Osallistuin vastikään digitalisaatiota käsittelevään seminaariin. Yksi luennoitsija aloitti puheenvuoronsa kysymällä yleisöltä, oletko miettinyt, miten sinun työsi muuttuu seuraavan kymmenen vuoden aikana? Onko sinun työtäsi vielä jäljellä vuonna 2028 vai onko robotti korvannut työsi?

Kysymys laittoi miettimään omaa työuraa – niin eteen kuin taaksepäin. Olen työskennellyt erilaisissa viestinnän tehtävissä kolmisenkymmentä vuotta, ja kokenut alan voimakkaan muutoksen. Muistan hyvin ajan, jolloin ei ollut internetiä eikä sähköpostia, ei kännyköitä, ei sosiaalista mediaa. Ensimmäiset lehdistötiedotteeni olen laittanut perinteiseen postiin ennen faksin tuloa.

Noista ajoista viestintä on nopeutunut, sähköistynyt, mutta myös demokratisoitunut ja pirstaloitunut. Samalla osaamisvaateet ovat muuttuneet. Kirjoitus- ja sisällön tiivistämisen taidon rinnalle on tullut muun muassa vaikuttavan ja liiketoimintaa tukevan viestinnän tuottaminen, visuaalisen viestinnän hyödyntäminen, monikanavaisuuden hallinta sekä myös muiden asiantuntijoiden viestintätaitojen sparraus ja kouluttaminen. Viestintä kun ei enää ole vain viestintäyksikön asia, vaan jokainen organisaation jäsen on viestijä.

Joten, jos työurani alkuajoista viestintäteknologia on suorastaan mullistanut alan työtehtävät, eiköhän tulevaisuudessa sama trendi jatku yhtä vahvana. Robotti haastaa nykyisin parhaankin kirjoittajan. Tekstirobotit kirjoittavat mediassa talous- ja urheilu-uutisia ja yrityksissä intranetin uutisia. VTT ja Helsingin yliopisto tutkivat tänä vuonna, kumpi kirjoittaa paremmin kuntavaaleista, ihminen vai tekstirobotti. Tekstirobotin kehittämisen ajatuksena on vapauttaa toimittajien resursseja rutiininomaisesta uutisten kirjoittamisesta ns. tutkivaan journalismiin eli asioiden analyyttisempaan tutkimiseen ja ihmisläheiseen työskentelyyn. Todellinen viestinnän ammattilainen osaakin ottaa kumppanikseen robotit ja tekoälyn.

Tässä onkin asian ydin. Teknologian kehitys on tähän mennessä korvannut pääasiassa suorittavan työn ammatteja teollisuuden palveluksessa, mutta nyt olemme uuden kynnyksellä. Ohjelmistorobotiikka ja tekoäly korvaavat jatkossa asiantuntijatyötä, toki ainakin näin alkuun rutiininomaisia tehtäviä, mutta jatkossa varmasti muutakin.

Ja hyvä niin, teknologian kehitystä kannattaa hyödyntää. Mekin Fingridissä otimme käyttöön Tero Tiiman, ohjelmistorobotin, joka tekee töitä HR:lle palkkahallinnon prosessin rutiinitehtävissä vapauttaen siten asiantuntijan työaikaa tärkeämpiin tehtäviin. Tero saa pian kaverikseen Pirkko Arkiston, joka puolestaan ryhtyy arkistossamme tarkistushommiin.

Koska teknologia mahdollistaa monien perinteisten tehtävien hoidon tehokkaammin ja nopeammin, ihmisten on keskityttävä toisenlaisten taitojen kuten luovuuden hyödyntämiseen. Tulevaisuuden työelämän taitoja ovat muun muassa kyky tunnistaa ja kehittää omaa osaamistaan. Meidän on opittava olemaan muutosjoustavia. Kriittinen ajattelu ja luovuus ovat tärkeitä osaamisalueita, joita on syytä opettaa jo esikoulussa. 

Nykyisin puhutaan paljon itsensä johtamisesta. Itse näen, että itsensä johtaminen on oman osaamisensa ylläpitämistä, itsensä suunnitelmallista kehittämistä ja hyppäämistä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Vastuu omasta osaamisesta on nimenomaan jokaisella itsellään, ei työnantajalla tai esimiehellä. Oppilaitoksissa opitut opit vanhenevat nopeasti, siksi on tärkeätä paitsi jatkuvasti kehittyä ammatissaan, myös hankkia itselle monialaisia taitoja. Insinööri voi oppia ihmisen johtamista, viestinnän asiantuntija voi oppia matematiikkaa.

Minun sukupolvelleni on painotettu, että jokainen vaihtaa ammattiaan vähintään kerran elämässään. Onhan se loogista, kun miettii kuinka kauaksi eläkepäivät siirtyvät eläkeuudistus toisensa jälkeen. Minäkin opiskelin toisen tutkinnon työelämän ohella, ja kyllä, työtehtävät ovat vuosien myötä vaihtuneet. Ja vaikka ikää on 50+, uteliaana odotan, mitä kaikkea sitä vielä saakaan tehdä. Robotti voi kirjoittaa hyvin uutisia, mutta vaaditaan ihmistä ideoimaan, kuinka pirstaloituneessa viestintäympäristössä tavoitetaan viestinnällisesti kaikki halutut kohderyhmät. 

Teknologian kehitystä emme voi pysäyttää, mutta voimme pitää huolta osaamisestamme ja valmiudesta muuttua ja kehittyä. Jos on tahtoa, löytyy mahdollisuuksia. Kukaan meistä ei tiedä, mitkä perinteiset ammatit häviävät ja mitkä uudet syntyvät tilalle. Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan kehitystä ei kannata murehtia, sillä ihmisen ei pidäkään käyttää aikaansa rutiineihin. Töitä riittää aina, vaikka ne voivat muuttaa muotoaan. Ihmiskunnalla riittää ongelmia ratkaistavaksi. Ihminen on joka tapauksessa aina tekoälyä empaattisempi ja ihmisellä on parempi kyky vuorovaikutukseen. Näitä taitoja meiltä ei voi viedä.

 

Tiina Miettinen
Kirjoittaja toimii henkilöstö- ja viestintäjohtajana sähkön kantaverkkoyhtiö Fingridissä.

www.fingrid.fi