Aika ajoin somessa riepoteltavaksi päätyy työpaikkailmoitus, jossa joko vilisee kliseitä kliseiden perään tai jossa yritetään rekrytoida superihminen hanttihommiin. Mutta miltä sitten näyttäisi unelmien työpaikkailmoitus?

Jos yhtään olet viime vuosina lukenut työpaikkailmoituksia, tiedät, että niissä viljellään herkästi klassikoita kun kuvaillaan tarjolla olevaa työtehtävää tai työpaikkaa. Avoinna oleva työpaikka on alan huippuammattilaiselle dynaaminen näköalapaikka, jossa pääsee kasvamaan ja kehittymään ja jossa menestyäkseen hakijan tulisi olla yrittäjähenkinen diginatiivi, joka vieläpä on erinomaisilla vuorovaikutustaidoilla ja verkostoilla varustettu hyvä tyyppi. Näiden kliseiden lisäksi jokaiselta alalta löytyy varmasti omat pikku lisänsä, joita ilman työpaikkailmoituksia harvoin näkee.

Helpoin selitys sille, että työpaikkailmoituksissa käytetään jo ummehtuneelta kuulostavia klassikoita löytynee perimätiedosta ja kiireestä: rekrytoinnin käynnistyessä on vaan helpompaa kopioida aiemmin käytetyistä ilmoituksista "parhaat" eli sopivimmat palat käsillä olevaan työpaikkaan. Ehkä osaamista uudistaa ilmoitusten sisältöä ei yksinkertaisesti ole, tai on vain niin kiire täyttää tehtävä, ettei ilmoitustekstin tuunaamiselle ole aikaa – vaikka tuunaamisen tietäisikin tuovan tuloksia.

Jos sitten käännetään pöytä toisin päin, mitä unelmien työpaikkailmoituksessa sitten pitäisi kertoa, jotta se toimii ja houkuttelee sopivia kandidaatteja hakemaan? Itse en usko, että kikkailu ja hauskuuttaminen välttämättä vievät kovin pitkälle – etenkään jos huumori ei kuulu yrityksen kulttuuriin. Tyylin suhteen kannattaa siis olla uskollinen työyhteisön kulttuurille.

Samaan hengenvetoon voisi todeta, että yksinkertaistamalla pääsee jo pitkälle: selkeys on arvostettava piirre työelämässä ja loogisesti myös työpaikkailmoituksessa. Se, mikä työnhakijoita aina kiinnostaa, on totuus kiillotellun pinnan alla – oli kyse sitten palkkauksesta, tehtävistä tai työkulttuurista.

Syy sille, miksi ajoittain työpaikkailmoituksia päätyy someen ruodittavaksi ja hämmästeltäväksi löytyy useimmiten ahneudesta. Rekrytoija on kenties alunperin listannut hakijalta toivomansa kriittiset ominaisuudet, mutta matkan varrella innostunut vähän liikaa ja lisännyt listalle "nice to have" -ominaisuuksia ymmärtämättä, että toiveiden tynnyri aiheuttaa hakijoissa enemmän ahdistusta kuin innostusta kun haettava henkilö näyttäytyy jonain yli-ihmisenä.

Tärkein vinkkini jokaiselle työpaikkailmoitusta rustaavalle onkin seuraava: karsi. Kun aloitat ilmoituksen tekemisen, pitäydy siinä kriittisten ominaisuuksien listassa jolla lähdit rekrytoinnissa liikkeelle, eli älä lisää toivottuja ominaisuuksia, jotka olisivat kiva lisä, vaan kerro ainoastaan ne, joita ilman mielestäsi tehtävässä ei menesty. Huomaat, että niitä on lopulta aika vähän. Hakijat kyllä täyttävät ne "nice to have" -toiveesi ihan oma-aloitteisestikin.

Tiiviin ominaisuuslistan kylkeen tarvitset lisäksi selkeän kuvauksen tehtävästä ja odotuksista työntekijää kohtaan. Mitä paremmin ja kuvailevammin pystyt kertomaan työpaikan ilmapiiristä, arvoista ja kulttuurista, sen todennäköisemmin löydät työyhteisöönne sopivan "matchin" hakijoista.

Unelmien työpaikkailmoitus olisi kaikessa yksinkertaisuudessaan tiivis totuus tarjolla olevasta tehtävästä. Ei mikään helpoin homma, eihän? Mutta takuulla kannattaa.

Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina