Jupinaa selän takana, merkitseviä katseita ja tekoja, jotka aiheuttavat lisää kahta ensimmäistä. Kun vuorovaikutus alkaa tökkiä työpaikalla, asioita aletaan olettaa – usein väärin perustein – ja negatiivinen kehä lähtee pyörimään.

Olen kantapään kautta oppinut, ettei työpaikalla saavuta juurikaan mitään sillä, että vaikenee kun jokin asia alkaa jurppia. En tarkoita silmitöntä valittamista, vaan avointa keskustelua ja vuorovaikutusta hankalissa tilanteissa – sitä, että puhutaan asiat halki, jos jokin tuntuu pahalta. Usein nimittäin hankalaksi koettu tilanne saattaa laueta kuin itsestään kun asian ottaa puheeksi: vastapuoli ei ehkä ole edes tajunnut sanoneensa jotain väärää tai tehneensä jotain, mikä loukkaa muita. Suurin osa mönkään menneistä vuorovaikutustilanteista on vain väärinkäsityksiä ja huonoa viestintää.

Sitä suuremmalla syyllä työyhteisön vuorovaikutustilanteisiin pitäisikin mielestäni saada apua ja työkaluja ihan työnantajankin puolelta, jotta voisimme ymmärtää toistemme vuorovaikutustyylejä ja –tapoja paremmin. Suurin osa tuskin ajattelee asiaa kovin aktiivisesti työpaikalla, vaikka syytä olisikin. Liian monesti palavereihin rynnätään kiireellä ja läppäriä näpytellen, vaikka kollegalla olisi tärkeää asiaa kerrottavanaan, tilanteissa ei osata olla läsnä saati aktiivisesti osallistua niihin. Kiireellä saa selitettyä poissaolevan mielen ja ajatukset ­– tiedän, syyllistyn tähän itsekin.

Ehkä pahinta on esimies, joka ei malta ajoittain asettua alaistensa asemaan ja yksinkertaisesti kuunnella. Siinä missä asioiden halki puhuminen on äärettömän tärkeää vuorovaikutuksen rakentamisessa, on kuunteleminen kultaa. Ilman kuuntelemista ei ole vuorovaikutustakaan, vaan pelkkää yksinpuhelua, monologi. Ja näistä molemmista – kuuntelemisesta ja puhumisesta – syntyy luottamus, jota ilman taas vuorovaikutus ei toimi kunnolla. Saatteko kiinni? Siinä missä väärinymmärrykset ja asioiden olettaminen aiheuttavat usein negatiivista ilmapiiriä, synnyttää hyvä vuorovaikutus luottamusta. Ja luottamus koetaan positiivisena asiana.

Mitä sitten voisi tehdä paremman vuorovaikutuksen eteen työpaikalla? Neuvoni on yksinkertainen: puhu ja kuuntele. Ole läsnä. Mieti omaa olemistasi ja vuorovaikutustyyliäsi, edes silloin tällöin ja yritä asettua vastapuolen asemaan, jos tuntuu ettei viestisi oikein mene perille – missä vika voisi olla?

Haastankin sinut pohtimaan omaa vuorovaikutustasi ja tapaasi olla läsnä erilaisissa tilanteissa työpaikalla: palavereissa, kahvihuoneessa, seminaareissa. Miten itse olet läsnä ja miten näytät sen muille? Voiko joku tulkita käytöksesi vahingossa väärin ja teille molemmille epäedullisesi? Minkälaisessa vuorovaikutustilanteessa itse koet olevasi parhaimmillasi ja luontevimmin oma itsesi?

 

Paula Narkiniemi

Vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina