Työmarkkina ei enää koskaan näytä samalta kuin miltä se näytti viisi vuotta sitten, tai miltä se näyttää juuri nyt. Ehkä huonommalta, ehkä paremmalta, riippuu keneltä kysytään.

Ihmisten elämäntilanteet ja tavoitteet, arvot ja tarpeet, osaaminen ja halu tai kyky kehittyä ja kehittää itseään, muuttuvat.  Työmarkkinoiden rakenne, osaamisvajeet tai ylitarjonta, jonkun toimialan menestys ja toisen kuihtuminen, teknologinen kehitys ja vallitseva poliittinen ilmapiiri; kaikki vaikuttavat siihen, että työmarkkina on jo pian erilainen kuin mitä se on nyt. 

Miksi näiden kaikkien muutosten keskellä meidän siis pitäisi olla samanlaisia, haluta tai arvostaa työssämme samoja asioita, yleensäkään haluta pysyvää työsuhdetta, jatkaa samalla uralla tai vastaavasti kehittää itseämme tiettyyn suuntaan, jos emme halua? 

Pula perinteisestä osaamisesta

Kuulin viimeksi eilen, kun joku sanoi, että jos emme kehity, menetämme markkinaosuutta ja kuihdumme pikkuhiljaa pois. Toinen sanoi minulle, että ihmisen pitää kehittää itseään, jotta hän pystyisi vastaamaan työelämän muuttuviin ja kasvaviin haasteisiin.

Kuitenkin pari viikkoa sitten eräs ystäväni kertoi, että Cobol-koodarien kysyntä on kovaa, koska kukaan ei enää osaa Cobolia. Coblereita haalitan takaisin jopa eläkkeeltä, kun uusia ei ole tullut enää vuosiin tai oikeastaan vuosikymmeniin. 

Osaajapula koskettaa myös Fortrania ja muutamia muita ohjelmointikieliä. Puhumattakaan todella perinteisistä ammateista, kuten kirvesmiehistä, kivenveistäjistä, muurareista, hitsareista, rappaajista, eristäjistä, raudoittajista, tai suuhygienisteistä ja yleislääkäreistä. Entäs myyjät sitten? Huippumyyjistä on aina pula! 

Paikkakuntakohtaiset erot ovat suuret, toisaalla joku toimiala vetää ja toisaalla juuri toisin päin. Aina ei työn perässä voida tai haluta muuttaa. Joskus palkkataso ei ole tarpeeksi kiinnostava tai työssä itsessään on sellaisia piirteitä, jotka eivät innostaa enää uusia osaajia, vaan hakeudutaan mukavampiin, rennompiin, vapaampiin tai jollain muulla tavalla miellyttävämpiin töihin.

Osaamisvaje ei kuitenkaan katoa.

Jätedataa ja vauvasuunnittelua

Samaan aikaan, kun mediaseksikkäänä puheenaiheena on koodaripula, unohdetaan että monissa perinteisissä ammateissa on aivan sama tilanne.

Ja sitten pohditaan, pitäisikö Suomessa alkaa kouluttaa aivan uudenlaisiin ammatteihin, joita tulevaisuudessa mahdollisesta tarvitaan. Miltä kuulostaisivat ammattinimikkeet, kuten:

Molekyyligastronomisti

Robotti-neuvonantaja

Jätedatan käsittelijä

Kehomuunnelmiin erikoistunut eetikko

Teknologiaimplanttien testaaja

Virtuaaliaikuisviihteen tuottaja

Elämäntyyli-auditoija

Virtuaalivaluuttapankkiiri

3D-elinagentti

Droneliikenteen valvoja/suunnittelija

Biohacking-valmentaja, tai 

Vauvasuunnittelija?

Usko tai älä, osa näistä on rooleja, joissa jo toimii oman alansa ensimmäisiä asiantuntijoita. Tuleeko näistä koskaan isoja toimialoja ja aletaanko näihin kouluttaa ihmisiä Suomessakin? Ehkä. Todennäköisesti ainakin liki vastaavia toimenkuvia varten aletaan järjestää koulutusta. 

Maailma siis muuttuu, mutta on paljon asioita, joissa tarvitaan edelleen sitä aivan samaa osaamista, ehkä hieman modernimmin työkaluin toki, kuin mitä on tarvittu jo vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. 

Oletko sinä jo päättänyt, mistä ammatista haluaisit eläköityä jonakin päivänä? Minä en. 

 

PS. Kiitos Taneli Tikalle inspiraatiosta ja tulevaisuuden ammattien esimerkeistä.

 

Tom Laine

Kirjoittaja on somerekrytoinnin karpaasi, työnantajamielikuvan ikiaikainen esitaistelija ja kuningattaren kanssa lounastava Linkedin-titaani, jonka tekemisiä eräskin Barack Obama seuraa. Laine kouluttaa somen ammattikäyttöön ympäri maailmaa. Lisää Tomin taustoista voi lukea osoitteesta www.tomlaine.com