Maanantaiaamu. Kello tulee kuusi. Uimahallin ovet avautuvat ja sekalainen seurakunta enemmän tai vähemmän aamuvirkkuja ihmisiä virtaa sisään halliin. Jälleen kerran huomaan miettiväni silmät ristissä ja pää vielä talviajan kellonsiirrosta tokkuraisena, että onko tässä varhain heräämisessä ja liikkelle lähdössä mitään järkeä.

Kun ensimmäinen kierros vesijuoksuradalla on ohi, muistan ja tunnen taas sen itselleni kokemuksellisesti toden faktan, että kyllä tässä aamun sinisessä hetkessä on paljonkin järkeä. Kun kroppa saa alkulämmön päälle ja ilman -4 vahvuisia silmälasilinssejä sirittävät silmät tottuvat ympäröivään epäselvään pöperöön, löytyy liikkeen ja veden äänten yhteinen rytmi. Se vie ajatukset jonnekin mystiseen paikkaan.

Alkavan viikon kuviot selkeytyvät ilman tietoista pohdintaa. Suunnitelmat ja tehtävän työn palaset alkavat loksahtaa paikoilleen. Monta kertaa olen saanut huomata, että mieli tuottaa uusia ratkaisuvaihtoehtoja ja ideoita ilman, että niitä yrittää mitenkään aivokerroksista kalastella. Toisaalta taas kolmen vartin aamukuntoiluun mahtuu hetkiä, jolloin päässä ei liiku yhtään mitään – ja se tuntuu todella rentouttavalta.

Uintiosuuteen siirtymisen jälkeen saan vain ihailla altaan pohjalta heijastuvia vesikuvioita ja keskittyä korvissa kuuluvaan tasaiseen suhinaan. Ja miten hyvältä uimahalliaamun jälkeen aamukahvi tuoksuukaan!

Tämä maanantaiaamun sininen hetki on minulle yksi tapa etsiä omaan arkeeni sellaista rentoutta ja innovaatioita tuottavaa henkistä pysähtymistä, jota kollegani kivasti sanoitti "rentovaatioiden ja innostusmyllyjen metsästykseksi". Jotkut löytävät saman kokemuksen ja latautumisen säännöllisen meditaation tai tietoisen mindfullness-harjoitteen avulla. Toiset taas pysähtyvät hetkeksi katsomaan ikkunasta ulos syksyn viimeisten lehtien tanssia tuulessa.

Mikä on sinulle luontainen ja toimiva sininen hetki? Osaatko vaalia ja etsiä sitä säännöllisesti ja iloita siitä? Onpa arkesi täynnä työn kiirettä tai työn metsästyksen haastetta, tai vaikka se olisi harmaalta ja tylsistyttävältä tuntuvaa arkea, kannattaa kokeilla tietoista pysähtymistä, katsella ja kuulostella, mitä itsessä tapahtuu. Minkälaisia uusia näköaloja, tunteita ja toiveita alitajunta päästää pintaan silloin, kun emme kahlitse sitä jatkuvalla suorittamisella ja kiireen kumartamisella. Pienessä sinisessä hetkessä voi olla käänteentekevä voima.

Jaana Piikkilä
Organisaatiokonsultti
Humap Oy, www.humap.com

Lisää uusi kommentti

To prevent automated spam submissions leave this field empty.