Jokin aika sitten Twitterissä virisi kiinnostava keskustelu huonoista työnhaku- ja rekrytointikokemuksista. Porukka intoutui kertomaan mitä kummallisemmista asioista, joihin ovat työnhaussaan törmänneet.

Keskustelu polveili huonoista työnhakukokemuksista rekrytointiviestintään ja siihen, miten rekrytointiviestintä on – siinä missä muukin viestintä – osa yrityksen markkinointiviestintää. Tämä vaan usein pääsee yrityksissä unohtumaan. Twitter-keskustelussa nousi esiin myös liuta asioita, joita tekemällä yritys mitä todennäköisimmin saa hakijat nousemaan takajaloilleen ja lopulta harkitsemaan tarkkaan, haluavatko olla rekrytoivan yrityksen kanssa jatkossa ylipäätään tekemisissä.

Tässä koottuna neljä tekoa, joilla yritys voi menettää työnhakijoiden arvostuksen koko yritystä kohtaan. Ja kuten tiedätte, huonoista kokemuksista puhutaan enemmän kuin hyvistä, joten ei ole aivan sama, panostetaanko näihin asioihin vai ei.

1. Huono rekrytointikokemus kantaa pitkälle. Tämä on selviö; huonosti rekrytointiprosessin aikana kohdeltu hakija tuskin suosittelee yritystä tutuilleen saati hakee paikkaan uudestaan, vaikka kiinnostava positio tulisikin vastaan. Ei hakijoita aina silkkihansikkain ole edes mahdollista kohdella, mutta perus käytöstavat ja fiksu viestintä vievät jo aika pitkälle.

2. Haet kiinnostavalta vaikuttavaa tehtävää, mutta haastatteluihin päästyäsi alkaakin selvitä, ettei sekä yritys että rekrytoija ole aivan varmoja, mitä tässä oikein haetaan. Kuulostaako tutulta? Jos työhön oleellisesti liittyviin kysymyksiin ei osata vastata mitään järkevää ja osaa kysymyksistä suorastaan kierrellään, alkaa hakijoilla hälytyskellot soida. Ennen rekryn avaamista pitäisi aina pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä tässä oikein tavoitellaan.

3. Jos haastattelijan viestintä ei vastaa yrityksen arvoja, voi yksi henkilö vesittää hyvänkin rekryviestinnän – karua, mutta totta. Kannattaa siis tosissaan panostaa siihen, että jokainen joka yrityksessä rekrytoi, tietää sekä yrityksen arvot, että osaa viestiä eri tilanteissa niiden mukaisesti.

4. Kliseet ja ”kaikki meille heti nyt” -työpaikkailmoitukset. Työpaikkailmoituksia hetken selaamalla nousee väistämättä mieleen kysymys: ovatko kaikki yritykset todellakin näin samanlaisia ja etsivätkö kaikki ihmeentekijöitä? Ilmoituksissa vilisee kliseitä kliseiden perään: on dynaamista näköalapaikkaa ja innostavaa tiimiä, mutta harva osaa konkretisoida nämä. Toisaalta valoillaan tuntuu olevan myös ihmeiden tekijöiden rekrytoinnit: ilmoitukseen on kirjattu ylös kaikki mahdolliset toiveet miettimättä lainkaan, karsiiko ilmoitus jo lähtökohtaisesti osan osaavista tyypeistä pois, koska se saa tehtävän vaikuttamaan mahdottomalta yhden ihmisen suoriutua.

 

Oletko itse törmännyt vastaaviin tilanteisiin? Entä mikä saa sinulla karvat pystyyn työnhakuprosessin aikana tai mikä rekrytoinnissa risoo eniten?

 

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

 

Lue aiemmin ilmestyneitä Työkyöpeli-blogeja