Rekrytoijien kummallinen käytös ja kysymykset työhaastatteluissa ihmetyttävät varmasti eniten työtä hakevaa kansaa, mutta niin ihmetyttää rekrytoijien viestintätaidot – tai oikeastaan niiden puute.

Olen tänä syksynä seurannut useampaakin rekrytointiprosessiin liittyvää keskustelua somessa, ja yksi teema on noussut kummien haastattelukysymysten rinnalle keskustelijoiden kestoihmetyksen aiheeksi. Nimittäin rekrytoijien viestintätaidot tai niiden puuttuminen. Milloin on unohdettu kertoa haussa ”toiseksi” tulleelle, ettei valinta kohdistunutkaan häneen, milloin viestintä loppuu kuin seinään kesken rekrytointiprosessin vaikka takana olisi useampi haastattelu ja milloin hakijalle ollaan haastattelussa suorastaan puhtaan inhottavia.

Yhtä kaikki, kun rekrytoijan pallo viestinnän osalta putoaa, alkaa puute järsiä yrityksen mainetta. Hiljaa, mutta varmasti.

Rekrytointiviestintä on siinä mielessä epäkiitollista puuhaa, ettei kiitosta hyvin hoidetusta työstä välttämättä juurikaan satele ja tuloksia on haastavaa todentaa. Hyvin hoidettu rekrytointiprosessi ja -viestintä saa hakijan ehkä vuosien päästä palaamaan asiaan tai ehkä hän kertoo kaverille kivasta hakukokemuksesta, jonka ansiosta kaverikin intoutuu myöhemmin hakemaan samaiseen yritykseen töihin – hei, tuollahan kohdeltiin ihmisiä hyvin. Tästä huolimatta taas huono rekrytointiviestintä muistetaan – sen huomasin some-keskusteluistakin – ja sillä on pidemmät jäljet kuin hyvällä. Siksi rekrytointiviestintään tulisi panostaa, vaikkei kiitosta satelisikaan heti rekrytoijalle – sitä huonoa mainettakaan kun ei kukaan halua.

Siispä, rekrytoija, muista, että edustat viestinnälläsi myös yrityksen viestintää. Aina. Valintasi viestinnän suhteen saattaa huomaamattasi romuttaa hyvin tehdyn brändityön tai työnantajakuvan – yksi tai useampi hakija kerrallaan. Tiedän, uhkakuva ei ole järeä, mutta vuosien saatossa nihkeästi kohdelluista hakijoista koostuu yllättävän suuri massa, ja etenkin sisäänpäin lämpiävillä ja pienillä aloilla piirit ovat usein pienet eli työnantajista kyllä puhutaan, ja paljon.

Ihmeisiin ei tarvitse revetä, pääasia on kohdella hakijoita kuten toivoisit itseäsikin kohdeltavan. Mieti, milloin itse kaipaisit tietoa haun etenemisestä ja mikä on minimitaso, ja pyri edes siihen. Jos olisit itse nähnyt tunti- tai päivätolkulla vaivaa hakemukseen, haastatteluihin ja testeihin, on ihan kohtuullista vaatia edes yhtä viestiä tai soittoa vastapuolelta, vaikka prosessi tyssäisikin ennen valintaa. Eikö vaan?

 

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina