Jokin aika sitten Twitterissä virisi kiinnostava keskustelu huonoista työnhaku- ja rekrytointikokemuksista. Porukka intoutui kertomaan mitä kummallisemmista asioista, joihin ovat työnhaussaan törmänneet.

Keskustelu polveili huonoista työnhakukokemuksista rekrytointiviestintään ja siihen, miten rekrytointiviestintä on – siinä missä muukin viestintä – osa yrityksen markkinointiviestintää. Tämä vaan usein pääsee yrityksissä unohtumaan. Twitter-keskustelussa nousi esiin myös liuta asioita, joita tekemällä yritys mitä todennäköisimmin saa hakijat nousemaan takajaloilleen ja lopulta harkitsemaan tarkkaan, haluavatko olla rekrytoivan yrityksen kanssa jatkossa ylipäätään tekemisissä.

Tässä koottuna neljä tekoa, joilla yritys voi menettää työnhakijoiden arvostuksen koko yritystä kohtaan. Ja kuten tiedätte, huonoista kokemuksista puhutaan enemmän kuin hyvistä, joten ei ole aivan sama, panostetaanko näihin asioihin vai ei.

1. Huono rekrytointikokemus kantaa pitkälle. Tämä on selviö; huonosti rekrytointiprosessin aikana kohdeltu hakija tuskin suosittelee yritystä tutuilleen saati hakee paikkaan uudestaan, vaikka kiinnostava positio tulisikin vastaan. Ei hakijoita aina silkkihansikkain ole edes mahdollista kohdella, mutta perus käytöstavat ja fiksu viestintä vievät jo aika pitkälle.

2. Haet kiinnostavalta vaikuttavaa tehtävää, mutta haastatteluihin päästyäsi alkaakin selvitä, ettei sekä yritys että rekrytoija ole aivan varmoja, mitä tässä oikein haetaan. Kuulostaako tutulta? Jos työhön oleellisesti liittyviin kysymyksiin ei osata vastata mitään järkevää ja osaa kysymyksistä suorastaan kierrellään, alkaa hakijoilla hälytyskellot soida. Ennen rekryn avaamista pitäisi aina pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä tässä oikein tavoitellaan.

3. Jos haastattelijan viestintä ei vastaa yrityksen arvoja, voi yksi henkilö vesittää hyvänkin rekryviestinnän – karua, mutta totta. Kannattaa siis tosissaan panostaa siihen, että jokainen joka yrityksessä rekrytoi, tietää sekä yrityksen arvot, että osaa viestiä eri tilanteissa niiden mukaisesti.

4. Kliseet ja ”kaikki meille heti nyt” -työpaikkailmoitukset. Työpaikkailmoituksia hetken selaamalla nousee väistämättä mieleen kysymys: ovatko kaikki yritykset todellakin näin samanlaisia ja etsivätkö kaikki ihmeentekijöitä? Ilmoituksissa vilisee kliseitä kliseiden perään: on dynaamista näköalapaikkaa ja innostavaa tiimiä, mutta harva osaa konkretisoida nämä. Toisaalta valoillaan tuntuu olevan myös ihmeiden tekijöiden rekrytoinnit: ilmoitukseen on kirjattu ylös kaikki mahdolliset toiveet miettimättä lainkaan, karsiiko ilmoitus jo lähtökohtaisesti osan osaavista tyypeistä pois, koska se saa tehtävän vaikuttamaan mahdottomalta yhden ihmisen suoriutua.

 

Oletko itse törmännyt vastaaviin tilanteisiin? Entä mikä saa sinulla karvat pystyyn työnhakuprosessin aikana tai mikä rekrytoinnissa risoo eniten?

 

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

 

Lue aiemmin ilmestyneitä Työkyöpeli-blogeja

Kommentit

6

Nipsula

Kohdalleni osui mielenkiintoinen työnhakuilmo. Keräsin läjän lisäkysymyksiä ja odotin innolla että pääsen soittamaan "lisätietoja ajankohtana". Aika pannari...vastaaja vaikutti innottomalta, väsähtäneeltä ja jopa haukotteli. Tuli tunne että hittoako siinä kyselet.
1

Anonyymi

Tirsk taidettiin soittaa samaan paikkaan 😉
9

Entinen nuori

Muistan karmeimman puhelinsoiton kun ensimmäistä työpaikkaani 18-vuotiaana vastavalmistuneena lähdein etsimään. Löysin mielenkiintoisen työn jossa luvattiin kouluttaa työhön ja ajattelin, että haluan kysyä vielä lisää paikasta ennen kuin laitan hakemusta. Puhelu kääntyikin siihen, että vastapuoli alkoi haastattelemaan minua ja lopulta hän kysyi ikääni. Siihen vastattuani hän naurahti ja sanoi "joo eiköhän lopeteta puhelu tähän". Tuosta puhelusta jäi sellainen kammo etten mieluusti soita yhtään mihinkään.
9

teli

Leipomoon hakiessani nuorena työhönhaastattalija kysyi ensimmäisenä: Oletko raskaana, tai onko aikomuksenasi tehdä lapsia? Olin 18 vuotias.... no varmaan joskus, ajattelin. Poistuin nolona paikalta ja painoin oven hiljaa perässäni kiinni ja vieläkin häntä joskus nähdessäni karvat nousee pystyyn. Työtekotaidoista ei ehditty edes kysyä, tuskin kiinnostikaan.
15

Just

Yrityksen esimies, joka haastatteli minua, lupasi soittaa seuraavalla viikolla takaisin. Ei ikinä soittanut, joten soitin takaisin. Kertoi, ettei ole aikomusta palkata minua. No miksi ei voinut ilmoittaa asiasta?
2

Ann

Taitaa olla yleinen käytäntö nykyään. Sanotaan että ilmoitetaan, mutta ei koskaan tule vastausta tai vastaus tulee kuukausien päästä... Tulee tosi arvostettu olo 👍
7

jasu

Hain paikkaa, vakituista. Pääsin haastatteluun, tein melkoisesti järjestelyjä että pääsin sinne ja haastattelussa selviää aivan viime minuuteilla että paikka olikin maagisesti muuttunut ilmoituksen julkaisemisen jälkeen määräaikaiseksi. Sellaisesta taasen en ollut kiinnostunut, mutta eipä ollut tullut mieleen soittaa ja kysyä. Siellä oli neljä ihmistä minua haastattelemassa tunnin. Siinä oikein ajanhaaskuuta parhaimmillaan. Yksi toinen paikka oli taas laittanut erittäin tiukasti speksatusta kapeaa erikoisosaamista vaativasta tehtävästä ilmon ja osaamiseni oli aika hyvä siihen. Haastattelussa satojen kilometrien päässä käy ilmi että he eivät oikein itsekään tienneet mitä hakivat, mutta hakemuksia oli tullut harmillisen vähän...
13

hömppis

Tekniikan alalla avoimet työpaikkailmot ovat tänä päivänä sellaisia, että hakevat jokapaikan höylää, joka osaa hermoratahieronnasta modeemisoftan koodaukseen. Minulla ainakin jää hakematta vaatimuslistan vuoksi moneenkin paikkaan, koska en usko täyttäväni vaatimuksia. Sitä en usko, ettenkö oppisi.
10

MiikaR

Menin joskus sovittuun työhaastatteluun ja työnantaja ei ollut paikalla. Ei viitsinyt ilmoittaa minulle mitään. Sen jälkeen ei vastannut puhelimeen.
8

Onnekas(ko?)!

Hain varsin kiinnostavaa työpaikkaa, minut haastateltiin ja palkattiin kyseiseen työhön.. Paitsi, en koskaan saanut kyseistä työtä, vaan minut huijattiin töihin tekemään ihan muuta. Jos joku on selvää niin se, että rekrytointifirman kanssa tekemäni sopimus (puolen vuoden mittainen, minun onnekseni) päättyi siihen. Minun toivottiin jäävän, mutta äänestin jaloillani ja etsin työn, joka vastaa sitä mitä hain. Oli tällä yrittäjällä otsaa.
5

Niisku76

Törmäsin kans tähän. Hain paikkaa ja kun työn otin vastaan selvisi, että pitää jatkokouluttautua. Työstä ei kukaan tiennyt oikein mitään ja piti toimia vähän niin kuin omana pomona ja kantaa vastuu minipalkalla. Empä sitten jatka kyseissessä työssä.
6

vuosia sitten

Vastavalmistuneena haastatteluun mennessä tuli kurssikaveri vastaan. Hän oli juuri tulossa samasta haastattelusta ja oli ihan kauhuissaan (hyvähermoinen mies). Kaksi haastattelijaa (vai haistattelijaa?) ja sivummalla kolmas joka tarkkaili ja teki muistiinpanoja puhumatta mitään. Kysyttiin miessuhteet ja lastenhankintasuunnitelmat, mikä on suhde alkoholiin ja varsin tiukasti ja epäluuloisesti varsinkin sitä, miksi en käytä, ja lisäksi haluttiin tietää milloin ja miksi olen viimeksi menettänyt hermot. Kyse ei ollut asiakaspalveluitehtävästä, vaan atk-ohjelmoijan paikasta. Paikan sai henkilö joka todennäköisesti menetti hermot tuollaisista kysymyksistä. Itse olen ajatellut että hyvä etten joutunut sinne töihin.
10

E

Markkinointiin heattiin esimiesharjoittelijaa ja tiiminvetäjää. Laitoin hakemuksen molempiin, ja sain kutsun haastatteluun. Ajoin 150km vain saadakseni selville että tosiasiassa he hakivat pölynimurikauppiaita. Provikkapalkalla. Ovelta ovelle. Omalla autolla, ja palkka maksetaan lähinnä matkakulukorvauksina. Törkeetä kusetusta. Ihan hemmetin "kultainen tilaisuus".
13

Thunder

Itsellä tulee mieleen työilmituksissa ensimmäisenä se, että kaikkialla toivotaan samaan aikaan sekä luovia, järjestelmällisiä, sosiaalisia, itsenäisiä, kovan stressin sietokykyisiä ja joustavan aikataulun omaavia työntekijöitä. Eikä sillä ole edes mitään väliä, mikä työtehtävä on kyseessä. Mutta tuossahan on jo valtava paradoksaalinen ketju. Luovat ihmiset harvemmin ovat järjestelmällisiä, ja luovana kautena eivät myöskään sosiaalisia. Ihminen työskentelee tehokkaammin, jos ei tarvitse jatkuvasti stressata. Ja mitä joustavaan aikatauluun tulee, onko työnantaja valmis olemaan yhtälailla joustava? Harva meistä on niin urautunut, että on valmis antamaan kaiken aikansa työlle. Ja mitä suur-yrityksiin tulee... Aina mainostetaan 'ison yrityksen etuja'. Mutta niitä ei ikinä selvennetä, mitän nämä 'edut' on. Omalla urallani olen havainnut, että pienemmissä yrityksissä on yleensä paremmat edut. Suur-yrityksissä kun työntekijät tuppaavat olemaan vain robotteja, joiden näkemykset harvemmin pääsevät esille, tai edes saisivat ääntään kuuluviin. Vika ei ole työntekijöissä, tai työnhakijoissa, jos yritys ei löydä kunnollista henkilökuntaa. Vika on aina johtoportaassa, he vaativat mahdottomia.
9

.

Perheenperustamisaikeista kysyminen työhaastattelussa on ollut itselle tilanne, jossa totesin samantien haastattelijalle, että tämä oli osaltani tässä. Kuvottavaa.
6

Ile h.

Hain nuorena työnantajan sisäisessä haussa toista tehtävää ja minut tietenkin haastateltiin. Tosin heti haastattelijan huomatessa sormessani sormuksen tuli kysymys: "ai kihloissa, ja kohta tulee lapsia?" ...kärsimme lapsettomuudesta enkä oikein osannut vastata mitään ettei oma pokka petä. Seuraavaksi haastattelija totesikin että halusi vain nähdä minkä näköisiä tyyppejä on tehtävää hakenut kun oli jo etukäteen päättänyt että tehtävän saa hänen jo aiemmin tuntema työkaveri. Lähdin pois haastattelusta sisäisesti kiehuen ja hain muualle töihin. Nykyisellä työnantajalle hakiessani luvattiin haastattelussa vaikka ja mitä...harmi vain etten älynnyt pyytää niitä kirjallisena sopimukseen. Nyt vuosien saatossa yksi jos toinen lupaus on valunut viemäristä alas...taitaa olla uuden etsintä ajankohtainen. Harmi vain että nuo ainaiset "näköala (=jos pääset kiva-veli-kerhoon)-tiimipelaaja (tee sä, me vahditaan vieressä) -joustavuus (työntekijän puolelta) ilmoitukset ei sytytä yhtään. 😝
2

Huippumyyjää

Haastattelun aikana toimari tekstaili kännykkäänsä kommentteja joita sitten näytteli aluejohtajalle kesken haastattelun. Tuli taukoja. Minä odotin, herrat odottelivat. Sanaton tunnelma. Aluejohtaja hieman kiusaantunut. Hohhoijjaa. Kävi sääliksi.
3

Tuleva insinööri

Yrityksen kannattaisi panostaa siihen miltä toiminta näyttää ulospäin. Jos saa bongata voimalaitokset konesalin oven auki satunnaisille ohikulkijoille kello 4:25 vain sen takia ettei kukaan ole viitsinyt sitä työpäivän jälkeen sulkea, ja kulunvalvonnan tunnistinta ei ole saatu parissa päivässä kuntoon, niin herää kysymys että onko kyseisellä yrityksellä varaa maksaa omaa palkkaa tai onko yrityksen johto tehtäviensä tasalla jos näin tärkeitä, ja turvallisuuteen vaikuttavia, perusasioita ei kyetä hoitamaan. Tuo oli ääriesimerkki mutta, kun riittävästi seuraa yritystä ja saa kuulla huonoja asioita, niin vahvakin motivaatio työllistyä yrityksen palkkalistoille häviää erittäin tehokkaasti etenkin sellaiselta joka haluaisi tehdä vähän vähemmän työsuoritteita mutta ne sitäkin paremmin.
3

FM

Hain aluepäällikön paikkaa isossa suomalaisessa organisaatiossa. Olen filosofian maisteri. Haastattelija kysyi, olenko opiskellut filosofiaa. Ööööö. Menin sanattomaksi. Viittasin ansioluettelooni, jossa pääaine on mainittu. En saanut paikkaa. Kukaan ei ilmoittanut mitään. Ei senkään jälkeen kun kysyin.
4

JB

Itselleni särähtää pahasti ilmoitukset, joissa haetaan vastavalmistunutta (halpaa) työntekijää, jolla on vähintään 15 vuotta kokemusta vastaavista tehtävistä.
2

