Ympäröivä yhteiskuntamme pursuaa tällä hetkellä keskustelua työn muutoksesta ja murroksesta. Digitalisaatio, automatisaatio, robotiikka, tekoäly, globalisaaatio, väestön ikääntyminen, tulevaisuuden osaaminen, muutosresilienssi… ja lukematon määrä muita suuria ja ehkä vähän hähmäisiä käsitteitä pyörii ympärillämme jatkuvasti. Ei ihme, jos muutos tuntuu pelottavalta.

Muutoksen keskellä mielessä pyörii erilaisia kysymyksiä: Minkälaiset työt tulevat vähenemään ja loppumaan kokonaan ja mitä tulee tilalle? Milloin muutos tapahtuu vai onko se jo tapahtunut? Näiden kysymysten äärellä painii ja pohdiskelee moni meistä. Millaisia tunteita nämä teemat ja kysymykset herättävät? Aika paljon on lietsottu jopa pelkoa ja ahdistusta tulevaisuuden muutoksesta, mikä välillä hämmästyttää. Kaiken kaikkiaan meillähän menee aika hyvin: talous on kasvusuunnassa, teknologia kehittyy huikeaa vauhtia helpottamaan monia tylsiä rutiinitehtäviä ja uuden oppiminen on mahdollisuus, jossa voimme päästä tekemään entistä mielenkiintoisempia ja merkityksellisempiä tehtäviä.

Meillä Varmassa on pysähdytty pohtimaan, miten työmme muuttuu tulevaisuudessa ja millaista osaamista tarvitsemme silloin. HR-ammattilaisen roolissa haluan luoda asiantuntijoillemme mahdollisuuden keskustella ja sparrata työn muutoksesta ja varmistaa, että asiantuntijoillamme on riittävästi osaamista rakentaa omaa muutoskykyä. Käytäväkeskusteluissa kuuluu välillä huoli, miten työnantaja huolehtii meistä ja osaamisesta muutoksessa. Meillä yhtenä vastauksena tähän huoleen on ollut Selviytyjät 2030 -valmennus, jossa asiantuntijat pääsevät vahvistamaan itsensä johtamisen taitoja ja rakentamaan itselleen tulevaisuuden kestävää työidentiteettiä.

Valmennuksen tavoitteen on oivalluttaa, että omasta markkina-arvosta huolehtiminen on osa asiantuntijana toimimista. Aika ajoin on hyvä pysähtyä oman työn ja roolin äärelle ja esittää kysymyksiä itselleen: Miten työni muuttuu? Millaista osaamista tarvitsen tulevaisuudessa ja miten hankin sitä itselleni? Kuka minua voi sparrata ja auttaa? Asiantuntijoina meidän tulee osata myös määritellä omat vahvuutemme. Henkilöbrändäystä kannattaa harjoitella eli haastaa itseään oivaltamaan, missä olen hyvä ja jopa erinomainen. Tätä voi harjoitella yhdessä kollegoiden kanssa: kertokaa toisillenne, missä olette hyviä ja samalla luotte positiivista energiaa ja nostetta koko työyhteisöön.

Tulevaisuuden miettiminen ja oman työroolin muutoksen äärelle seisahtuminen on itsestä huolehtimista. Välillä kannattaa olla itsekäs, ottaa aikaa itselle ja tuijotella omaa napaa miettien, mitä haluan, miten työni muuttuu ja mitä uutta olisi tärkeä oppia. Harvoin arjen työssä on mahdollisuus miettiä omia tarpeitaan, kun päivät kuluvat useimmiten auttaessa, neuvoessa ja sparratessa muita: asiakkaita, alaisia, kollegoita, esimiehiä... Unohdamme helposti huolehtia tärkeimmästä mahdollisesta pääomasta eli omasta itsestämme.

Ja vaikka kehotan olemaan itsekäs, niin kehotan olemaan itsekäs seurassa. Työyhteisö on täynnä mahdollisia sparraajia, konsultteja, coacheja, jotka voivat auttaa sinua tulevaisuutesi suunnittelussa. Ja palkkion voit hoitaa tarjoamalla samaa palvelua kollegoillesi. Pyydä sparrausta kollegoilta, joiden osaamisesta ja näkemyksistä voisi olla hyötyä sinun tulevaisuuden roolissasi. Näetkö, että tulevaisuudessasi työssäsi tarvitaan yhä enemmän myynti- ja markkinointiosaamista, digitaitoja tai it-osaamista? Voit kääntyä näiden teemojen ammattilaisten puoleen ja pyytää vaikka kahvitauon mittaista sparrauskeskustelua. Sparrausta voi hakea myös oman työyhteisön ulkopuolelta: ystäväpiirissä, harrastuksissa ja someyhteisöissäsi on varmasti lukematon määrä eri alan osaajia, joiden ideoista ja ajatuksista voit hyötyä omaa roolia reflektoidessasi.

Itse pysähdyin miettimään HR-ammattilaisen roolia tulevaisuudessa, erityisesti työnantajakuvan ja rekrytointien kehittämisessä. Oma oivallukseni oli, että roolissani tarvitaan entistä enemmän viestinnän ja markkinoinnin osaamista. Kutsuin kahville viestintäpäällikkönä toimivan kollegani ja pyysin häntä sparraamaan minua viestintäosaamiseni kehittämisessä. Lähdimme liikkeelle siitä, mitkä ovat minua kiinnostavat sisällöt, joissa haluan viestinnällisesti kehittyä. Tämän jälkeen mietimme konkreettisia väyliä, joissa voin viestiä eli oppia tekemällä. Lopuksi arvioimme vielä, millaisista verkostoista tai valmennuksista minulle voisi olla hyötyä. Sain käytännönläheisiä vinkkejä, joilla lähteä etenemään omalla muutosmatkallani viestintäosaamisen kasvattamisessa. Tämä kaikki puolessa tunnissa ja suklaapusun hinnalla.

Jos työn ja oman roolisi muutos tulevaisuudessa mietityttää, suosittelen lämpimästi seuraavanlaista etenemistä:

- Bongaa työyhteisöstä kollega, jonka osaamisesta haluat ottaa oppia

- Pyydä hänet sparrauskahville pullapalkalla

- Antaudu sparraukseen ja ole avoin oivalluksille!
 

Usein ei tarvita kuin pieni pysähtymishetki, pari hyvää kysymystä ja muutama konkreettinen idea - siinä on jo hyvät eväät muutosmatkalle.

 

Pauliina Heiskanen on HR-ammattilainen, jolla on vankka kokemus osaamisen, esimiestyön ja työyhteisöjen kehittämisestä. Rekrytointien ja työnantajamielikuvan kehittämisen lisäksi Pauliinan intohimona on työkulttuurin uudistaminen Leanin avulla. Kirjoittaja toimii HR-partnerina työeläkeyhtiö Varmassa. Työpäivät täyttyvät esimiesten sparraamisesta, rekrytoinneista ja työnantajamielikuvan kehittämisestä. Hän on oivaltanut juuri viestinnän merkityksen omassa roolissaan ja lähtenyt muutosmatkalle mm. bloggaamalla.