Työnhaku on perinteisesti mielletty yksinäiseksi ja suorastaan anonyymiksi puurtamiseksi, josta ei ole ollut tapana huudella turuilla ja toreilla.

Harva ylipäätään kertoo olevansa aktiivisessa työnhaussa, etenkään jos samaan aikaan työskentelee jossain muualla, mutta ruoho houkuttelisi aidan toisella puolella. LinkedIn:n mukaan jopa 60 % meistä on niin sanottuja passiivisia työnhakijoita, jotka ovat valmiita keskustelemaan työpaikan vaihdoksesta, jos riittävän kiinnostava työtarjous tulee vastaaan.

Passiivista tai ei, työnhakua jostain syystä salaillaan kovasti kulttuurissamme, jossa ilmeisesti työnhaussa oleminen koetaan turhaan jotenkin noloksi tai säälittäväksi – olivat syyt työnhaun taustalla mitkä tahansa. Verrataan asennoitumista vaikkapa vain naapurimaamme Ruotsin selkeästi avoimempaan kulttuuriin, jossa verkostoitumista ja kontaktien luomista työelämässä hyödynnetään avoimestikin – ja asiaa sen enempää pohtimatta – parempien työtilaisuuksien ja –tarjousten metsästämiseen. Meillä taas työnvaihtotoiveista ehkä juuri ja juuri uskallaudutaan vinkkaamaan muutamalle luottokontaktille – ja nillekin luottamuksellisesti. 

Mutta sitten löytyy tämä ilahduttava ”työnhaun uusi sukupolvi”, joka on valmis laittamaan itsensä täysillä likoon valjastaen kaikki mahdolliset kontaktinsa avoimesti operaatioon, jota joku kulttuuritieteilijä ehkä tituleeraisi avoimeksi työnhauksi. Ja nyt ei puhuta mistään muutamasta varovaisesta julkisesta ”psst, olen työnhaussa” -twiitistä tai Facebook-postauksesta vaan itsensä aktiivisesta markkinoimisesta potentiaalisille työnantajille kaikki mahdolliset (usein sosiaalisen median) kanavat hyödyntäen. 

Kuulostaako rohkealta? Tässä muutama viime viikkoina juurikin somessa eteen osunut henkilökohtainen työnhakukampanja, joiden viesti on selkeääkin selkeämpi – haen töitä. Mona Markkanen on aktivoitunut etenkin Twitterin puolella ja re-tweettausten, kommenttien ja postausten jakojen perusteella uuden työn löytäminen somen välityksellä näyttää varsin todennäköiseltä. Toinen kiinnostava tapaus on Jenni Renko, joka myöskin on aktivoinut tutut ja tuntemattomat apuun uuden työn löytämiseksi.  

Vastaavanlaisia kampanjoita tipahtelee eteen aika ajoin, mikä kertoo avoimen työnhaun yleistymisestä edes hitusen – tai ainakin siitä, että uskallusta avoimeen työnhakuun löytyy jo useammaltakin kuin yhdeltä. Ja mikä mahtavinta, käsittääkseni kaikki hakuprosessit ovat vieläpä päättyneet varsin onnellisesti, eli työnhakija on löytänyt sen (toivottavasti) unelmien työnsä. Eikä koko prosessissa ja sen avoimuudessa ole ollut mitään noloa saati säälittävää, päin vastoin.

Ei voi kun nostaa hattua näille edelläkävijöille ja uskalikoille – ja pohtia, olisiko itsestä samaan työnhakutilanteessa. Olisiko sinusta?

Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @poolakristiina