Television kykyjenetsintäohjelmissa on yllättävän paljon samaa kuin rekrytoinnissa. Vai mitä mieltä olet seuraavista?

Hakuvaihe

Vaikka katsojille kykyjenetsintäohjelma saattaakin näyttäytyä niin, että hakijat vain lampsivat suoraan studioon kokeilemaan onneaan, on taustalla luonnollisesti esikarsintaosuus, jossa hakemukset skannataan ja potentiaalisimmat onnistujat ja epäonnistujat niputetaan omiin ryhmiinsä – jonka jälkeen kamera käy. Rekrytoijat tosin harvemmin innostuvat silkan viihteen vuoksi tapaamaan jo valmiiksi epäsopivia hakijoita, mutta muuten prosessi noudattelee jo lähtöpisteestä samaa kaavaa.

Koe-esiintymiset

Tunnetaan rekrytoinnissa myös nimellä esi-haastattelut. Hakuvaiheessa esiin nousseet tähdenalut käytetään usein ensin ”esi-raadilla”, joka saattaa koostua rekrytointikonsulteista tai HR-asiantuntijoista. Kuten kykyjenetsintäohjelmissa, rekrytoinnissakin alkukarsinnat suorittaa joku aivan muu kuin lopullisen päätöksen tekijä. Siinä kohtaa kun telkkariohjelmassa päästään yleisöäänestysvaiheeseen, rekrytoinnissa mukaan on astunut hakijoiden mahdollinen tuleva pomo.

Testaus

Draaman kaarta mukaan ohjelmaan rakennetaan usein ”heittämällä kokelaat susille” eli testaamalla näitä tiukoissakin paikoissa ja oman mukavuusalueen ulkopuolella. Rekrytoinnissa tämä vaihe pitää sisällään erilaisia testielementtejä kuten psykologisia, matemaattisia tai työpersoonallisuustestejä, joilla hakijoiden osaamisesta ja luonnollisista taipumuksista yritetään saada parempaa otetta.

”Ole oma itsesi”

Muun kuin oman itsensä esittäminen työnhakutilanteessa ei kuulemma pitkälle kanna, ja totuus kaivetaan joka tapauksessa esiin ennemmin tai myöhemmin. ”Omana itsenä olemista” voisikin verrata etenin laulukilpailuiden oman tyylin löytämiseen – erottuakseen massasta asiat kannattaa tehdä itselle uskollisesti. Muun kuin itsensä esittäminen huomataan kyllä ennemmin tai myöhemmin, joten parempi ehkä ottaa iskut vastaan jo alkuvaiheessa kuin epätoivoisesti sinnitellä pidemmälle – jos sinä et ole juuri tälle yritykselle sopiva, seuraavalle ehkä oletkin.

Valinta

Eräs rekrytointiasiantuntija sanoi kerran, että paras asia hänen työssään on saada soittaa valitulle henkilölle – ja nihkein taas niille ei-valituille pirauttaminen. Ilon ja pettymyksen tunteet kun ovat tuolloin herkästi pinnassa, ja tunnelma vastaa monella tavalla kykyjenetsintäohjelmien jännittäviä tuloslähetyksiä, joissa joku aina lähtee ja joku jää.

Paula Narkiniemi

Vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

Kommentit

25

Työnhakija

Kiitos, tämä oli kiva lukea. Hyvä juttu, mainio oivallus. Valintaan liittyen on vaan sanottava, että rekrytointiasiantuntijat eivät tosiaankaan koskaan soita heille, jotka eivät tule valituiksi. On kiva soittaa hänelle, joka valitaan, muut unohdetaan. Heille, jotka jäivät "rannelle" lähetetään korkeintaan meili - olipa sitten kyseessä jo testattu ja kisassa "kakkoseksi" jäänyt tai jo alkuvaiheessa pudonnut. Meilissä kerrotaan, että valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun. Hyvää jatkoa toivottaen, Terv. Se ja Se. Jotkut saattavat toivottaa parempaa onnea seuraavalla kerralla ja onnea työn hankintaan. Tämä tarina on tosi. Olen hakenut noin 400 työpaikkaa 2,5 vuoden aikana asiantuntija- ja esimiespaikkoihin. Olen päässyt jopa haastatteluihin ja testeihin. Soittoa en ole saanut koskaan, meilejä silloin tällöin. Useimmiten hakemus häviää mustaan aukkoon; niistä ei koskaan kuule mitään. Täytyy sanoa, että valtio ja kunnat ovat kaikkein välinpitämättömimpiä: sieltä ei yleensä kukaan ilmoita mitään - edes konsultin kautta.
26

tyti

Rekrytoijana olen aina soittanut ja keskustellut niiden kanssa joita olen henkilökohtaisesti haastatellut. Vähintä mitä voi tehdä koska kaikki ovat hyviä. Tämän pitäisi olla selvää pullaa. Luo myös yrityskuvaa.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.