Ann

Olen kuluneen vuoden aikana käynyt muutamassa haastattelussa ja mikä on usein tullut vastaan on se, että haastattelijat eivät ole tainneet vilkaistakkaan CVhen ennen haastattelua. esmes: kävin haastattelussa koruliikkeessä ja pyysivät kertomaan työkokemuksesta vähän yksityiskohtaisemmin. Yllättyivät suuresti kun kerroin olleeni töissä Hong Kongissa sekä toimineeni esimiehenä myymälässä. Nämä kaksi asiaa ovat ensimmäisinä CVssäni, hakemuskirjeessäni sekä olen maininnut ne sähköpostin kautta laittamassani hakemuksessa. Melkein kysyin että katsoitteko CVtä etukäteen ollenkaan, mutta onnistuin puremaan kieltäni. Toinen "hauska" tarina: hain entiseen työpaikkaani, sama yritys sama positio samat työtehtävät. Olin saanut työpaikan korkeakouluni kautta ja olin siellä kaksi vuotta ensiksi normaalina myyjänä sekä myöhemmin esimiehenä. Nyt rekry hoidettiin ulkopuolisen rekryfirman kautta, kävin haastattelussa ja luulin kaiken menneen hyvin. En kuullut mitään yli kolmeen kuukauteen ja laitoin haastattelijalle sähköpostia kysyäkseni rekrystä. Sain viikon päästä sen perus "kiitos hakemuksestasi, mutta valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" ja päätin soittaa suoraan haastattelijalle ja kysyä syytä. Sanoi syyksi sen että valituilla hakijoilla "oli hyvin asiakaspalvelukokemusta" (suora lainaus). Tarkensin vielä että olen ollut yrityksessä töissä ennen ja heidän esimiesasemassa oleva henkilö oli yksi suosittelijoistani, mutta en ollut sopiva? Rekrytoija alkoi kiertelemään ja kaartelemaan vastauksessaan ja lopulta sanoi ettei hän tehnyt päätöstä vaan joku neljäs osapuoli päätti asiasta. Sanoi myös puhelun lopussa että kannattaa kuitenkin laittaa tulevaisuudessa heille hakemusta jos näen jotain mielenkiintoisia paikkoja.... juu, varmaan kannattaa. //avautuminen
2

Eki Mato

Mulle alettiin haastattelussa tarjoamaan ihan eri hommaa mitä hain ja vielä äitiysloma sijaisuutta. Sanoin ei kiitos, mutta hakemani työ kiinnostaa. Sain paikan
3

EiPimu

Vastasin asiakaspalvelijaa hakevan hyvin pienen yrityksen ilmoon. Pomo ehdotti että voitaisiin nähdä työpäivän jälkeen viinilasin merkeissä ja "verkostoitua". Ei nähty. Yyööööökk!
2

Sarppa

Panin merkille ettei kenelläkään olut mitään positiivista kommentoitavaa.. Itselläni ollut kyllä mielestäni hyviä työhaastatteluja vaikkei minua palkattukaan
9

Anonyymi

Nykyään karsiutuu paljon avoimia työpaikkoja pois hausta jo ilmoituksen perusteella. Haetaan moniosaajaa 20 vuoden alan kokemuksella, mutta työsuhde on maksimissaan puoli vuotta kestävä määräaikainen. Kaikkein vähiten arvostan työnantajia, jotka rekrytoivat ja jopa palkkaavat vuokrafirman kautta. Ymmärrän, että uuden työntekijän etsiminen on aikaa ja rahaakin vievä prosessi, mutta tulee tunne, millaista mahtaa olla työskennellä yrityksessä, joka ei viitsi panostaa edes sen vertaa uuteen työntekiään, että rekrytoisi itse. Ihan kaikkein alimpaan kastiin putoavat ne, jotka rekrytoivat nimettöminä sen vuokrafirman kautta. Munatonta touhua.
5

Amk

Huonoimman kuvan itselleni ainakin yrityksestä antaa se, kun haetaan 3 kk välein palkatonta harjoittelijaa tekemään sitä ihan samaa työtä, mitä muutkin (monesti alemman koulutustason käyneet) tekevät palkallisena. Ja sitten harjoittelun loputtua lupaillaan kovasti jatkoa, mutta muutaman viikon jälkeen haetaan taas siihen samaan paikkaan palkatonta harjoittelijaa. Ei kiinnosta valmistumisen jälkeen edes niistää kyseisiä, suuriakin, firmoja päin.
2

Lukenut naisinsinööri

Hain paikkaa, johon minulla oli 10 vuoden työkokemus. Kerroin olevani insinööri ja kouluttautuneeni diplomi-insinööriksi, sekä haaveestani kirjoittaa väitöskirja vielä, joskus. Minut täräytti maan tasalle rekrytointifirman konsultti toteamalla ”jaahas koetko siis riittämättömyyden tunnetta?”. Paikkaan valittiin silloinen miespuolinen kollegani, joka ei haaveillut lisäkoulutuksesta. Nykyään tekniikan tohtorina muistelen tökeröä konsulttia kiitollisuudella. En jymähtänyt siihen firmaan...

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.