On mielenkiintoista miten usein puhutaan urasuunnittelusta ja sen määrätietoisesta hoitamisesta. Itse olen joskus korkeakouluopintojen aikana tehnyt valtavasti urasuunnittelua vain huomatakseni, että liika suunnittelu ei kohdallani toiminut. Ei ole aina itsestä kiinni toteutuuko suunnitelma vai ei. Elämä saattaa joskus tarttua peliin ja muuttaa suunnitelmia.

Onkin mielenkiintoista pohtia, miten olisi käynyt, jos näissä tilanteissa, kun joutuu valitsemaan joko määrätietoisen suunnitelmansa ja kohdalle osuvan mahdollisuuden väliltä, olisikin tehnyt toisin. Jälkiviisaana voi aina kuvitella kaikkea, mutta mitäpä jos en olisikaan tarttunut kiinnostaviin mahdollisuuksiin, jotka eivät ihan täsmänneetkään suunnitelmani kanssa, olisiko elämä jäänyt kokematta?

Suunnittelukyky on todella tarpeellinen taito, joillakin se on jo persoonallisuuden osalta vahvempi ominaisuus kuin toisilla, mutta suunnittelu, ajattelu ja järki tuppaavat toimimaan todella tehokkaasti kimpassa. Minullakin on tämä vahvuus. Jos mietin aiemmin kuvaamaani valintatilannetta, näin järjen kautta analysoiden olen siis mieluummin tarttunut tilaisuuteen kuin seurannut suunnitelmaani. Minulle siis hyvä mahdollisuus oli tärkeämpi asia kuin määrätietoinen järkiperäisen suunnitelman seuraaminen. Jos olisin seurannut vain suunnitelmaani, olisin antanut vallan järjelleni ja jättänyt tunteiden huomioimisen väliin tai vähemmälle. On vaikea ennustaa miten elämäni olisi nyt erilaista, mutta yhden asian tiedän. En olisi ainakaan onnellisempi, koska pelkkä järkiratkaisu ei takaa onnellisuutta.

Se voi joskus hyvällä onnella ja yrittämisellä tuoda hyvän uran, mutta mikä on hyvä ura? Jollekin se on kehitystä vertikaalisesti tai horisontaalisesti johonkin tavoitteen suuntaan. Toiselle se voi olla vain oman itsensä toteuttamista, neljännelle se, että saa tehdä sitä mistä tykkää, viidennelle se on ehkä pysyvä pitkäaikainen työpaikka, kuudes arvostaa tässä mielessä ehkä vain hyvää sijaintia tai palkkaa. Seitsemäs valitsee sen mukaan, mikä sopii elämäntilanteeseen. Mikään edellisistä määritelmistä ei ole toistaan huonompi sinänsä. Kyse on vaan erilaisista valinnoista mitä ihminen tekee. Mikään ei myöskään ole vielä minulle todistanut, että järkiperäisyys ja tarkka suunnitelmallisuus toisi yhtään parempia vaihtoehtoja, koska kaikki on kuitenkin suhteellista ja mittapuuna ovat jokaisen omat toiveet ja tarpeet, joita uralleen asettaa. Minulle hyvä ura on löytynyt aina valinnan hetkellä syvintä itseäni kuuntelemalla niin hyvin kuin olen kulloinkin osannut. Olen kuitenkin huomannut, että tässäkin kehittyy.

En myöskään väitä, ettei urasuunnittelussa olisi mahdollista ottaa jo alussa huomioon tunteita, mutta meidät on jo koulussa, erityisesti korkeakoulussa kasvatettu loogisiksi järkiperäisiksi ajattelijoiksi, minkä mukaan kaikki johtopäätökset pitää tieteellisesti oikeiksi todistaa. Tällöin voi joskus olla vaikea osata kuunnella tunteitaan myös. Usein olen kuullut ihmisten myös tekevän vertailuja valitsisiko tämän, koska se on järkevää vai tämän toisen, koska se tuntuu kiinnostavalta. Taipumusta vertailuun siis on. Koen, että omien tunteidensa kuuntelua pitää harjoitella, sen sijaan ajattelun ja järjen kautta tulevat vaihtoehdot syntyvät helpommin.

On myöskin turhaa syyttää itseään tai valintojaan, jos jokin menee pieleen. Tärkeintä on, että on valinnan hetkellä kuunnellut itseään ja tehnyt sen hetkisen tiedon, tunteen ja kokemuksensa pohjalta parhaan valinnan. Siksi toisten mielipiteiden kuunteleminen yksinään tai sille päätösvallan antaminen on tässä asiassa vaarallista ja mutta sitä vastaan pystyy hyvällä itsetuntemuksella taistelemaan.

Kirsi Mäkinen
Muutosympyrä Oy

Tietoisemman ja tuntevamman työyhteisön kehittäjä

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.