Olet varmaan kuullut rekrytointia verrattavan sokkotreffeihin: lopulta minimaalisen informaation perusteella työnantajan ja -hakijan pitäisi ihannetilanteessa muodostaa kestävä ja molempia osapuolia tyydyttävä liitto vain muutamien ”treffien” jälkeen. Kuinka realistista tämä oikeastaan edes on?

Tämän päivän työuria ei hyvällä tahdollakaan voi verrata elinikäisiin parisuhteisiin, sen verran harvassa ”yksiavioisuus” työelämässä enää on. Tästä huolimatta jokainen rekrytointi on molemmille osapuolille investointi – haussa on kumppani olkoon sitten vain toistaiseksi, mutta mielellään sellainen, jonka kanssa aidosti viihtyy pidempäänkin. Jos suhteesta vieläpä muodostuu molemmille kannattava, aletaan olla ihannetilanteessa.

Kuitenkin rekrytointiprosessi on edelleen suhteellisen kevyt tapa tutustua osapuoliin: huolimatta intensiivisistäkin arvioinneista, testeistä ja haastatteluista, on melkoista arpapeliä, onnistuuko rekrytointi aidosti vai ei. Testaamatta jäävät usein henkilökemiat kollegoiden ja eri sidosryhmien edustajien kanssa, puhumattakaan siitä mitä kaikkea hakija ja esimies jättävät prosessin aikana toisilleen kertomatta. 

Tarjolla on aina kaunisteltu totuus, mutta entä sitten kun toisen pieruverkkareissa pyöriminen tai ärsyttävät ominaisuudet toden teolla alkavat ärsyttää? Aina hakija voi rekrytoinnin aikana kertoa olevansa motivoitunut ja suunnitelmallinen, mutta jättää kertomatta miten keskittymiskyky ei aidosti riitä yksityiskohtiin. Samoin työnantaja voi kaunistella totuutta vaikkapa siitä, miksi työpaikalla henkilöstön vaihtuvuus on niin suurta. Ja niin edelleen. 

Kuten parisuhteissakin, myös työsuhteessa onnistuu todennäköisemmin jos on avoin ja rehellinen omista toiveistaan ja odotuksistaan. On ihan ok, että mieli muuttuu ajan saatossa ja toiset asiat alkavat kiinnostaa kuin suhteen alussa - tärkeää onkin kertoa siitä, jotta molemmilla osapuolilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen miltä jatko näyttää. 

Vaikka alku saattaakin tuntua harhailulta hämärässä, avoimuus harvoin on johtanut syvemmelle pimeään. Ehkä päinvastoin matka taittuukin sieltä sokkotreffeiltä pitkään liittoon.

 

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina