On se jännä, miten sitä kuvittelee, että ajan kanssa asiat tosiaankin muuttuisivat. Mutta ehei, pitkä tuntuu olevan opin tie – työpaikkailmoittelussakin.

Työpaikkailmoitusten epärealistisuus hakijoiden kokemusta ja osaamista kohtaan lyö silmille edelleen turhan monessa ilmoituksessa. Aihe on puhuttanut jo vuosia ja jo vuosien ajan rekrytoijia on kehotettu karsimaan unelmien kandidaatin ominaisuuslistaansa, sillä harva meistä on täydellinen. Ja harva työnantaja tässä maassa on niin kiinnostava ja haluttu, että ne harvat "täydelliset" kandidaatit juuri sinne haluaisivat töihin. Huiput kun usein tietävät arvonsa ja ovat jo kivassa duunissa.

Samalla kun epärealistiset toiveet hakijoiden kykyjä kohtaan lävähtävät silmille työpaikkailmoitus toisensa perään, yhä harvemmassa ovat ne työnantajat, jotka aidosti kertovat ilmoituksissaan, mitä ainutlaatuista heillä on tarjota hakijoille.

Kaava on simppeli: jos haluat huiput riveihisi (kuten ilmoituksista usein rivien välistä ilmenee), kerro miksi teille kannattaa tulla töihin. Eikä tähän taatusti riitä kliseisen "tarjoamme innostavan ilmapiirin ja kivat kollegat". Vaikka molemmat ovat monelle tärkeitä työpaikalla, niitä ei kukaan oikein voi taata – emmehän tiedä, mitä hakija edes pitää kivana.

Työpaikkailmoittelussa pätevät melko lailla samat lainalaisuudet kuin nettideitti-ilmoittelussakin: realisti sitä olla pitää, tai pian huomaa alituiseen jäävänsä yksin. En toki kannusta työnantajia laskemaan vähimmäisvaatimuksiaan liiankaan alas, mutta välinpitämättömyyden ja täydellisyydentavoittelun välissäkin on melko paljon väljää. Usein jokaiseen avoimeen tehtävään on olemassa ne vähimmäisvaatimukset: ominaisuudet, joita ilman työssä ei pärjää. Ja jos tarkemmin miettii, aika moni työ on lopulta opittavissa, jos peruspalikat ovat kunnossa.

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina