Helsingin Sanomat kirjoitti hetki sitten kiinnostavan jutun työpisteiden ”katoamisesta" työpaikoilla ja ilmiön vaikutuksista työyhteisöihin.

Jutussa kerrottiin työtilojen suhteen edelläkävijäyrityksistä ja -organisaatioista, joissa omista työpisteistä on luovuttu kokonaan – jopa niin, että toimitusjohtajallakaan ei ole enää omaa huonetta. Työpaikka, jossa ei enää ole nimettyjä työpisteitä ei toki ole täysin uusi ilmiö Suomessakaan, mutta kovin laajasti trendi ei vielä ole päässyt leviämään, vaikka valinta säästääkin selkeästi esimerkiksi organisaatioiden tilakuluissa. 

Hesarin jutussa käsitelty huoli työpisteettömän työpaikan työyhteisön puolesta lienee varsin aiheellinen: jos työtila vaihtuu päivittäin tai jopa tunneittain, voiko työpaikalle edes muodostua vuorovaikutteista työyhteisöä? Onko kyseessä pikemminkin kirjaimellisesti vain paikka työlle? 

Itse kuulun niihin (onnekkaisiin?), joiden työuralla vastaan ei vielä toistaiseksi kertaakaan ole tullut omaa työhuonetta, vaan aina on tehty töitä joko yhteisessä työhuoneessa muutaman muun kanssa tai avokonttorissa. Nykyisellä työpisteelläni – avokonttorissa sekin - on läppärin, kahvimukin sekä lehtiön ja kynän lisäksi vain nippu käyntikortteja, joten työpisteen vaihtaminen lennosta onnistuisi käytännössä vaikka heti. En siis niinkään ole kiintynyt itse työpisteeseen, vaan enemmänkin sen ympärillä istuviin ihmisiin. Ja ihmisethän sen työyhteisön luovat, eikö?

Jäinkin pohtimaan Hesarin aihetta nimenomaan työyhteisön kannalta: minua ei haittaisi lainkaan vaihdella fyysistä työpistettäni, kunhan saisin ihanat kollegani aina mukaan liikkuessani toimistolla. Luulen, että tilanne on sama monelle muullekin työntekijälle – ei se materia vaan ne tyypit. Pelko kontaktin menettämisestä työkavereihin ei ehkä ole kovin relevantti työpaikoilla, joissa fyysiset tilat ovat pienet, mutta isommissa tiloissa kohtaamiset saattaisivat jäädä aika minimiin etenkin kiireisessä toimistossa. Työpiste sentään ajoittain edes ankkuroi porukan samaan paikkaan, vaikka muuten huideltaisiin pitkin toimistoa ja kaupunkia. 

Ehkä työpisteettömässä toimistossa kohtaamiset muuttuvatkin erilaisiksi, eikä perinteistä yhteisöä enää edes tunneta. Mitä itse tuumit aiheesta – viihtyisitkö työpisteettömässä toimistossa vai et?

Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina