Työelämän muuttuessa - alati kiihtyvän tahdin sekä milleniaalien saapuessa työmarkkinoille - ovat rekrytointiin kohdistuneet paineet muuttumassa ja lisääntymässä. Nuori sukupolvi ei sitoudu työnantajiinsa ja positioihinsa samoin kuin edeltäneet sukupolvet. Erityisesti asiantuntijatyössä työ kehittyy suuntaan, jossa absoluuttisen osaamisen merkitys vähenee ja puolestaan parviäly, jaettu ongelmanratkaisutaito ja niiden myötä yhteistyön tekemisen taidot korostuvat.

Työn arjessa on kyettävä omaksumaan tietoa, yhdistelemään ajatuksia ja näkemyksiä sekä sujuvasti liikkumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle luovan ongelmanratkaisun maailmaan.

Huh. Hengästyitkö? Vai kenties innostuitko? Puuduttaako sinua sama työelämän muutospuhe? Niin minuakin toisinaan. Trendit ovat näkyvissä ja pelkkä niiden raportointi ei vielä tee kesää. Suurempi ja vähintäänkin mielenkiintoisempi kysymys on, mitä teemme ottaaksemme ne huomioon työelämän päivittäisen arjen suunnittelussa ja muokkaamisessa. Otan kulmaksi rekrytoinnin. Se kun on työelämässä yhteisen taipaleen luontainen alku.

Miten onnistua rekrytoinnissa ja tiimien kehittämisessä tulevaisuudessa? Paine on kyetä tunnistamaan kyvykkäät – ajattelullaan, yhteistyökyvyillään sekä osaamisellaan lisäarvoa työyhteisöön tuovat hakijat. Osaaminen lienee näistä helpoin – ajattelu ja yhteistyökyky jo asteen vaikeampia. Eikä pelkästään työnantajan kannalta! Luonnollisesti myös hakija pyrkii hahmottamaan millainen työ ja työyhteisö on kyseessä – haluanko minä osaksi sitä? Millä ihmeellä tämän kolikon molempia puolia voisi tutkia siten, että oltaisiin mahdollisimman lähellä todellista työn arkista tilannetta? Jotta molemmilla osapuolilla olisi mahdollisuus saada realistinen kuva siitä, mitä tuleman pitää?

Mitäpä jos yrittäisimme yhdistää kaksi toisistaan hieman etäällä olevaa maailmaa ja liiketoiminta-aluetta jonkin uuden löytämiseksi? Mitäpä jos ottaisimme escape roomit osaksi rekrytointiprosessia? Mitäpä jos saattaisimme yhteen kärkihakijat ja ne ihka oikeat tiimit, joiden osaksi uusi henkilö on tulossa? Mitäpä jos rakentaisimme ratkaisua vaativat tehtävät todellisten työsisältöjen avulla ja kokeilisimme tiimin toimivuutta niiden parissa? Mitä oppisimme hakijoista? Mitä tiimi oppisi sekä itsestään, että mahdollisista uusista työkavereista? Olisiko mahdollista saavuttaa monta kärpästä yhdellä iskulla?

Nopeasti pohdittuna minulla heräävät ainakin seuraavat ajatukset: Sen lisäksi, että hakijoiden ajattelua, yhteistyökykyä ja osaamista voitaisiin arvioida, saataisiin ensikäden tietoa, miten he faktisesti istuvat osaksi tulevaa tiimiään. Tämän tehtävien sisällön sekä keskinäisen yhteistyön sujuvuuden kokeilun voisi kuvitella olevan arvokasta myös hakijalle! Pahimmassakin tapauksessa, jossa kertakaikkiaan mikään ei loksahda kohdalleen eikä homma toimi, olisi kai todennäköistä että hakija ja tiimi ymmärtäisivät keskinäisen epäsopivuutensa. Resurssit ovat olleen hyvässä käytössä, jos virherekry jäisi tekemättä. Tuossakin tapauksessa tiimillä todennäköisesti olisi ollut kepeähkö, heidän keskinäistä vuorovaikutustaan kehittävä harjoitus – ihan noin niinkuin sivutuotteena.

Kuka kokeilee ekana?

 

Paula Enström

Kirjoittaja on HR-liemissä keitetty kehittämiskonsultti ja Agenssi Oy:n toimitusjohtaja, joka rakastaa jalkapalloa, on selvinnyt hengissä maratonilta ja uskoo konkretian voimaan kaikessa kehittämisessä. Kirjoitusvirheet ja mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

www.agenssi.fi

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.