Pikkujoulukausi on pärähtänyt jo vauhdilla käyntiin yrityksissä ja spekulaatiot kekkereiden tapahtumista käyvät kuumina niin ennen kuin juhlien jälkeenkin. Omat juhlani ovat vasta edessä ja odotankin mielenkiinnolla uuden työpaikan ”juhlakäytäntöjä”.

Vuoden (pääsääntöisesti) kosteimmat ja vaiherikkaimmat bileet jakavat porukkaa melko lailla pariin leiriin: on niitä, joille pikkujoulut ovat kutakuinkin työpaikan vuoden ehdoton kohokohta ja niitä, joita ei juurikaan kiinnosta viettää vapaa-aikaakin kollegoiden seurassa. Luonnollisesti tähän välimaastoonkin putoaa osa työntekijöistä, eli aivan ei voi yleistää, vaikka mieli tekisikin. Työpaikan yleinen ilmapiiri ja työyhteisön henki vaikuttavat vapaa-ajalla tapahtuvien aktiviteettien, kuten pikkujoulujen, suosioon työntekijöiden joukossa – se on selvä se. Mutta entä jos työntekijä kokee kaiken työhön suoraan liittymättömän toiminnan ahdistavana ja (väkisin)osallistumisen lopputulemana pahimmillaan henkisestä painostuksesta olla mukana ”kun kaikki muutkin"?

Taloussanomat kirjoitti hetki sitten ”riskeistä”, joita työpaikan pikkujouluista pois jättäytyvä pahimillaan kohtaa ja vertasi pois jäämistä känniörvellyksen kaltaiseen mokaan. Jutussa kerrottiin muun muassa näin: ”osa kertoi, että pikkujouluista pois jääminen oli merkki siitä, ettei työkaveri ole tiimipelaaja”. Paineet osallistua firman hurvitteluihin saattavat siis olla oikeastikin kovat, vaikka varsinaista läsnäolopakkoa ei olisikaan.

Aina ei tule edes ajatelleeksi, että kaikki muut eivät välttämättä nautikaan työpaikan yhteisistä sosiaalisista riennoista samaan tapaan kuin itse ehkä nauttii. Toki työyhteisössä, jossa itse viihtyy, viihtyy usein myös vapaa-ajalla, mutta jos tilanne olisikin päinvastainen, kokisin vamasti melkoista ahdistusta olla väen vängällä mukana – etenkin jos tämä tarkoittaisi mahdollisten inhokki-kollegoiden humalaisen sekoilun vierestä seuraamista. Ai kamala.

Pikkujoulujen lisäksi olen usein työpaikan erilaisissa rennommissa tilaisuuksissa jäänyt jälkikäteen pohtimaan, minkälainen kulttuuri työpaikoillamme oikeastaan vallitseekaan verrattuna vaikkapa muuhun maailmaan: missä muualla on täysin ok mennä pomon kanssa alasti saunaan, ryypätä itsensä sammumiskuntoon tai tapella kollegoiden kanssa? Kaksi viimeistä ei ehkä mene kategoriaan ”täysin ok”, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Etenkin miesvaltaisilla aloilla meno saattaa olla melkoisen raisua ja ylilyönnit hurjiakin – ja kuitenkin töihin palataan seuraavana arkipäivänä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuuluuko kulttuuriimme päästellä vähän höyryjä silloin tällöin niin sanotusti firman piikkiin?

Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina

Kommentit

14

koff

kalijaaa
18

koskenkorva

kirkastaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaahhaahhahhha<333<
16

uimahilla

hotsex<333333

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.