Viimekertaisessa kirjoituksessani ruodin työnhaun paradokseja ja kliseitä, joihin rekrytoijat ja työnantajat syyllistyvät työntekijöitä metsästäessään. Lienee siis paikallaan kääntää katse myös vastapuoleen, ja ottaa käsittelyyn työnhakijoiden "parhaat" kliseet ja mokat.

Viime viikon blogini voit lukea täältä.

1. Huolimattomuus ei kaunista

Tarvitseeko tästä edes sanoa enempää? Etenkin haettaessa henkilöä tarkkuutta vaativaan tehtävään, lienee selvää etteivät kirjoitusvirheet saati tarvittavien liitetiedostojen unohtaminen suoranaisesti paranna hakijan mahdollisuuksia. Että kiitos vaan, mutta selkeästi prioriteettisi ovat jossain aivan muualla kuin tämän työn hakemisessa.

2. Liukuhihnahakemus on liukuhihnahakemus

Liukuhihnahakemuksen haistaa jo kaukaa. On toki ihan ok hyödyntää useammassakin hakemuksessa samantyylisiä osia sisällöistä, jos se vain sopii tilanteeseen, mutta puhdas copy-paste näkyy ja kuuluu kauas, enkä ole vielä toistaiseksi törmännyt rekrytoijaan joka tästä innostuisi. Harvaan tehtävään voi hakea vain vaihtamalla vastaanottajan nimen, joten luikuhihnalta hakemuksia ei kannata suoltaa. Välillä kun törmää tyyppeihin, jotka valittelevat etteivät sadoista (lyhyessä ajassa) lähetetyistä hakemuksista huolimatta pääse edes haastatteluun, on pakko kysyä korvaako määrä laadun työnhaussa – tuskinpa vain.

3. Olemassa on myös tyhmiä kysymyksiä

Nimittäin siinä kohtaa kun hakija soittaa rekry-ilmoituksessa annettuna ”soittoaikana” ja tiedustelee rekrytoijalta vastauksia kysymyksiinsä, joihin löytyy jo suora vastaus itse ilmoituksesta. Jos haluaa ehdottomasti soittaa ja jututtaa rekrytoijaa, kannattaa niitä kysymyksiä miettiä edes hitusen, muuten vastaajalle jää varmasti paha maku suuhun ennen kuin on edes ehtinyt nähdä itse hakemusta.

4. Rehti valehtelu

Toiset värittävät osaamistaan enemmän kuin toiset, mutta yleensä puhtaasta valehtelusta jää kyllä kiinni työnhaussa(kin). Sen sijaan, että toisi esiin niitä ominaisuuksia itsestään, joita ei ole olemassakaan, kannattaisi ennemminkin keskittyä niihin, joita on ja joita on mahdollista jopa korostaa. Harva rekrytoija jättää hakijoiden taustat tarkistamatta ja näin some-ajassa jäljitys onnistuu varsin näppärästi muutamalla klikillä.

Kerro toki oma suosikkisi työnhakijoiden mokista – vaikka omasi, josta olet ottanut opiksi?

Paula Narkiniemi

Vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina