Valtaväylät ruuhkautuvat arkiaamuisin ja iltapäivisin samaan aikaan töihin ja kotiin kiiruhtavista ihmismassoista. Miksi näin on edelleen?

Lähtökohtaisesti kaikkia ruuhkat ahdistavat ja harva niistä nauttii. Kuitenkin työelämä edelleen vaatii meitä kärsimään sekä ruuhkista että varsin kiveen hakatun tuntuisista työajoista, jotka suurimalle osalle tarkoittavat jotain 8–16 hujakoilla. Työelämän työaikavaatimuksen perässä hiihtelevät niin päiväkodit, koulut kuin muidenkin peruspalveluiden aukioloajat. Yhteiskuntamme ikään kuin edelleen rakentuu vanhalle tehdastyöläisille suunnitellun aikataulun mukaan.

Vaikka vuoro- ja kausityöt pätkivät ja muokkaavat perinteistä työaikakäsitystä, istuu etenkin toimistotyötä tekevien maailmassa kasistaneljään-ajatus varsin tiukassa. Huolimatta siitä, että työaika pirstoutuu ja jatkuu yhä useammin myös vapaa-ajalle, elää ajatus toimistossa vietetyistä kahdeksasta tunnista vahvasti mielissä – etenkin työnantajilla. Ja vaikka työvälineet ja yhteydet pelaavatkin nykyään moitteetta käytännössä missä vain, moni työnantaja edelleen haluaa mieluummin nähdä työntekijänsä toimiston seinien sisällä ”oikeaan työaikaan” kuin joustaa yksilöiden tarpeiden mukaan.  Ikään kuin hommia ei tulisi tehtyä, jos niitä ei jatkuvasti fyysisesti valvota. Toki on monta alaa, joissa työtä ei voida viedä kotiin saati tehdä muulloin kuin virka-aikana, mutta jos pohditaan nimenomaan asiantuntija- ja vaikkapa luovan alan työtä tekevien työaikoja, luulisi ”työaikavapauden” koittaneen jo vuosia sitten.

Jokainen työntekijä on erilainen ja vuorokausirytmikin on jokaisella lähtökohtaisesti omanlaisensa, joten miksi kaikkien pitäisi sopeutua aamuvirkkujen aikatauluihin? Yhtä lailla kun jotkut meistä ovat parhaimmillaan aamuisin, toiset tekevät tehokkaimmin hommia myöhemmin päivällä. Eikö iltavirkkujen pakottaminen aikaisiin aamuihin ole karhunpalvelus työnantajaakin kohtaan, kun työntekijöiden tehokkuus laskee? Miksei jokaisen omaa parasta työntekoaikaa voisi joustavasti soveltaa työpaikoilla? En tarkoita, etteivätkö aamu- ja iltavirkut voisi osittain työskennellä samaan aikaan, mutta eihän siihen koko työpäivää tarvita; joustoa voisi olla molemmista päistä päivää.

Siinä missä päällepäsmäröinti ja kyylääminen tappaa tehokkuuden ja luovuuden työpaikoilla, ahdistavat perinteiset työajat työntekijät nurkkaan, jossa ei välttämättä synny mitään kovin hyvää. Kauppojen aukioloajat vapautuivat jo, milloin näin kävisi myös muussa työelämässä?

 

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina

 

Lue aiempia Työkyöpeli-blogeja