Uudessa työpaikassa aloittaminen on usein varsin jännittävää ja stressaavaakin aikaa. Siksipä itselleen kannattaa syystäkin olla armollinen.

Moni ahdistuu jo ajatuksestakin vaihtaa työpaikkaa, sillä uudessa aloittaminen on henkisesti – ja miksei fyysisestikin – kuluttavaa aikaa. Uudet ihmiset, tehtävät, ympäristö ja kulttuuri iskevät ensimmäisestä päivästä lähtien päälle kuin hyökyaalto. Toiset uivat paremmin uusissa vesissä kuin toiset, mutta yhtä lailla uudessa työssä ollaan aina jännän edessä.

Uusi työpaikka kasaa paineita onnistua: halu näyttää olevansa uuden paikan ”väärti” ja ansaitsevansa asemansa ajaa monet ylisuorittamaan. Tuntuu, että kaikki pitäisi osata ja hanskata ensimmäisestä päivästä lähtien. Epäonnistumisen pelko jäytää takaraivossa ja itselle ollaan helposti suorastaan armottomia – epärealistinen pelko kasvojen menettämisestä ahdistaa.

Työpsykologit onneksi osaavat rauhoitella ja onkin tutkittu, että uuteen työhön ”sisään ajo” kestää yksilöstä riippuen neljästä kuukaudesta jopa puoleen vuoteen. Vasta tämän jälkeen työntekijä tuntee löytäneensä paikkansa ja ymmärtäneensä roolinsa uudessa työyhteisössä. Aika on oikeastaan aika pitkä kun sitä oikein ajattelee. Koeaikakin saattaa olla edelleen kesken ennen kuin uusi tekijä on kotiutunut työhönsä.

Ja hyvä niin. Itsensä armottoman ruoskimisen sijaan (miksen osaa jo tätä ja tätä, ja tämäkin on taas uutta), kannattaisi oikeastaan keskittyä olemaan se ”tyhjä kanvas” työpaikalla. Tiedättehän kun töissä aloittaa joku uusi, tälle herkästi tuodaan ideoita ja projekteja arvioitaviksi ”uusin silmin”, jotka eivät vielä ole marinoituneet työpaikan kulttuurissa ja ajattelutavassa. Uudelta tyypiltä kaivataan tuoretta, ulkopuolisen silmää asioihin ja suorastaan janotaan eriäviä mielipiteitä.

Miksemme siis nauttisi tästä tuoreena silmäparina olemisesta uudessa työpaikassa ja antaisi itsellemme vähän siimaa ahdistumisen sijaan? Siinähän kaikki voittavat: uusi tekijä oppii kulttuurista ja työtavoista, mutta samalla pääsee arvioimaan jo olemassa olevaa tekemistä ja ehdottamaan muutoksia, joita taas vanha työyhteisö on jo ehkä tietämättään kaivannut. Ja mikä olisikaan sen parempi tapa päästä sisään uuteen työyhteisöön kuin aidosti sparrailla uutta työtä ja työtapoja uusien kollegoiden kanssa?

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

Kommentit

27

Pou

Trototototo
28

Uusi

Hyvä kirjoitus ja hyviä pointteja. Voi kuin vain kaikki ajattelisivat samalla tavalla. Olen uudessa työsss ja esimieheni tuntuu ajattelevan juuri päinvastoin. Kaikki pitäisi osaa heti, saat tiuskintaa vastaukseksi jos kysyt jotain, virheistä soitetaan vapaapäivänä kotiin. Koeajalla olo ahdistaa, sillä tuntuu ettei saa tehdä pientäkään virhettä ja kaikkea tekemistä joutuu koko ajan selittelemään. Esimies itse ei ole valmis jakamaan vastuuta ja siksi on ylityöllistetty ja mokailee. Mutta nuo mokat on aina jonkun muun vika. Eikä myönnä virheitään eikä pyydä anteeksi. Jos sama meno jatkuu nii alan etsimään uutta työpaikkaa.

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.