Moni ei osaa tai uskalla antaa palautetta. Jotkut taas luulevat osaavansa, mutta ovatkin siinä lopulta aika huonoja.

Palautteen pointtihan ei ole vain kertoa, miltä joku asia itsestä tuntui. Sen kuuluisi olla myös jollain tasolla rakentavaa tai ratkaisukeskeistä, muuten siitä ei ole hyötyä kuin oman olon tyhjennyksenä.

Tiedämme kaikki tyypin, joka sanoo olevansa suorasanainen. Ei mikään mutisija tai nurkassa nyhjöttäjä, vaan suoraselkäinen suunsa puhtaaksi puhuja. Hän sanoo aina mitä on mieltä ja todellakin antaa palautetta. Myös silloin, kun sillä ei ole mitään rakentavaa merkitystä.

On tosiaan hyvä sanoa, mitä ajattelee, mutta varsinkin työelämässä meillä täytyy olla suodattimia. Täysin tilanteen tasolle editoimatta tykitetty tajunnanvirta on kuin ruumiintoimintojen päästely ilman rajoituksia.

Sitten on heitä, jotka eivät saa suutaan auki, vaikka kaikki menee päin prinkkalaa ja eteen tuodaan sisäfileepihvin sijaan makkaraperunat. Meitä arkoja herkkähipiäisiä on Suomessa paljon. Emme halua konfliktia, emmekä vahingossakaan loukata kenenkään tunteita, vaikka hommat menisivät kuinka metsään.

Me arkajalat emme ajattele, että nyt tässä tehdään karhunpalvelusta muillekin, kun ei huomauteta selkeistä virheistä, jotka varmasti toistuvat kunnes niistä sanotaan.

No, työelämässähän palautteen anto ei toimi niin suoraviivaisesti kuin ravintolassa. On epäselviä tilanteita, tulkinnanvaraa, mielipide-eroja ja kaikenlaisia harmaita alueita. Tästä syystä keskustelu on korvaamattoman tärkeää. Ääneen pohdiskelu, ideoiden ja ajatusten haastaminen.

Kun kehuvaa ja kehittävää palautetta antaa sopivassa suhteessa, ei tarvitse tuntea itseään ilkimykseksi. Ajoitus on tärkeää. Hyvän palautteen perään ei kannata lisätä mitään muttia. Kun annat hyvän ja huonon palautteen ihan eri satseissa, niin perässä seuraava ”mutta” ei latista koko kehua.

Palaute on korvaamattoman tärkeää, me kaikki huomaamme sen jokapäiväsessä elämässämme. Emme voi edes tietää, miten parisuhteessamme menee, jos toinen ei koskaan sano mitään positiivista tai negatiivista.

Palautteen ei tarvitse olla arka ja anteeksipyytelevä kuiskaus eikä sen puoleen tyly töksäytyskään. Tarkoitus on antaa toiselle ajattelemisen aihetta, huomauttaa ja herätellä siihen, jos joku meni hyvin tai huonosti.

 

Satu Varjonen on äiti ja freelancer-kirjoittaja, jolla on vankka tausta keikka- ja asiakaspalvelutyöstä.