Palkasta puhuminen on edelleen melkoinen tabu ja paradoksi työelämässä: on vaikeaa olla tasa-arvoinen kollegoihin nähden palkan suhteen, jos ei ole mitään käryä mitä mistäkin työstä maksetaan. Palkankorotuksen pyytäminen tuntuu monesta vaikealta juurikin siitä syystä, ettei aiheesta keskustella tarpeeksi, joten miten sitä liksaa pitäisi sitten pyytää lisää?

Ensimmäinen pulma ja samalla askel kohti palkankorotuksen pyytämistä tulikin jo esiin, eli ensin pitäisi selvittää, mitä omasta työstä on tapana maksaa. Suhteuttamalla oman työn ja osaamisen yleiseen palkkatasoon saa parhaiten osviittaa siitä, millä tasolla liksan pitäisi olla. Suljen tässä pois kertalaakista työt, joiden palkkaus määräytyy niin sanotusti taulukon mukaan ja johon ei esimerkiksi asiantuntijatyössä vallalla oleva käytäntö palkan määräytymisestä päde, joten huomioithan tämän kun luet eteenpäin.

Omaa palkkatasoa voi suhteuttaa yleiseen tasoon erilaisten palkkalaskureiden, ammattiryhmien omien yleisten palkkatasojen ja kollegoiden palkkoja vertaamalla. Jos et ole koskaan puhunut kollegoiden kanssa palkasta, kannattaa miettiä olisiko kenties aika? Keskustelu palkoista ei muutu avoimeksi jos ei aiheesta käydä avointa keskustelua, eikö?

Kun olet selvittänyt, missä sfääreissä oman palkkasi pitäisi olla, on aika miettiä, onko korotuksen pyytämiselle perusteita? Onko vastuusi kasvanut merkittävästi, onko työnkuvasi muuttunut ja mikä palkkakehityksesi ylipäätään viime vuosina on ollut? Tässä kohtaa alatkin jo miettiä perusteita palkankorotuksen pyytämiselle. Hyvä, sillä se on seuraava asia, johon kannattaa keskittyä. Koskaan ei kannata lähteä liikkeelle pyytämällä yleisluontoisesti ”lisää palkkaa” vaan etukäteen tulisi olla mietittynä paljonko pyydät ja miksi. ”Lisää palkkaa” on liian epämääräinen pyyntö, jotta vastapuoli pystyy reagoimaan siihen toivomallasi tavalla – saattaa olla, että tarjous on muutaman kympin eikä niitä satasia joista ehkä haaveilit. Pettymys on siis melko lailla taattu.

Määrittele siis euromääräinen toive ja perustele se hyvin: miksi ansaitset tämän palkan nyt? Muista, että palkkasi ei pitäisi kuvata tulevia ansioitasi ja saavutuksiasi työntekijänä, vaan nykytilannetta. Kyse on lisäksi nimensä mukaisesti neuvottelusta, joten varaudu perusteluiden lisäksi joustamaan toiveestasi – mieti siis oma kipukynnyksesi. Tämä pätee myös uutta työtä hakiessa.

Okei, olet nyt määrittänyt tavoittelemasi palkkatason ja perustellut sen hyvin. On aika ottaa härkää sarvista ja lähestyä esimiestä asian kanssa. Valitse sellainen hetki, että teillä on aikaa paneutua asiaan rauhassa, joten pelisilmää kannattaa käyttää tässäkin: esimiehen pahimman deadline-paineen keskellä ei ehkä ole hedelmällisin hetki neuvotella palkasta. Mutta kun tämä sopiva tilaisuus tulee, tee se ehdottomasti kasvotusten. Älä missään nimessä pyydä palkankorotusta sähköpostilla, vaikka kuinka olisit taitava kirjoittaja. Kasvotusten tilanteesta muodostuu dialogi ja pystyt heti vastaamaan mahdollisiin vastaväitteisiin tai tarkentaviin kysymyksiin.

Viimeinen vaihe eli itse palkkaneuvottelu on syystäkin haastavin: oma argumentointikyky on koetuksella eikä aihekaan ole se luontevin. Kyseessä on kuitenkin henkilökohtainen asia, joka koskettaa sinua työntekijänä ja ihmisenä: karusti tiivistettynä kyse on siitä, minkä arvoinen yritykselle olet? Jotta palkkakeskustelusta saataisiin neutraalimpaa, ainoa keino on yksinkertaisesti keskustella siitä enemmän ja avoimemmin. Palkan pitäisi mielestäni olla yhtä arkinen aihe työpaikalla kuin jonkun projektin aikatauluttaminen. Lähde siis palkkaneuvotteluun reippaasti ja turhaa kainostelematta – mitä selkeämpi ja varmemmin argumentoit, sitä helpompi vastapuolenkin on osallistua keskusteluun. Harvoin kukaan esimies kuitenkaan on lähtökohtaisesti pyyntöäsi vastaan, jos perustelut ovat kohdillaan.

Ei muuta kuin onnea palkkaneuvotteluihin!

 

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina