Toisille työ on koko elämän sisältö, toisille vain keino rahoittaa elämän sisältö. Ääripäiden väliin putoaa joukko niitä, joille työ merkitsee mitä vain näiden ääripäiden välillä. Miten on sinun laitasi?

Kesälomien lipuessa suurimmalla osalla hiljalleen ohi, intouduin kokoamaan sinulle testin, jolla voit kokeilla, kumpaan ääripäähän mahdat kuulua – jos asia ei ollut jo selvä kuin pläkki. Älä ota tätä turhan vakavasti tai tiukkapipoisesti – riittää, että valitset työmentaliteettiisi paremmin sopivan vaihtoehdon, ja luet loppuun.
 
Työaika
a) on mikä tahansa vuorokauden aika – kuka näitä nyt laskee.
b) kertoo tarvittaessa sekunnilleen, kuinka kaukana seuraava lomasi on.
 
Pomosi
a) on joskus joutunut muistuttamaan, ettei työpaikka käy vakituisesta osoitteestasi.
b) on yhtä sitoutunut sinuun työntekijänä kuin sinäkin häneen työnantajana, eli eipä juurikaan. Ja mikä parasta, molemmat ovat tyytyväisiä.
 
Sairauspoissaolo
a) – niin että mikä?
b) on mahdollisuus

Kollegasi
a) voisivat antaa itsestään enemmänkin: jos kaikki panostaisivat yhtä paljon työhönsä kuin sinä, olisitte voittamattomia.
b) ovat henkireikäsi työaikana: ilman heitä tuskin jaksaisit tässä(kään) paikassa kovin pitkään.
 
Aloitat lauseesi useimmiten
a) ”Et usko, mitä töissä sattui eilen!”
b) ”Et usko, mitä viikonloppuna tapahtui!”
 
Arkipyhät
a) ovat varsinainen vitsaus parhaassa työiässä olevalle aikuiselle.
b) voisivat osua systemaattisemminkin juuri arkeen – haloo, siitä kai se nimityskin tulee?
 
Tulosten analysoinnin jätän suosiolla sinulle. Uskon, ettei se ole kovinkaan vaikeaa, mutta antaa ehkä ajattelemisen aihetta – suuntaan tai toiseen.
 
Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina