyvä kirjoitus todella tärkeästä aiheesta. Itse olen sinnitellut paniikkihäiriön, masennuksen ja fibromyalgian kanssa 15 vuotta. Välillä olen aina hetken pätkätöissä, kokopäivätyötä en jaksa kuin aina pätkän kerrallaan, sitten taas työttömänä jonkin aikaa, jotta ehtii keräämään voimia mahdolliseen seuraavaan työpätkään. Lääkkeitä olen syönyt 10 vuotta ja sain käydä 3 vuoden psykoterapiankin. Ei auttanut. Ilman lääkkeitä en pysty todennäköisetsi koskaan elämään, unettomuus on niin paha. Pisin putki täysin ilman minkäänlaista unta on 11 vrk. Ja uni ei tule myöskään Tenoxilla tai muilla vahvoilla unilääkkeillä. En jaksa enää. Lapsia en ole hankkinut, sillä en jaksaisi niitä hoitaa. Vapaa-ajalla en jaksa tavata ketää, eipä minulla paljon enää ihmisiä olekaan, ketä tavata. Kaikki ystävät kaikkosivat vuoden 2009 massivisen burn-outin jälkeen. En jaksanut ketään tavata enkä kehenkään ottaa yhteyttä. Onneksi on mies edelleen rinnalla. Hän on ainoa syy, jonka vuoksi vielä elän. Pohdin vain, että miten sitä pääsisi sairaseläkkeelle? Yksi tuttavani pääsi sairaseläkkeelle vahingossa lääkärin erehdyksen vuoksi. Sitten on ihmisiä, jotka oikeasti tarvitsisivat eläkkeen. En enää jaksa ja tiedän myös, etten ikinä kuntoudu. Mikä neuvoksi?
9

Helpottunut

Tuntuu että yhä enemmän ja enemmän törmää uupumuksen kokeneisiin ihmiisin. Arvostan ihmisiä ketkä uskaltaa myöntää itselleen että uupuu, ei nimittäin ole helppoa. Nyt olen jopa ylpeä itsestäni koska rohkenin kuunnellea itseäni ja löysin fyysisten oireiden alta jotain muutakin...ja marssin työterveyteen.
7

Saman Kokenut

Onhan se pattitilanne siinä ei voi syyllistää itseään, meillä on monesti tapana tehdä juuri silleen ja roskapöntöksi ei voi eikä kannata rueta. Älä jää tilanteen vangiksi. Tsemppiä arkeen ja tuulta purjeisiin
4

Anonyymi

Vaikea asteisesta masennuksesta vuosikymmeniä kärsinyt ja nyt koen parantuneeni (toivottavasti, uusiutuvaa sorttia,mutta tiedostan paremmin ensioireet ja osaan hakea heti apua) Mutta mulla myös ammattilaiset eivät meinannut ymmärtää, kun menin psykiatrisessa osastolle iloisin ilmeinen ja reippaasti sanoen täältä mie nyt sitten tulen...olivat ajatelleet ensin etteivät tuo voi olla vaikeasti masentunut, mutta tulivat toisiin ajatuksiin, kun juttelivat kanssani hetken.. HARMI ETTEI ENÄÄ OLE LAITOSHOITOA. SE OLI MULLE ERITTÄIN TÄRKEÄÄ PÄÄSTÄ KOTOA POIS JA VERTAISTUEN PARIIN JA YMPÄRIVUOROKAUTISEN HOITOON. SE AUTTOI PARANEMISEN ALKUUN, EI AVOINNA HOITOON SITÄ OLIN HARRASTANUT JO USEAMMAN VUOSIKYMMENEN...TAKAISIN LAITOSHOITOA ,VERTAISTUKI JA YMPÄRIVUOROKAUTISEN AMMATILLINEN HOITO JA TUKI.....MUUTEN ATOMIPOMMI ON OLEMASSA...
7

yksiksein

Kun on yksin töissä , ei ole edes työkavereita. Ei työterveysmahdollisuutta, josta hakisi saikkua, koska yksin yrittäjä ei vaan voi olla pois töistä. Kuka silloin maksaa vuokrat ja kaikki verot ja vakuutukset? Siellä istun , enkä muuta voi. Kun lähden kotiin, kyyneleet tulevat ja ahdistus. Pakko kuitenkin taas huomenna mennä, koska on kavatettu pärjäämään, eikä saa olla laiska. Yleensä mietin töissä, kuin kaikkea kivaa sitten teen kun pääsen kotiin, mutta sitten tulee se lamaannus, eikä mikään kiinnosta.
7

neljäviis

Itse itseni diagnosoiden, olen lievästi tai keskivaikeasti masentunut jo neljättä vuotta. Pärjään arjessa, mutta ... Kerran huonompana hetkenä koitin sanoa jotain työterveydessä. KÄskettiin alkaa harrastaa liikuntaa ja laihduttaa. Jepjep. EN palannut sinne enää. Toinen juttu on se, että missään nimessä en halua saada masennusdiagnoosia. Jos joskus haluaisin tai joudun vaihtamaan työtä, niin kukapa latvakakkosen ottaisi, kun täyspäisiäkin on tarjolla. Vielä kun kontolla on se "rikos", että on keski-ikäinen nainen.
3

Anonyymi

Hei. Ei kannatta pelätä masennusdiagnoosin ottamista. Terveystiedot ovat luottamuksellisia eikä asia voi käydä ilmi työpaikkaa vaihtaessa. Kun menet uudessa työpaikassa terveystarkastukseen, heitä kiinnostaa, oletko sillä hetkellä työkykyinen. Vaikka olisit kuinka saikuttanut edellisessä työssäsi ja saanut diagnoosin, ei pomosi saa sanoa kysyttäessä asiasta mitään, sillä terveystiedot ovat aina luottamuksellisia. Diagnoosista ei myöskään kannata huudella somessa tai muissa julkisissa kanavissa. Mutta toki se voisi auttaa toipumisessa, voisit saada kuntoutusta yms. Kannattaa myös tarkistaa ruokavalio. Masennus ja uupumus voivat johtua vitamiinien ja hivenaineiden imeytymishäiriöistä, esim. allergisuus maitoproteiinille tai viljoille voi pidemmässä juoksussa aiheuttaa lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa, joka ilmenee masennuksena (mutta testit saattavat olla viitearvojen sisällä, joten lääkärit yleensä määräävät vain masennuslääkkeitä sen sijaan, että hoitaisivat siarauden syytä). Moni Suomessa syö turhaan masennuslääkkeitä kun syy masennukseen onkin suolistossa ja sen huonossa kunnossa. Kaikki sokerit, gluteiiniviljat ja mahdollisesti myös maitotuotteet kannattaa jättää esim. kuukaudeksi pois ja katsoa, miltä alkaa tuntumaan.
6

...---...

Teille terveille: Tarttukaa kiinni pieniin signaaleihin ympärillänne. Jos se energinen puurtaja toimistolla sanoo, että on vähän väsy, niin pitää nykäistä hihasta syrjään ja tsekata kuinka väsy. Ja se iloinen hymy voi olla kovan psyykkauksen tulos. Masentunut saattaa ulkoisesti olla täysin normaali, mutta työpäivän jälkeen aivan loppu pelkästä normaalin esittämisestä.
4

Anonyymi

Työttömyys ja kavereista eri maakunnalla asuminen on samalla paras ja huonoin kombinaatio lannistuneelle ihmiselle. Ei tarvitse päivittäin esittää normaalia kellekään, toisaalta kuopasta nousemisellekaan ei ole juuri edellytyksiä.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.